Hei entiset luokkakaverini, miksi ihmeessä ette ole Facebookissa?

Jos joku kaveri ilmoittaa itsestään niin käyn katsomassa korkeintaan kuvia, mutta ei se mulle mikään kommunikaatioväline ole. Oma sähköposti on vaan niin pieni, että kaatuu jos sinne lähettää paria kuvaa enempää.

Varokaa ettei teistä tule niitä vanhempia, jotka ovat ihan sormi suussa ja paniikissa lastensa netinkäytön suhteen. Vaikka itse koetattekin kovasti asettua tämän teknologian ja kulttuurin yläpuolelle, niin lapsenne tulevat kasvamaan siihen sisälle täysin luontevasti. Toivottavasti ette sitten kiikkustuolissa säti 30 - 40 v. kullannuppujanne siitä, etteivät he vieläkään ole " aikuistuneet" . ;)

Itsekin olen mieheni netissä tavannut aikoinaan. Silti en ymmärrä miksi joku innostuu jostain facebookista. Eihän siellä ole muuta kuin 99%jonninjoutavaa roskaa.

5

Vierailija:

Eihän siellä ole muuta kuin 99%jonninjoutavaa roskaa.

5

Olen kyllä hyvin perillä työnikin takia nettiin liittyvistä asioista. Kiitos kun huolehdit, mutta mitä jos huolehtisit ihan omista asioistasi, niissä sinulla onkin sarkaa.

Olisi kiva ottaa joihinkin yhteyttä, mutta en tiedä heistä yhtään mitään, en edes asuinpaikkaa saati puhelinnumeroa. Nettiyhteisöt ovat verraton väline tavoittaa vanhoja tuttuja.



Että ihan peace vain. ;)

Olen nimittäin pannut merkille, että Facebookissa on vain toistaiseksi lapsettomia luokkakavereitani. Nykyisistä opiskelukavereistani (minua nuorempia) taas siellä on suurin osa.

Koulukavereihin olen kirjoittanut muutaman rivin kuulumisia. Kuviani en halua laittaa mihinkään esille, olen nimittäin vanhentunut 20v peruskoulun jälkeen. Oikeesti, en halua että tutut näkevät. Mutta sitä kautta minut saa kiinni. Facebookissa pitää ilmeisesti olla kuvakin? En ole jaksanut uhrata ajatusta sille. Oikeasti minulla ei ole siihen aikaakaan, jota se kuulemma vie.

Olen siihen koukussa. (ja siellä ei ole mitään teinejä vaan fiksuja tyyppejä ympäri maailmaa)

Vierailija:

Olen siihen koukussa. (ja siellä ei ole mitään teinejä vaan fiksuja tyyppejä ympäri maailmaa)

Vierailija:

Koulukavereihin olen kirjoittanut muutaman rivin kuulumisia. Kuviani en halua laittaa mihinkään esille, olen nimittäin vanhentunut 20v peruskoulun jälkeen. Oikeesti, en halua että tutut näkevät. Mutta sitä kautta minut saa kiinni. Facebookissa pitää ilmeisesti olla kuvakin? En ole jaksanut uhrata ajatusta sille. Oikeasti minulla ei ole siihen aikaakaan, jota se kuulemma vie.

Ei siellä tarvitse kuvaa välttämättä olla. Se kyllä auttaa, jos on monta samannimistä.

Miksi kieltäisin lapsiani harrastamasta jotain heidän kohderyhmälleen ja ikätasolleen sopivaa?

5

T: koulukiusattu

Tarviiko sitä jo nyt olla niin hirveän vanha ja tylsä?

Vierailija:

Tarviiko sitä jo nyt olla niin hirveän vanha ja tylsä?

Vierailija:

Tarviiko sitä jo nyt olla niin hirveän vanha ja tylsä?

hyvää panoa tai uutta väriä tukkaan. :)

Vierailija:

hyvää panoa tai uutta väriä tukkaan. :)

jotain vanhoja luokkakavereita sinne? Aiotko pyytää kavereiksi? Miksi, jos he eivät ole kavereita IRL, että voisit suoraan päin naamaa pyytää FaceBookiin, eikä täällä tarttisi?



Minä en tahdo olla kenenkään ala-asteelta tutun tai lukioaikaisen kaverin kaverin ystävälistalla... he eivät ole ystäviäni? Eivätkä he tule ystäviksi yhtäkkiä kun saa nimensä listaan tai päinvastoin.



Ymmärrän verkostoitumisen pointin, mutta kaikilla ei siihen ole tarvetta tai halua, ainakaan facebookin kautta.



Se on oikein kiva tapa vaikka löytää sukulaisia ja vanhoja tuttuja, mutta että kaikkia vanhoja luokkatovereita kaiman kummeja ystäviksi...

tässä pikkulapsikaaoksessa. Olen jossain vaiheessa päättänyt että kehenkään hehhee-hyvänpäiväntuttuihin ja 20 vuotta sitten kadonneisiin " kavereihin" ei ole aikaa tuhlattavaksi. Ehkä sitten joskus jos ei ole muutakaan tekemistä.