mielikuvituskaveri vaiko kummituksia?
4 v likka meni päikkäreille ja kohta kuulin sieltä jotain soperrusta. menin oven taakse kuuntelemaan niin tyttö puhui: "tämä on minun makuuhuone. en laita vaatteita päälle. tämä on minun makuuhuone, mene pois."
Kommentit (19)
voi olla kumpaa vaan, mitä se haittaa olipa kumpaa vaan, kun kerran lasta ei pelota pahemmin?
tuskin mistään kummituksista on kyse.
mutta en suosittele sinulle elokuvan orpokoti katsomista :)
meidän lapsella on mielikuvituskaveri, eikä kyllä tuohon tyyliin "hänelle" juttele.
meillä lapsi höpöttelee paljon itsekseen ja hänellä on myös mielikuvitusystävä. Muttei ole tullut mieleenkään että kyseessä olisi kummitus.
Jos mielikuvituskaveri olisi kummitus niin toivottavasti kiltti sellainen eikä ikinä näyttäydy minulle, saisin sydänkohtauksen...
ja kyllä likalla on tosi etevä mielikuvitus. mut aattelin että sillä on joku nukke sängyssä ja kävin katsomassa, mutta ei ollut, kun niille usein juttelee. kun kysyin että kelle puhui niin painoi vaan päänsä tyynyyn. mutta kun kummmaa oli että mein pienempi koira haukkui sitä makuuhuoneen ovea ennen tätä tapahtumaa.
mä uskon kyllä että näitä "kummituksia" keskuudessamme on!
Miksi pitäisi olla edes mielikuvituskaveri? kullä meidän viisivuotias puhelee paljon itsekseen, käy selvästi jotain "keskusteluja" mutta niin minäkin höpötin lapsena.
mutta ei ne meille mitään oo vielä 4 vuoteen tehny, et tuskin pahantahtoisia on. aattelin vaan et jos se aave yllyttää ton likan lähtee vaik yksinään ulos, sillee etten mä huomaa. ihan selvästi se käski tytön laittaa tuol vaatteitaan päälle.
ja vastaili ihan selvästi. oli pitkiä taukoja ja sitten tuli vastauksen omainen lause.
Miksi pitäisi olla edes mielikuvituskaveri? kullä meidän viisivuotias puhelee paljon itsekseen, käy selvästi jotain "keskusteluja" mutta niin minäkin höpötin lapsena.
"en laita vaatteita, mene pois". Selvästi on joku, jota ei halua sinne. Mielikuvituskaveri on kuitenkin yleensä mieluinen.
meillä ainakin 4v leikkii just noin
mut ei se haittaa ku ei likka sitä ainakaan peljänny, ni en mäkään sit paljoakaan. mutta kyllä kaikkee hassuu täs talos tapahtuu.
Mitä muuta teillä tapahtuu, koska jos on muutakin toimintaa, niin ei kait se sitten voi olla mielikuvituskaveri, vai?
Minäkin kysyin kerran kun lapsi kovasti höpötteli jonkun kanssa.
Vastasi, että tuon tätin joka istuu tuossa tuolissa.
Sanoin etten minä näe tätiä, kyselin kaikenlaista ja tyttö vastaili että tädillä on tummat hiukset, neuletakki ja hame.. ja kuinka täti vilkuttelee ja nyökyttelee.
Tyttö sanoi että täti on useinkin meillä, hänen päiväuniaan vahtii. Ja joskus iltaisin kertoo iltasatuja punahilkasta (meillä ei luettu punahilkaa ja tyttö kotihoidossa, ei koskaan ole ollut muualla yökylässä).
Samainen tyttö jo vauvana naureskeli kovasti sitterissään, ikäänkuin joku olisi häntä hauskuuttanut.
Nyt pikkuveli näkee myös tän tädin. Istuu kuulemma usein meidän sohvalla kun minä teen keittiössä ruokaa. Lapset YHDESSÄ juttelevat tälle tädille.
Ihan tosi? Eikö pelota tuommoinen?
Mitä ihmeen höyrypäitä tällä palstalla liikkuu?
samaa juuri tässä mietin minäkin... Höyrypäitä totta tosiaan!
oli mielikuvitusystäviä, montakin. Ja ne matkusti ulkomaillekin mukaan. Älä nyt höpsöttele siellä... :D
katsoin se edellispäivänä. ja siitä tämä ajatus.. hehe..