Taas km!:(

Olo meni huonommaksi 13.2. Nousi kuumetta, tuli mahakipua ja sen lisäksi ulosteen kanssa verta. Menin terveyskeskuksen päivystykseen josta lähetettiin alustavan tutkimuksen jälkeen ensiavun puolelle. Ensiavussa otettiin verikokeita ja mitattiin muutenkin kaikkea mahdollista. Sain kipulääkettä ja antibiootteja, epäiltiin paksusuolen tulehdusta. Pääsin takaisin kotiin mutta käskivät tulla uudestaan 15.2. Tulehdusarvot olivat vähän nousseet parissa päivässä, hcg sen sijaan hyvässä laskusuunnassa, tässä vaiheessa oli niinkin alhainen kuin 68. Ensiavun lääkäri lähetti minut eteenpäin gynekologille, hän sitten näki heti ultrassa että leikattava on. Oli kohdunulkoinen raskaus koteloitunut munanjohtimeen. Laparoskopiaan pääsin vielä samana päivänä ja sairaalassa olin n 3 vrk. Minulta poistettin toinen munanjohdin. Tällä hetkellä tunnen suurta helpotusta siitä että tämä on vihdoinkin ohi!

On varmasti raskasta kokea kaksi keskenmenoa lyhyen ajan sisällä. Itselläni todettiin keskeytynyt keskenmeno rakenneultrassa rv. 20 pari kuukautta sitten. Minulla on kaksi lasta (jos nimimerkkisi vuosiluku viittaa ikääsi, niin olen sinua pari vuotta vanhempi) ja aikaisemmin ei ole ollut ongelmia raskauksien aikana. Jälkitarkastus on vasta ensi viikolla ja jos kaikki on kunnossa yritämme uudelleen. Nyt pelkään sitä, pystynkö tulemaan enää raskaaksi ja jos pystyn, saanko lapsen elävänä syliini...



Kyllä on vaikea ymmärtää ja hyväksyä, miksi jotkut joutuvat kokemaan näin suuria menetyksiä. Voimia sinulle ja uskallusta yrittää vielä kolmatta lasta!

Kyllä teidät on tarkoitettu kolmen tai vaikka enemmänkin lapsen vanhemmiksi. Keskenmeno on surullinen asia, varsinkin toistuvana tapahtumana, mutta älkää luovuttako! Pikaista paranemista (henkisesti), ja paljon uskoa ja luottamusta tulevaan.



Itse pyörittelin samankaltaisia ajatuksia mielessäni 2006 -2007, kun minulla oli vuoden sisään 3km:a. (20+5 synnytin pienen kauniin kämmenille mahtuvan enkelin, sitten kaksi alkuraskauden keskenmenoa)

Nyt meille annettiin myöhästuneenä joululahjana 29.12. ihana poikavauva)



VOIMIA!!



wemppa

Ensinnäkin olen pahoillani menetyksestäsi. Kauhean pitkä keskenmeno sulla. Tuollasta epätietoisuutta on varmasti ollut vaikea kestää. Hyvä, että se on nyt viimein ohi. Tajusin juuri päässeeni helpolla, kun mulla tässä prosessissa meni vain 5 päivää. Tai mistä sitä vielä tietää, kun vuoto ei ole vielä loppunut...

Ymmärsin että teillä kuitenkin on jo lapsia?!vaikka suru on suuri, niin olkaa onnellisia siitä että teille on kuitenkin siunattu jo onnea..meillä kaksi alkanutta raskautta, eka päättyi kohtukuolemaan ja nyt meneillään keskenmeno..

Varmasti suuri suru ja mietityttää sinua kovasti, mutta täällä todella alkanut epätoivo, että ehkä me ei saada koskaan yhtään lasta:(

Kohdunulkoinen on inhoittava kun se on niin salakavala. Onneksi pääsit kuitenkin ajoissa hoitoon, että ei päässyt munatorvi repeämään.



Onneksi sillä yhdelläkin johtimella voi tulla raskaaksi ilman ongelmia. On hyvä että se vioittunut johdin on nyt poistettu. Saattaa varsin suurella todennäköisyydellä jäädä uudestaan kiinni jos olisi jätetty sinne.



Itselläni kesti laparoskopian jälkeen 34pv ja sitten alkoi menkat. Nyt menossa eka kiero leikkauksen jälkeen ja tuntuu että palaisi heti ennalleen.



Pikaista toipumista sinulle.



T. Ull-Maij

Minä sain keskenmenon joulukuussa kävin 11viikon niskapoimu-ultrassa ja sydän ääniä ei löytynyt.Arvelivat että sydän pysähtynyt raskausviikolla 8-9. Joten siittä seurasi kaavinta.

Olen ollut koko joulun ajan siipi maassa itkenyt, riidellyt miehen

kanssa kaikesta syönyt salaa suklaata jne.

Mutta nyt jotenkin taas tuntuu että elämä alkaa voittamaan.

Kävin siis vuodon takia polilla 3.1. Diagnoosiksi tuli silloin keskenmeno koska kohtu oli tyhjä, näkyi ainoastaan paksuuntunut limakalvo. Vuoto jatkui 8.1 asti, vointi oli vuodosta huolimatta ok. Mutta: 8.1 tuli yhtäkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta tosi kovat vatsakivut. Soitettiin mummu hoitamaan pojat ja mies vei minut ensiapuun jossa kerrottiin tilanteesta, käskivät mennä päivystyksen puolelle. Siellä tk-lääkäri teki sisätutkimuksen, kohtua aristi, siitä päätteli että olisi tulehdus, lähetti takaisin ensiapuun jossa sain kipulääkettä ja antibioottia vaikka verikokeen pikatestissä tulehdusarvot olivat ok. Konsultoivat kyllä gynekologiakin, jonne mulla oli aikaa 9.1. Sain mennä yöksi takaisin kotiin. Seuraavana päivänä menin suunnitellusti gyn.polille jossa sitten nähtiin ultrassa että kohdun takana on nestettä, kohtu tyhjä ja limakalvo ohentunut kuuteen millimetriin, eli nyt epäilläänkin kohdunulkoista. Vielä ei ole leikattu, koska vointini on hyvä, olen tarkassa seurannassa. Gynekologi uskoo että tilanne korjaantuu itsestään koska hcg ei hirveästi noussut enää joka tarkoittaa että alkio surkastuu itsestään ja häviää. Nyt on seuraava kontrolli maanantaina. Eli tällä hetkellä tietämättömyys vaivaa eniten, toivottavasti asiat tulee kuntoon. Jos muilla on ollut samanlaisia kokemuksia kuulisin mielelläni niistä.

Ikävää että olet joutunut kokemaan kohdunulkoisen.



Minulla niitä on ollut kaksi. Toinen hoitui solumyrkyllä ja raskausmateriaali abortoitui itsestään munajohtimesta.



Toinen ei mennyt sitten ihan suunnitelmien mukaan. Sain solumyrkyn ja hcg:n oletettiin lähtevän laskuun. Hcg oli 735 kun sain lääkkeen. Viikon kuluttua se oli noussut 1104 ja pysytteli tuhannen pinnassa kokoajan. Oli pakko leikata että munajohdin ei puhkeaisi. Minulta poistettiin oikea munatorvi. Syy ulkoisiin löytyi. Munatorvet oli jotenkin taittuneet. Vasen kuulema suoristui. Minulla siis ollut kohdunulkoinen molemmissa munajohtimissa.



Toivottavasti sinulla hoituu ilman operaatioita. Millaisia nuo sinun hcg arvosi ovat olleet?

niin että hcg-arvot lievästi vielä nousseet. 3.1 kun pidettiin tätä tavallisena keskenmenona hcg oli 523, olin silloin laskelmien mukaan seitsemännellä viikolla. 9.1 hcg oli 970, 10.1 se oli 1050 ja tänään 14.1 1174. Seuraava tarkastus on torstaina. Toivottavasti lähtisi vihdoinkin laskuun. Noitten hcg-arvojen perusteella lääkäri ainakin uskoo että on tulossa pois itsestään, että ei enää kasva. Kysyinkin häneltä että kuuluuko ajoittaiset kivut oikealla puolella asiaan ja niin kuulemma on, se on munajohdin joka supistelee. Minulla oli aika kovat tällaiset kivut lauantaina ja sunnuntaina, tänään ei ole ollut kuin ihan pientä kipua. Onneksi on sellainen lääkäri joka kertoo tarkasti tilanteesta, olen saanut todella hyvän vastaanoton gyn.polilla.

Tulehan kertomaan miten voit. Paljon jaksamista sinulle.

Hcg 17.1 suurin piirtein samoissa lukemissa kuin maanantaina. Sain lähetteen uuteen verikokeeseen ensi torstaiksi. Eli viikko pitää taas odottaa. Keskiviikkona alkoi taas verinen vuoto, toivon että tämä on nyt joku tyhjennysvuoto. Gyn.polilta sanottiin että pitää heti tulla sinne jos ilmaantuu kovia kipuja, eli tarkkailuasemissa olen joten kotosalla pysytään varmasti viikonlopun aikana, maanantaina palaan töihin jos olo ei tästä huonone. Eli näillä näkymin pikku hiljaa paluu tavalliseen arkeen, jumpat ja kuntosali on nyt jäänyt väliin ja jää varmasti vielä vähäksi aikaa mutta muuten voisi varmasti jo lähteä kävelylenkille. Minulle on tehnyt hyvää se että olen sairaslomani aikana pitänyt 5-vuotiaamme kotona päiväkodista, pysyy ajatukset ja pää kasassa kun on muutakin tekemistä kuin ainainen miettiminen. Eilen sain vihdoinkin jouluverhot alas keittiön ikkunoista ja tavalliset verhot tilalle. Nyt ajattelin mennä pojan kanssa käymään anoppilassa, sen jälkeen pitää mennä ruokakauppaan. Hyvää viikonloppua kaikille tätä lukeville!

Minulle ku:ssa oli kyllä vaikeinta se että tilanne oli koko ajan melko epäselvä. Nyt vasta kun siitä on selvinnyt osaan surra menetettyä vauvaa... vaikka eihän siellä mitään vauvaa ollut, mutta olisi voinut olla jos olisi kohdun suojaan alkio parka päätynyt.

Nyt pitää odottaa torstaihin jolloin määrättiin uudestaan verikokeseen. Edelleen vaivaa ajoittaiset kivut oikealla puolella alavatsaa, olen ollut huomaavinani että pahenee jos suolistossa on ilmaa. Palasin töihin tänään, vastaanotto oli hieman sekava. Osa porukasta kyselivät vointia ja olivat hyvin ymmärtäväisiä ja ystävällisiä, osa porukasta ei sanonut yhtään mitään.

Jos se raskausmateriaali abortoituu sieltä itsestään niin siitä aiheutuu sellainen aika kova noin 4h kestävä vatsakipu, joka sitten loppuu. Toivotaan että tulee nyt itsellään ulos.



Mulla on vielä tämä viikko sairaslomaa ja sitten töihin paluu edessä. Ei kait siellä suurin osa edes tiedä miksi olen ollut pois. Pomo ja ryhmäpäälliköt on kyllä tietoisia.

mulla ainakin ne kivut kun se raskausmateriaali alkoi poistumaan sieltä munajohtimesta muistuttivat lähinnä ilmavaivoja ja kovia vatsanväänteitä.



Muitathan lähteä epäilemättä näytille jos yhtään kovenevat. Tuskin se munajohdin sinulla repeää kun on niin matalat nuo hcg arvot, mutta se voi alkaa tihkuttamaan verta vatsaonteloon ja se sitten sattuu... minulla kävi silloin juuri näin, ei tarvinnut leikata.

tänään arvo oli 861 kun se oli viikko sitten 1223. Näillä näkymin seuranta loppui tähän, ei ole suunniteltu mitään toimenpiteitä eikä tutkimuksia. Käskivät vain antaa aika hoitaa homman, ainakin kahdet menkat pitäisi olla ennen kuin voi taas yrittää.

Kauanko sinulla Ull-Maij kesti ennen kuin menkat alkoivat? Olo on nyt ollut ihan hyvä, maanantai-iltana oli kipua, se oli ensimmäinen työpäivä sairasloman jälkeen joten varmasti vaikutti asiaan. Mutta nyt nämä pari viime päivää olo on ollut suht ok. Jospa miehen mielikin tästä kohenisi pikku hiljaa, hän on ottanut tämä tilanne aika raskaasti.

Tällä hetkelläei mikään sua lohduta. Usko kuitenkin, että joskus aurinko paistaa. Keskenmenot ovat rakkoja, mutta niistä selviää. Usko pois. Olen itsekin kokenut, mutta nyt minulla 6lasta. Kaksi keskenmenoa ollut. Toivottavasti sulla ystävä joka osaa sua oikein tukea. Voimia!

Mulla menkat alko aika tasan 28pv (normaali kiertoni) siitä kun hcg oli nollissa. Hcg:n pitäisi aina puolittua viikossa.



Tosi outoa että sinua ei enään seurata. Kohdunulkoisessa täytyy käydä seurantakokeissa kunnes hcg on laskenut kokonaan pois. Se voi nimittäin lähteä uudestaan nousuun, mulle kävi just niin.



Hieno juttu tosiaan että on lähtenyt laskemaan itsellään, mutta kannattaa käydä niissä verikokeissa.

Ajattelin ottaa tämä seuranta-asia puheeksi omalääkärin kanssa ensi viikolla samalla kun käyn muulla asialla hänen vastaanotolla. Vointi paranee kyllä päivä päivältä mutta vieläkin on ajoittaista kipua joskaan ei läheskään niin voimakasta kuin pari viikkoa sitten. Ainakin henkisesti olisi parempi saada välillä tietoa hcg:stä.