Lue keskustelun säännöt.
Hysteerinen 5-vuotias tyttö. Apua. Nyt on vasen suora lähellä.
03.01.2008 |
Minulla on peruskiltti, ihana ja perusreipas 5-vuotias, jolla on taipumus täydelliseen hysteriaan. Jos joku pelottaa, hän alkaa huitomaan ja kiljuu. Ei mitään pikku ääntä vaan sopraanoon verrattavaa 100 desibelin kiljumista.
Tai jos joku harmittaa: huutoa, kiljumista, potkimista, räkimistä, raapimista, huonekalujen heittelyä, seinään hakkaamista ja täydellistä hysteriaa.
Meillä on viime aikoina ollut tosi mukavaa, paitsi kun " hysteria" iskee. Tänä aamuna irtosi paremmista haalareista nappi. 20 minuutin täystuho.
Olen kokeillut seuraavia asioita:
1. holding, pahentaa vain tilannetta, mutta huonekaluja ei rikota ja äitiä ei saa raapia. Lapsi myös välillä raapii omaa naamaansa, joten joskus siihen on turvauduttava
2. jäähy. Onneksi jäähytuoli on rikki. Auttaa, mutta jos ottaa kolme jäähyä myöhästyy töistä 15 minuuttia.
3. omaan huoneeseen kiljumaan ja hakkaamaan tyynyä. Ei auta, koska kaipaa äitiä rauhoittelemaan.
Tänä aamuna mulla meinasi hermo niin pahasti, että oli lähellä ettei lähtenyt nyrkki naamaan. Tiedän että en sitä tee, mutta viime aikoina kiusaus on kasvanut suureksi. Itse olen saanut tukkapöllyä, ja välillä mietin, että auttaisiko se. En sitäkään aio tehdä, mutta minua haittaa ajatuskin, että harkitsen sitä.
Nyt mammat kaikki apu on tervetullutta! Todistakaa mulle, että av:sta on oikeasti jotain hyötyäkin.
Kommentit (52)
vettä päälle, eikä suoraan naamaan. Näin olen rauhoittanut vanhempiakin lapsia. Kun on taas tolkuissaan, autat riisumaan vaatteet, ja annat olla rauhassa tai juttelet, asiasta, rauhallisesti. Ei syyllistetä lasta, harva voi tempperamentilleen mitään, varsinkaan tossa iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hammasta purren, mutta aina loppuun asti sen minkä aloittaa..
Tosin varmaan aika vaikeaa toteuttaa jos myöhästyy töistä sen takia,
tiedän häpeän ja itkun tunteen ..
Meidän 5 vuotiaalla on ollut pari " kohtausta" joissa jouduin pitämään hänestä kiinni , tuntui että raivari ei laukea millään, minun päässäni risteili kaikki mahdolliset diagnoosit pojalle.
Oma epäonnistumisen tunne oli myös suuri.
Olen joutunut töissä tekemään vastaavaa, mutta on ihan eri tilanne kun on kyseessä jonkun muun lapsi..
Oman kohdalla on miljoona kertaa hankalampaa omien voimakkaiden tunteiden vuoksi.
Tsemppiä teille.
Minusta tuntuu että kun tilanteen vie (näennäisen) rauhallisesti loppuun asti aikuinen " voittajana" toimitaan " oikein" .
Ja lapsen tuntee olonsa turvalliseksi kohtauksen jälkeen.
Kyllä sitä ennenkin oli uhmakohtauksia.
Ei ne muksut vielä 12-vuotiainakaan ymmärrä sanaa ahdistaa, jos aikuiset pelkäävät sitä käyttää kun ei se lapsi kuitenkaan ymmärrä.
Vierailija:
Kannat muksun vaatteineen päivineen ammeeseen, tai suihkuun ja suihkutat viileää ei jääkylmää
vettä päälle, eikä suoraan naamaan.
ja siten laitonta. Joten en suosittele kokeilemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lapsi saa raivarin, pidän häntä tiukasti kiinni niin, että lapsi makaa mahallaan lattialla ja istun hänen takanaan ja pidän käsistä lujasti kiinni. Kädet siis selän taakse ja siitä tukeva ote.
Jos lapsi potkii tai yrittää irrottautua, istun jalkojen päällä ja pidän edelleen kiinni käsistä. Koko painolla ei tarvitse eikä saa istua.
Tämä asento on hyvä ja kiinnipitoa jaksaa jopa tunnin ajan, jona aikana vaikeakin lapsi rauhoittuu. Tärkeintä mielestäni on se, ettei itse hermostu, pitää vain kiinni ja puhuu rauhoittavasti tai on hiljaa. Missään tapauksessa en huuda tai raivoa lapselle.
Toivottavasti tästä olisi jotain hyötyä.
ei ole aikuisen valmiuksia käsitellä tunteitaan, vaan hänestä voi hyvin tuntua että kiukkuun kuolee. Tuntuuhan monesta aikuisestakin siltä (ainakin Paavo Väyrysestä :-) Onko silloin oikein hylätä lapsi selviämään itsekseen ylivoimaisten suurien tunteiden kanssa?
Lpasen pitää oppia etteivät tunteet ole vaarallisia. Hylkäämismenetelmällä sen joko oppii kantapään kautta tai sitten ei opi ollenkaan vaan pelkää vielä aikuisenakin tunteiden saavan vallan ja riistäytyvän käsistä.
Vierailija:
että eihän se kiukku mitään vaarallista ole. Ei tunteisiin kuole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tässä ketjussa puhutaan kahdesta erilaisesta uhmakohtauksesta.
Toiset puhuvat hallitummasta kiukuttelusta jota on takuulla jokaisella lapsella ja toiset puhuvat näistä rajummista joista voin sanoa kokemuksen perusteella, että voivat tulla hallitsemattomina ihan " tavallisellekkin" lapselle eikä se tarkoita että kasvatuksessa on joku mennyt pieleen tai lapsi saisi jonkun diagnoosin.
Ihmiset jotka eivät ole kovempaan uhmakohtaukseen törmänneet eivät asiasta tiedä, ajattelevat luultavasti vain että ompas huonosti kasvatettu lapsi, tai jollain muulla tavalla laiminlyöty. Vaikka näin ei usein todellisuudessa ole.
Silti voi antaa huutaa sen pahimman huudon. Meillä ainakin toimii. Kun on pahin terä taittunut, ottaa jo puhettakin vastaan.
Se kaikenlainen hyvittely siinä kiukussa vain pahentaa asiaa. Itsekin inhoan sitä! Antaa toisen tussahdella ja selvitetään sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi puri myös tarhassa ja opet kutsuivat ELTO:n. Muutaman jutustelutuokion jälkeen saimme ohjeet pitää tiukempaa kuria kuin olimme pitäneet siihen asti.
Tepsi oikeastaan aika pian. Uhma on normaalia ja kuuluu kasvamiseen. Se kuinka pitkälle uhmassaan menee on tyyppiominaisuus ja kasvattamisasia.
Kyllä meillä silti vieläkin lelut lentää!
Vierailija:
En löytänyt mistään, olitko testannu tuota:" Ahdistaako?" tai " Harmittaako?" -taktiikkaa. Siis sitä, että kun kohtaus alkaa, osoitat ymmärtäväsi tilanteen.
Niin, ja minulla itselläni on myös kuusivuotias, eli en pelkän kaksivuotiaan kokemuksella kysynyt. Kuusivuotiaamme on kyllä aika rauhallinen tapaus - ainakin vielä. PaskaHepuleita tulee kerran kahdessa kuussa, tuiskahduksia kyllä päivitttäin.
se kaksivuotiaan äiti