Miksi " ihastun" vanhempiin naisiin???
Tässä sitä ollaan taas, tutussa kuviossa... Vanhempi nainen, jonka kanssa olen säännöllisesti tekemisissä - tällä kertaa lääkäri - pyörii koko ajan mielessä. Hän on ihan tavallisen näköinen, siisti nainen, mutta mulla on mielessä hänen hymynsä ja eleensä ja hän tuntuu niin kauniilta... Muistelen mielessäni koko ajan juttelemiamme asioita; toivon niin kovasti, että hän pitäisi minusta ja saisin häneltä huomiota. Kun ajattelenkin häntä, tulee hyvä ja lämmin olo ja perhosia vatsaan...
Näin tää on aina mennyt. Lapsena roikuin lastenhoitajassani, koululaisena useammassakin opettajassa; nuorena haaveilin itseäni vanhemasta tytöstä ja nuorisotyöntekijästä ja kaipasin heidän huomiota. Työelämästäkin löytyy esimerkkejä. Esim. eräs vanhempi naispuolinen pomoni. Aina itteäni vanhempia naispuolisia ihmisiä, jotka ovat olleet mulle normaalin ystävällisiä ja joilta oon saanut normaalia, positiivista huomiota, ja joilla on joku auktoriteettiasema itseeni nähden.
Mikähän kliseemäinen äiti-kompleksi mulla oikein onkaan. Alkaa käydä vähän rasittavaksi...
Kommentit (8)
On kuin viini... Paranee vain vanhetessaan...
välillä " ihastukset" ovat naisia, välillä miehiä. Kuitenkin aina tietyllä tavalla auktoriteettiasemassa minuun nähden.
Mulla on isä kuollut kun olin ihan pieni. Liekö liian yksinkertainen selitys tälle?
Mutta en voi ymmärtää miks mulla olis äitikompleksi. Mulla on mielestäni ihan normaali ja hyvä suhde äitiini. Millainen äitisuhde sulla ap on??
Mutta juuri auktoriteettiasemassa olevat, tyylikkäät, itseäni hieman vanhemmat naiset vetoavat minuunkin. Eivät tietenkään kaikki, mutta elämässäni on ollut pari tapausta. Siis ihailen heitä ja ja kaipaan huomiota. Itsellänikin on ihan ok suhde äitiini, ettei kai tässä mistään äitikompleksista ole kyse??Isäni tosin kuoli kun olin pieni, johtuisiko siitä.
Pikkutyttönä olin kyllä aikalailla " isin tyttö" , ja äiti oli se, joka oli topakka ja komensi, mutta ei näinkään mitenkään epänormaaleissa mittasuhteissa. Teininä tuli välillä tapeltua äidin kanssa tupakasta ja kielenkäytöstä sun muusta tavallisesta. Hän teki pitkää päivää töissä ja minä muutin 16-vuotiaana poikakaverin luokse asumaan. Myöhemmässä teini-iässä suhde äitiin muuttui läheisemmäksi ja kaverimaisemmaksi. Ei me koskaan olla sellaisia oltu, ettäkö olisin puhunut äidille ihan kaikesta elämässäni tms. mutta normaalisti kuitenkin. Nyt aikuisena tullaan hyvin juttuun ja juoruillaan puhelimessa harvasepäivä (asun aika kaukana vanhemmista).
ap
Tunnet vetoa vanhempiin naisiin, ei siinä mitään sairasta ole. Meitä on moneen junaan. Itse tykkään nuoremmista naisista, enkä patologisoi sitä yhtään. Nauti tunteesta!
Rupesi vaan vaivaamaan tämä asia. En mä patologisointia sinänsä kaipaa, mutta olisihan se ihan kiva ymmärtää itseään ja omaa pääkoppaansa, että miksi sitä toistaa läpi elämän jotakin tiettyä kuviota.
ap
Ihan hyvät välit omaan äitiini jopa.
ap