Miten sisaruksenne suhtautuvat lapsiinne?

vaikka minä asun 400 km muista. Mun 2v palvoo vanhempia serkkujaan ja ne hellii sen piloille aina kun nähdään.

Hoitavat silloin tällöin kuten minäkin olen aikoinaan hoitanut heidän lapsiaan, kun olivat pienempiä.

Asuu kaukana, mutta ottaa 2-3 kertaa vuodessa lapset kyläilemään. Veli tykkää myös kovasti, kyselee kuulumisia ja leikkii kun näkee heidät. :)

miehellä sisko. Tuntuvat tykkäävän ja muistavat jouluna ja merkkipäivinä. Eivät sen kummempaa tee, mutta kun tavataan, näkee, että niin he kuin lapsetkin nauttivat toistensa seurasta.



Veljelläni ei ole lasta, joten en osaa verrata itseeni, kuinka suhtautuisin tätinä hänen lapsiinsa.

veljen perheeseen syntyi kolmas lapsi. Meidän perhe ei ollut tervetullut katsomaan vauvaa sairaalaan, koska siellä on niin paljon muitakin katsojia. Veljen lapsista pitää olla kiinnostunut ja olenkin, mutta he eivät ole mitenkään kiinnostuneita mun lapsista. Ei kysymyksiä mitä kuuluu, mitä menee.



Saa nähdä koska sitä päästään sitten uutta söpöläistä katsomaan, ehkä sitten ristiäisissä, jos kutsutaan, mutta enää en itseäni ja perhettäni sinne tyrkytä, ennenkuin pyytävät käymään.



Se on se veljen vaimon perhe tärkeämpi, sen olen jo hyväksynyt aikaa sitten, mutta tekee vaan taas niin helvetin pahaa..

aina välillä käy tunnin pari hoitamassa lapsia, muistaa synttärinä ja jouluna, muttei ole innosta lääpällään eikä tarttekaan. Miehen veljeä ei meidän lapset juurikaan kiinnosta, itsellään samanikäiset.

Kyseli kuulumisia kun näki ja kävi joskus hoitamassakin:)



saatuaan omia lapsia, ei ole kertaakaan kysynytkään miten minun lapset voivat.

Enkä minä kelpaa hoitajaksi hänen lapsilleen.

Olen tarjoutunut monet kerrat.



Ilmeisesti he ovat jotain ylempää kastia.

Minkäs sille voi.

Yksi sisaruksista on vähän erilainen. On jotenkin erakoitunut, eikä pidä oikein keneenkään yhteyttä. ei asukaan Suomessa.

Hoitaisivat mielellään, jos vaan raaskisimme antaa.

Minulla on vain veljiä. Enot ovat läheisiä tytärteni kanssa. Enot tekivät yhdessä pari vuotta sitten nukkekodin joululahjaksi tytöille. Toivat jo sairaalaan lahjoja, kävivät sairaalassa katsomassa. En kuulu kirkkoon, lapsillani ei ole kummeja. Jos minulle jotain kävisi, eiköhän enot ottaisi tytöt huomaansa. Ovat vahtineetkin heitä, jo ihan vauvasta lähtien. =) Toinen heistä riemastui niin suuresti, että pyörtyi laitoksella tullessaan ekaa lastani katsomaan.

mutta lapsiimme vain ei voi koskaan käyttää minuuttiakaan elämästään. ap

Viime kuussa minusta tuli ensi kerran täti! Asumme muutaman sadan kilometrin päässä, mutta samana päivänä kävin ostamassa pienen muiston vauvalle ja vanhemmille ja laitoin postiin. =) Sain sitten pian kuvan pikkuherrasta puhelimeeni. Voi että miten veljeni on esikoisestaan tohkeissaan! Lupauduin myös pitämään puhelimen aina päällä, jos tuoreet vanhemmat haluavat kysyä jotakin vauvaan liittyvää.



3

Itse oon ihan lääpällään heidän lapsiinsa ja haluan hoitaa kuin omiani.