Kuinka hyvä vaihtoehto mielestäsi on jäädä vapaaehtoisesti lapsettomaksi?

Ihmisiä on niin monenlaisia ja lapsi sitoo monella tavalla ja PALJON. Jos ei oikeasti ole lapsirakas ja valmis siihen niin tosi rankkaa voi olla ja se kun ei ole mikään " pikkukeikka" vaan kestää parikytvuotta, tavallaan ikuisesti.

kokemuksen vuoksi tehdä. Siinä kärsii varmasti ne lapsetkin. Minä näen ihan tarpeeksi lapsiperheiden elämää tietääkseni ettei se ole minua ja miestäni varten. Olen iloinen ystävien puolesta, jotka todella ovat lapsia halunneet ja ovat tyytyväisiä. Meille se vaan ei sopisi.

minulla oli 8 itseöäni nuorempaa sisarusta joille tunnen vieläkin olevani äiti, joten ei kiitos, ei enää sitä.

Joten et voi mitenkään sanoa vapaaehtoisesti lapsettomalle noin.



27

jättäminen. Molempia vaihtoehtoja kannattaa todella miettiä ennen lopullista päätöstä.

vastentahtoisesti lapsettomia.

t. 21

Vapaaehtoinen lapsettomuus ei tarkoita sitä, että eletään tiettyyn elämänpisteeseen asti ilman lapsia. Yleensä tähän liittyy vielä kumppanien yhteinen päätös, että jossain vaiheessa lapsia hankitaan. Sen sijaan vapaaehtoinen lapsettomuus tarkoittaa sitä, että kumppanin kanssa tehdään tietoinen ratkaisu, että lapsia ei meidän elämään hankita, ainakaan tietoisesti.



27

Eiköhän se ole ennen kaikkea naisen asia ja harkittavissa, ellei sitten mies huolehdi kokonaan ehkäisystä. Toki miehelläkin on sananvaltansa, mutta lopultahan asia on käytännössä naisen päätettävissä.

t. 21

Edustamme ihan erilaista katsantokantaa lapsen hankintaan liittyvissä kysymyksissä. Minulle lapsen saaminen oli yhteinen päätös mieheni kanssa. En olisi ikinä lähtenyt tuolle linjalle, että minulla olisi jollain lailla suurempi oikeus naisena päättää lapsiluvusta. Itse olen aina pitänyt tärkeänä, että lapset syntyvät toivottuina ja yhteisestä päätöksestä. Oikeastaan vasta täällä av:lla olen törmännyt edustamaasi ajatusmalliin, ja en suoraan sanottuna ihmettele, että täällä niin usein maristaan parisuhteista ja perhe-elämästä, jos yksi elämän tärkeimmistä päätöksistä on tiettyjen naistyyppien yksinoikeudella päätettävissä.



Ja en suoraan sanottuna oikein ymmärrä, miten tämä asia liittyy vapaaehtoiseen lapsettomuuteen.

uusia ihmisiä vaan tähän maailmaan. Ja jos vanhuuden turvaks ajattelee, sekin turhaa. monet vanhukset pötköttää yksin vuode potilaina, kukaan ei käy.

No, meillä ainakin päätös oli yhteinen, vaikka mies olikin aloitteellinen asiassa. Haluaisin ajatella, että muidenkin lapset ovat saaneet syntyä molempien osapuolten yhteisestä päätöksestä ilman painostusta. Ilmeisesti näin ei ole, sääli.

Mutta realistisesti ajatellenhan asia menee niin, että loppujen lopuksi nainen on se, joka päättää.

Ja luulisin, että vaikka lapsi olisi vahinko, useimmilla vanhemmilla lienee biologinen taipumus rakastua lapseensa.

Jos ei halua lapsia on hyvä ettei niitä hanki minkään yleisen painostuksen takia. Itse olen toivottoman lapsirakas ja saamme pian kolmannen lapsen ja vanhin täyttää vasta kolme. Voisimme hyvin jatkaa tätä tahtia. Toiveena on neljä tai viisi lasta. Olen käynyt keskustelut itseni kanssa onko oikein hankkia lapsia ja tullut siihen tulokseen, että olipa se kuinka itsekästä ja epäekologista niin minun on niitä saatava :) Tingin sitten jostakin muusta. Olen ajatellut sen myös näin, että jos viis vapaaehtoisesti lapsetonta jättää lapset tekemättä voin hyvällä omallatunnolla värkätä ne itse.

Ei vaan mahdu minun ajatusmaailmaan, että nainen olisi jollain lailla toimeenpanevana elimenä tässä. Hassu ajatus. Ja ikävä kyllä, kaikki eivät rakastu siihen ei-toivottuun lapseen. Tälläkin palstalla yh-äidit kitisevät, kun isä ei välitä lapsesta. Ikävämpi juttu, mutta monesti saavat ihan itseään syyttää.

Siis poislukien nyt vastentahtoisesti, biologisesti lapsettomat.

Sisarusten lapsia rakastan ja vietän heidän kanssaan aikaa. Mutta omat ei tule kysymykseen ja onneksi sen tiedän jo ennen niiden hankkimista. :)

Itselleni se olisi ollut todella huono vaihtoehto, jollekin toiselle varmaan erittäin hyvä.



Mitään moraalista itseisarvoa musta ei ole sen paremmin lasten saamisella kuin niiden välttelemiselläkään.

itse tyytyväisiä. Emme sitä erikseen mainitse, mutta joskus läheiset ovat sen tajunneet jutuistamme.



Lapsettomuudesta kärsivä tuttu pariskunta on ihmetellyt valintaamme ja yrittänyt käännyttää meitä tekemään lapsia (itsellään on hoidoilla saatu yksi lapsi). En ymmärrä miksi ihmeessä meilläkin pitäisi olla lapsia. Eihän se heiltä ole pois, jos elämme omalla tavallamme.

En usko että kummankaan mieli tulee muuttumaan. Sitten asia pitäisi puhua yhdessä uudestaan.



Häiritseekö joitakin oikeasti se, että toiset jäävät omasta halustaan lapsettomiksi? Sehän ei ole pois keneltäkään muulta kuitenkaan.

on armollisempaa olla hankkimatta lapsia. Joskus se oma itsekkyys täytyy unohtaa. Varsinkin jos viattoman syntymättömän elämä voi sen itsekkyyden takia olla vaarassa.