>*v*< HELMIPÖLLÖJEN TAMMIKUU >*v*<

*osasi ihan itse* :9



Uutta vuotta siis aloitellaan...suurin osa meistäkin saavuttaa täysiaikaisuuden jo tässä kuussa, joten lisäsin listaan " syntyneet" -osion jo nyt... Ja ensi kuuhan on jo Helmikuu, meidän kuu!!!



Siirin kuulumisia kuulostelen innolla. Mitä pienille neideille kuuluu???



Täällä takana on rankka päivä. Piti herätä 7.45 kun siivoojat tuli meille 8.00. Aamupalan söin ja taivalsin sitten läpi tuulen ja tuiskun (täällä Helsingissä satoi siis vihdoinkin lunta!) neuvolaan.



Tämän päivän neuvolakuulumiset onkin sitten tässä:



painoa +350g/viikko eli edelliseen 4 viikkoa sitten käytyyn kertaan +1,1kg (nyt yhteensä 10,5 kg)

Ei turvotusta

RR 124/82

U-prot -

U-gluk +++ -> lähete sokerirasitukseen perjantaiksi ja vähänkö v***ttaa.

B-hb 127

SF-mitta 30

Lapsiveden määrä normaali

RT

Syke 160

Liikkeet ++



Neuvolan jälkeen kävin tunnin verran pyörimässä kotona sängyn pohjalla, mutten sokerirasitukseen joutumisesta johtuvalta paskafiilikseltä saanut nukuttua. Ärsyttää, kun tuntuu, et tässä raskaudessa on ollut vaan vaiva vaivan perään. Alussa oli vuodot, sitten kamalat liitoskivut, sitten supparit pakotti sairauslomalle ja just kun kerkesin kavereille kehua hyvää oloa uutena vuotena, paukkaa sokerit vielä taivaisiin. Mä oikeesti _toivon_ että vauva on sit kaiken tän väärti ja maailman täydellisin pieni ihminen. No jaa...ei kai kukaan ole täydellinen ja onhan tätä raskautta haluttu, toivottu ja odotettu iäisyys ja saadaan olla onnellisia, et ylipäätään meille Nallekarkki suotiin, mut tällä hetkellä vaan potuttaa ja rankasti.



Söin puolen päivän aikaan lounasta ja lähdin sitten julkisilla kohti Kättäriä, jonne oltiin sovittu miehen kanssa treffit klo 13.45. Haikaranpesässä sitten tutustuttiin tiloihin ja katseltiin synnytysvideoita 3 tunnin verran. Tultiin kaupan kautta kotiin ja tässä just ruokaa lasketan. Ajattelin, et meen kohta nukkumaan, kun telkkarista ei näytä tulevan yhtään mitään katsottavaa ja lisäksi olo tuntuu vähän flunssaiselta. Se tästä vielä puuttuiskin...



Multa ei nyt irtoa yhtään positiivista lausetta tänään, joten pareet jättää kirjoittaminen toiseen kertaan. Ehkä se päivä paistaa vielä tähänkin risukasaan.



Tasan 4 viikkoa täysaikaisuuteen...

Nonna ja masussa riehuva Nallekarkki rv 33+0

Huh huh kyllä sit on Siirillä kiirettä pitänyt!

Tytöt pääsivät eilen ns. kotilomalle, perjantaina kontrolli sairaalassa ja sitten katsotaan jatkuuko kotilomana vielä vai koitiuttavatko jo.

Mutta kyllä on kiirettä pitänyt sen jälkeen kun neitokaiset 1.12.2007 siirrettiin jatkohoitoon Kätilöopistolle. Viisi viikkoa tuli ravattua sairaalan ja kodin väliä, jotenkin siinä tuli sivussa joulutohinatkin hoidettua ja sitten vielä tämä lypsyhomma kaiken lisäksi vie aikaa joka kolmas/neljäs tunti. Viime yö menikin sitten kuulostellessa pienten tuhinaa sängyssä. Syöttötahti on yöllä 4 tunnin välein ja päivällä 3 tunnin välein. Aika ihan tunne kun nyytit ovat kotona!!! Kohta se onni koittaa teille kaikille.



No mitä sitten tytöille kuuluu. Painavat jo molemmat yli 2 kg ( syntymäpainot olivat siinä noin 1200g) ovat jo 44 cm pitkiä ( syntyessä noin 38 cm). Neti B syö jo pullosta kaiken ruoan ja nuolee rintaakin siinä sivussa, mutta ei jaksa rintaa vielä imeä. Neiti A:lla on vielä haasteita pullosta syömisen suhteen joten kotilomalle päästiin nenämahaletkun kanssa, tosin neiti A osaa ottaa rinnasta kunnolla kiinni mutta voima ei riitä imemiseen. Muuten molemmat ovat normaalisti kehittyneitä eikä heillä ole mitään vaivoja ainakaan tällä hetkellä ( Siiri koputtaa puuta). Ihania pikku ihmisiä molemmat.



Minä itse: Synnytksen jälkeinen vuoto ei ole vieläkään lakannut ja siitä tulee nyt sitten jo kuusi viikkoa, joten vinkkinä kannattaa varata siteitä kaappiin. Raskausajan turvotus alkaa pikku hiljaa laskemaan. Maitoa pumppaamalla tulee tytöille noin 1-2 annosta päivässä eli ei kovin paljon. Mutta luulen että tuotanto lisääntyy kun he vihdoin ja viimein ovat kotona. Olen ollut erittäin stressaantunut sairaalaelämästä, sekin lienee vaikuttaa maidon herumiseen. Muuten olen toipunut synnytyksestä fyysisesti hyvin. Henkisesti on vielä välillä tekemistä ( liekö syy hormonien). Välillä nauran niin että ei saa henkeä ja välillä itken samaan malliin. Eli kaikkea ihanaa tunneskaalaa on odotettavissa teilläkin :-) Onneksi palkinto tästä kaikesta on se odotetuin ja ihanin, jota meistä jokainen on kauemmin tai lyhyemmän aikaa odottanut ja haaveillut!



Ei muuta kuin tsemppiä synntyksiin hyvin ne menee...kyselkää ja kommentoikaa. Yritän nyt käydä täällä vähän useammin kun olen kotona vihdoin enemmän.



Halauksia ja voimia kaikille!



T:Siiri sekä Anelma& Unelma

Hei,



meidän kaksoispojat syntyivät sitten kanssa hieman etuajassa viime perjantaina 28.12.2007 viikolla 34+2.



Perjantaina nousin seitsemältä aamulla pissalle ja samalla alkoi valumaan lapsivedet. Vähän aikaa miehen kanssa ihmeteltiin ja sitten tajusimme viimein lähteä synnytyspäivystykseen. Kahdeksan jälkeen oltiin Tays:ssa ja puoli yhdeksän maissa lääkäri ultrasi ja totesi kohdunsuun olevan auki 1 cm. Supistukset alkoivat siinä samalla kun sydänääniä etsittiin. Sitten lähdettiin yhdeksäksi synnytyssaliin, jossa olinkin sitten jo 5 cm auki. Lopulta synnytys edistyi niin nopeasti, etten ehtinyt saamaan kivunlievityksiä lainkaan., kätilö vaan hälytti lisää väkeä " täällä syntyy nyt vauvat ja mulla ei ole mitään valmiina" .

Yhtäkkiä sali olikin täynnä väkeä: kaksi synnytyslääkäriä, lastenlääkäri, 3 kätilöä, lastenhoitaja ja kandi.

A-poika tulikin todella nopeasti, mutta sitten loppuivat supistukset eivätkä tulleet uudestaan vaikka oksitosiinia tiputettiinkin. B-poika oli perätilassa ja lopulta lääkäri joutui puhkaisemaan kalvot ja vetämään pojan pois jaloista.

Poika A painoi 2040 g ja oli 42 cm ja Poika B 2350 g ja oli 43 cm.

Synnytys oli ohitse ennen kahtatoista ja kestoksi merkittiin papereihin 3 tuntia ja 45 minuuttia. Eli nopeasti oli todella ohitse.



Itse kotiuduin maanantaina, pojat ovat vielä tarkkailussa lämpökaapeissa. Painoa pitäisi saada lisää, että saataisiin heidät kotiin.



Tsemppiä teille muille loppuodotukseen !



Ikionnellinen Jouluomppu

Isot onnittelut Jouluompulle viattomienlastenpäivän pojista! Aika vauhdilla kuuluu teidän pikkupomot maailmaan kiirehtineet! ;)Onneksi kuitenkin kaikki meni hienosti. Pojat olikin jo ihan hienon kokoisia jässiköitä. Nyt vaan kasvaa hetken siellä kaapissa, niin pääsee kotiin äidin ja isän iloksi! Miten pojat on ruvenneet syömään? Tarviiko nenämahaletkua syömisen tueksi kumpikaan?



Kiva kuulla, että Siirin neideillä menee kivasti. Painoa ovat neidit saaneet hienosti, kotilomillakin päässeet käymään! Kivaa! Tuo mainitsemasi tunneskaalojen läpi käyminen kuulostaa tutulta jo nyt. Välillä naurattaa katketakseen ja ennen kuin huomaakaan samasta naurusta tulee itkun tiherrystä. Omituista. Normaalioloissa nauran kyllä melko paljon, mutta nämä itkut ja naurujen päätymiset itkuiksi on kyllä jotain ihan uutta...



Nonna, olit kyllä hienot pöllöt duunannut tuohon otsikkoon! Toivotaan, että huomenna taas parempi päivä! Sokerirasitus varmasti harmittaa, mutta pienen hyvinvointiahan sillä varmistellaan. Tsemppiä.



Mä kävin myös neuvolassa taas. Siellä kaikki hyvin. Juniori hiukan aina hermostuu dopplerista ja kopeloimisesta. Rauhallisesti jatkan tätä eteenpäin menoa, kun suppareita on edelleen reilusti ja välillä myös voimakasta juilimista ja painon tunnetta tuolla alhaalla. Ensi viikolla sitten vika lääkäri ( taas eri lääkärillä...), silloin varmasti saan jo liikkumisluvat jatkoon! Yllättävän hyvin on aika kuitenkin mennyt ja makoilumotivaatiosta ei ole ollut pulaa.



Tänään nukuin parin tunnin päiväunet poikkeuksellisesti ja nythän ei sitten ollenkaan väsytä... TV:stäkään ei tule mitään katsomisen arvoista, mitähän sitä keksis?!



Tulkaahan kertoilemaan kuulumisianne taas,



Voikaa paksusti,



Huiskis 34+5

....Nauttikaahan pienistä kääröistänne, me muut täällä vielä koitetaan malttaa odottaa omia nyyttejämme.



( . ) Tänne meille kuuluu ihan hyvää. Oma vointi on ihan ok. Eilen kävin neuvolassa, ja kaikki oli niinkuin pitikin. Painoa on tullut lähtöpainoon nyt 7.5kg. Sf -mitta oli 29. Hb oli laskussa 117, rautaa ei käsketty mun ummetustaipumuksen takia alottaa - ainakaan vielä. MultiTabs -raskaus vitamiineja oon popsinut 2tbl/vrk ja sama jatkuu. Pissa oli kans ok, samoin RR. Sokerijuttujen takia terkkari laittoi nyt lähetteen äitipolille, aika tulee sinne rv36 paikkeille.



Pieniä vaivoja tässä oli joulun aikaan. Peräpukaman pukkas ;( Se meni onneksi ohi (parani) apteekin itsehoitotuotteella. Se oli TOSI ikävä vaiva. Panadolia joucuin parina yönä ottamaan. Suppareita mulla tulee kanssa tosi herkästi, lenkkeilyä ei voi enää harrastaa. Välillä on yöllistä unettomuutta, mutta onneksi ei joka yö. Muuten on kaikki mallillaan.



Esikko, kohta 6v odottaa jo kovasti vauvan syntymää. Pussailee masua = antaa vauvalle pusuja, ja tunnustelee liikkeitä ja hikkaa. Kovasti on siis odotuksessa mukana.



Mutta, jaksamisia meille kaikille näille loppumetreille! Aurinkoisia talvipäiviä. Voi kun saatais pian sitä lunta!!!



T: Auris 32+3

Hirmu isot onnittelut Jouluompulle pikku-jätkistä. Melkoista meininkiä kuulosti olevan, jaloista kiskottiin... Hih!



Miten muuten selvisit ilman kipulääkitystä?



Mukava kuulla Siirin kuulumisia. Kiva että tyttöset voivat hyvin, kasvavat ja kaunistuvat. Tsemppiä vaan jatkoonkin.



Nonna: luulen et tiedän ärsytystunteen tuosta sokerirasituksesta. Kävin siellä kans joulukuussa. Oon muutenkin niin kurkkua myöten täynnä sitä neuvolan voi voi kun painoa tulee- lässytystä. (Anteeksi ruma sanavalinta)



Mut lohdutuksen sanana et itse rasitustesti ei ollut paha. Litku maistu joltain Pirkka-kolalta eikä tullut huono olo. Kannattaa ottaa viihdykettä mukaan, on pitkät pari tuntia.



Meilläkin oli neuvolassa kaikki hyvin. Verenpaineet kuosissa, ei valkuaista, sisätutkimus ok: kohdunsuu kiinni eikä tulehduksia. Painoa tullut taas liikaa, oon saanut jo +10 kg aloituspainosta. Jurppii niin etten pääse yli. Oon kyllä ahminut suklaata koko joulun et sitä saa mitä tilaa ;))



Käytiin kans äitipolilla tutkimassa etisen istukan tilannetta ja lääkäri melkein myönsi luvan alatiesynnytykseen. Istukka on noussut noin 3 senttiä, joka on jo turvallinen etäisyys. Ottivat samalla kokoarvion ja tyyppi oli noin 1,8 kg viikolla 31+4.



Onko muilla tehty kokoarviota? Ihan vertailun vuoksi kiinnostaisi.



Lääkäri-hebreassa luki et koko on 50 persentiilin käyrän alapuolella... Suomennosehdotuksia? Kuulostaisi siltä et Pöti ois pienenpuoleinen mut neuvolakirjan mukaan olisi enemmän iso!



Jänskättää toi koko kun pelottelevat neuvolassa sokerilapsella kun oon kerran tota painoa kerännyt niin komeasti.



Alkaa jo muutenkin synnytys mietityttämään ja jänskättämään. Onneksi täällä on jo muutamia jotka on siitä urakasta selvinneet :)



Hyvää vointia kaikille vielä odottaville sekä onnellisille äideille nuppusineen.



Sondras ja Kepponen, tasan 34 tänään !!

Tällä Helsingissä onkin mukavan kirpeä pakkaspäivä...ja risukasakin alkaa häventyä ja päivä paistaa taas...



Jouluompulle onnea kaksospojista! Ja Sondrakselle kiitos tsempeistä! Mulle on kans tullut jo +10 kg ja painoindeksi oli alussa 27, mut ei oo terkkari yhtään negatiivista sanaa sanonut, päinvastoin. Taitaa olla tädistä kiinni toi juttu!



Viime yönä mulla oli joku ihmeen kipukohtaus, oliskohan ollut eka kipeä suppari? Heräsin vessahätään ja kun yritin liikkua, tuntui kuin molemmat kyljet olisi olleet tulessa ja maha ihan kivikova. Jäin sit selälleen jalat koukussa makaamaan ja odottamaan, pitäiskö herättää mies. Nallekarkki potki kovasti napaan samalla, joten olo oli ihan rauhallinen. Lähinnä tuntui siltä kuin olisi ihan mielettömästi ilmaa mahassa. Oikein pakotti takapuoleen. Puolisen minuuttia se kesti ja sitten pääsin nousemaan vessaan. Kaverille aamulla kerroin ja se sanoi, et sillä oli saman kalaisia suppareita..tiedä häntä sitten. Voi olla et johtui jännityksestäkin... Meni tällä kertaa kuitenkin yhdellä kerralla ohi ja kun vessasta tullessa venytin vielä selän (oikein rutisi nikamat), olo parani.



Aamulla kahdeksaksi raahauduin sinne sokerirasitukseen. Ei ollut tietoakaan mistään coca colan kaltaisesta juomasta, vaan sellaista kirkasta " hunajavettä" jouduin 2 muovimukillista ryystämään. Silmät kiinni join ja pyörittelin mielessäni kuvaa mummolasta...Siellä juotiin pienenä aina hunajavettä. Hyvin meni litku alas, eikä tullut pahemmin edes huono olo. Kaveri tuli sitten sinne seuraksi istuskelemaan ja laskettiin siinä Mummin ens viikonlopun 80-vuotispäivien ruokamäärät ja suunniteltiin tarjoilut loppuun. Just hyvin sai 2h kulumaan! Nallekarkkikin otti aika iisisti rasituksen, liikkui ihan normaalisti. Närästys tais olla ainoa ällötys koko aikana.



3 kertaa otettiin verikokeet, alussa, keskellä ja lopussa, tunnin välein. Ja eväät oli mukana ja heti kun vika koe oli otettu söin leivän ja join vettä reilusti. Kotiin tultua söin sit klo 11 lounasta. Soittelin äsken terkkarille ja sain seuraavat tiedot:



Paastoarvo: 4,5 (pikamittauksella 3,8 sanoi täti labrassa ja piti sitä hivenen jopa matalana)

Tunnin päästä: 9,4

2 tunnin päästä: 7,8



Kaikki arvot siis normaalit, ei aihetta jatkotoimiin. Tais olla se mun keskiviikkoinen hedelmäaamiainen, joka nosti sokerit huippuun. Ens kerralla neuvolaan mennessä syön vaan leipää! Mut ei tartte luopua jätskistä!!!!JEEE!!!



Mut tärkeintä, et Nallekarkilla on kaikki hyvin. Mies on muuten alkanut nimittää sitä Pumpsuksi, kun se muksii niin paljon masun läpi...



Näillä mukavilla uutisilla on kiva aloittaa viikonloppu. Nyt naapuriin kaffettelemaan!



Nonna ja Pumpsu rv 33+2

Ihanaa lukea siirin ja jouluompun kuulumisia. Ihan piti tirauttaa muutama kyynel.. : ) Ja hyvä Nonna, ettei ollu sen pahemmin asiat!



Täällä eilen neuvola: Masu kasvanut 4vkossa 2,5cm, aikas vähän. Mutta, edelleen yläkäyrällä mennään!! Ehkä ihan suotavaa tuo kasvun " hidastuminen" ..



Mulla ohennettiin sitä verta eka raskauden puolikas ja kah kummaa, valittelin taas kovaa ahdistusta, ja Hb olikin pudota humpsahtanut 108:aan!!! Eli on n. 50 pykälää pienempi kuin mulla normaalisti. Rautakuurille siis.



Turvotusta on alkanut kertymään nilkkoihin, sääriin, jalkapöytiin jne. Th kokeili kohtua, ja sielläkin on kuulemma turvotusta tuolla rintakehän alla. Mä oonkin sellainen huohottava pallo nykyään. Painoa tullut alusta 11,5kg. Th:n mukaan ihan ok. Nyt seurataan vointia viikon välein. Aika äippäpolille synnytystapa-arvioon rvkolle 36-37.



Supistelee päivittäin aikas taajaan. Osa kivuliaita, osa ei. Öisin herään niihin kivuliaisiin suppareihin. Viime yö tais olla enkka: koko maha ja selkä aivan tulessa. Mutta aamulla ja päivällä ovat taas kivuttomampia. Eli mä varmaan sitten lähden synnyttämän keskellä yötä näiden merkkien perusteella!



Voikaahan paksusti! : )



Miikuli ja verneri 34+2

Tyttömme päättivät sittenkin syntyä vielä viime vuoden puolella 31.12. rv 34+5.



Sunnuntaiaamuna meni yllättäen lapsivesi ja lähdettiin sairaalaan. Sitten vasta iltakymmeneltä alkoivat kivuliaat supistukset. A-tyttö syntyi klo 01.38, mitat 47 cm ja 2350 gr. Tyttö B tuli perätilassa 6 minuuttia myöhemmin klo 01.44, mitat 47 cm ja 2260 gr. Synnytys kesti kaiken kaikkiaan 3 h 45 min. A:n ponnistusvaihe 8 min ja B:n 4 min.



Kaikki sujui todella hienosti, suurin kiitos kuuluu mahtavalle kätilölle, joka on ystäväni ja sattui olemaan juuri silloi yövuorossa! Ilokaasusta ei ollut minulle apua, epiduraalin sain reilu tunti ennen ponnistusvaiheen alkua, se auttoi todella paljon kipuihin. Synnytyksessä oli mukana mieheni lisäksi kaksi kätilöä, synnytyslääkäri sekä lastenlääkäri.



Tunne oli aivan uskomaton kun sain tytöt rinnalleni! Tätä olimme odottaneet 7 vuotta!!!



Sairaalasta kotiuduin itse torstaina ja tytöt jäivät lastenosastolle keräilemään voimia. Todennäköisesti ovat siellä muutaman viikon kunnes oppivat kunnolla imemään. Rintaa olen alkanut tarjoamaan vaihtelevalla menestyksellä. Osan tytöt imevät rinnasta ja/tai pullosta, loput menevät nenämahaletkun kautta.



Kaiken kaikkiaan synnytyksestä jäi hyvät muistot ja tytöt sekä äiti ja isä voivat hyvin. Nyt on vaan ajelua kodin ja sairaalan välillä, mutta ei tämä kovin kauan kestä. Innolla odotamme heitä sitten kotiin.



Hyvää alkanutta vuotta kaikille ja odotellaan lisää vauvauutisia!



Naapanderi ja typykät (kohta ikää viikko!)

ja tietenkin koko perheelle. Teitä onkin nyt sitten neljä! Mietinkin tuossa joku päivä sitten, mahdatko olla vielä kasassa. Tuplamammat on kaikki jakautuneet lukuunottamatta Lumia (?). Ihanaa, kun kaikilla on mennyt kaikki hyvin. Ja nuo Naapiksen synnytyskokemuksetkin kuulostavat kannustavilta. Aika hyvä tsägä, että ystäväsi sattui vuoroon juuri sopivasti. Mikäs sen mukavampaa, kun tutun kätilön kanssa jakaa elämän tähtihetkiä! Nyt vaan toivotaan, että pikku neidit kasvavat vauhdilla ja oppivat syömään, niin sitten pääsette koko poppoo kotiin. Isosti onnea ja vauvan tuoksua arkeenne! Pitkän odotuksen jälkeen palkinto on mahtavaakin mahtavampi!



Miikulin olo kuulostaa aika raskaalta. Tsemppiä loppumetreille sinulle. Rauta varmaan hiukan helpottaa oloa, mutta turvotukset taitavat kiusata siihen saakka, kun Verneri majailee mahassa. Onneksi loppumetrit häämöttävät jo ovella. Jaksuja. Niin, ja tuo huohottava pallo on kyllä melko osuva kuvaus. Saakohan tästä jotain plussapisteboonuksia, kun on kuin kävelevä plussapallo???



Meillä huomenna tutustuminen synnärille. Jotenkin tuntuu ihan epätodelliselta, että kohta meistä tulee ihan oikea perhe. Voiko tätä uskoa todeksikaan? Lueskelin tuolta NKL:n nettisivuilta, että siellä on olemassaan 20 perhehuonetta normaalisynnytyksen kokeneille perheille. Mitenköhän sellaiseen pääsee? Olis kyllä kivaa, jos sais koko tuore perhe olla yhdessä vauvan kanssa synnytyksen jälkeen. Täytyy huomenna kysyä asiasta.



Mulla vointi on ollut melko ok. Supistelee edelleen reilusti ja närästys vaivailee. Välillä vauva painaa oikein kovasti tuonne alas. Kovasti mietityttää vauvan terveys. Vauva kyllä liikkuu hienosti, eikä missään tutkimuksissa ole ollut mitään poikkeavaa, mutta sairauden tai vammaisuuden mahdollisuus kummittelee päässä. Toivottavasti olen väärässä. Taitaa olla nuo ajatukset työpaikkaperäisiä... Onko teillä muilla ollut huolta pientenne terveydestä?



Vauvautuneille vielä oikein paljon onnea, muiden kanssa nautitaan vielä muhkeista mahoistamme ja sataneesta lumesta ;)



Huiskis 35+2

Ihan pakko laittaa isot onnittelut nyt myös naapikselle!!! Arvelinkin tässä yksi päivä josko mahdat olla laitoksella, kun ei ole kuulunut... kuulkaas te kaksosten odottajat; te saatte tuon odotuksen ja synnytyksen kuulostamaan niin helpolta! Olette tosi urheita kyllä kaikki! : ) Tässä kun valvoo yöt ja pungertaa päivät tämän yhden masuasukin kanssa, niin en voi kuin ihmetellä kuinka hienosti teillä kaikilla on kuitenkin kaikki mennyt!



Toki se, että pienokaiset ovat laitoksella ja se muu mikä nyt siihen perheenä aloittamiseen liittyy, vaatii varmasti voimia, mutta antaa varmaan kummasti motivaatiota, kun on saanut omat pienet jo syliinsä!! : ) <3 Ihanaa!!



Me muut sitten vielä jatketaan jokunen viikko..... kai...



Ja kyllä huiskis mullakin on nyt kasvavassa määrin koko ajan tuo huolipuoli onko napanuora turvallisesti, onko vauva terve, vammainen jne.. Varmaan ihan luonnollisia mietteitä tässä vaiheessa! Ja ainakin meiltä, jotka ei ole raskautuneet " normaalisti" .



Tsemppiä kaikille! Tästä tulikin taas sisäpäivä, kun ei jaksa, ei huvita ulkoilu pyryssä...



miikuli ja verneri 34+5

Seitsemän vuoden odotus siis palkittiin ihanilla tytöillä. Onnea!



Niinkuin Miikuli ja Huiskis, täälläkin on mietitty kovasti vauvan terveyttä...Ja omaa kestävyyttä. Miehelle just eilen itkin et kai se sit pitää Nallekarkista hyvää huolta, jos mulle käy jotain synnytyksessä. Kai nää tuntemukset vaan kuuluu asiaan..ja 28 päivää aikaa täysiaikaisuuteen ei ainakaan yhtään helpota. Sehän on vaan alle kuukausi!!!



Mitän ihmeempää tänne ei kuulukaan. NK liikkuu edelleen superpaljon ja äitiä sattuu ylämahaan, kun kirraa nahka. Sohvaan tulee kohta kuoppa kaikesta tästä makoilusta.



Tilattiin tänään meille uusi auto, VW Touran...pitäis tulla ihan piakkoin. Marraskuun puolivälissä Saksasta tilattuja vaunuja ja kaukaloa odottelen edelleen. Vähän pettynyt olen PingPongin asiakaspalveluun. Toivottavasti tulevat ennen NK:ta.



Nyt tekeen ruokaa kun mieskin tulee kohta kotiin...



Nonna ja Nallekarkki rv 33+5

Tässä olen kotona käymässä ja jos ehtisi pari riviä taas laittaa. Viimeksi oli niin omanapainen viesti, etten edes onnitellut muita äitejä...! Eli hirmuisesti onnea Jouluompulle ja koko perheelle kaksospojista!!! Ja ihanaa Siiri, että tytöt voimistuvat pikkuhiljaa. Samaahan se on meilläkin menossa, opettelua imemiseen joka päivä ja painon kasvattelua. A oli tämän aamun mittauksessa jo syntymäpainossaan, B vielä 70 gr alle.



Jouluompun pojathan oli aika lailla samaa kaliiperia kuin meidän tytöt. Jostain kumman syystä (isän geenit...) pituutta neideillä oli se huimat 47 cm, siis huimat noille viikoille. Jostain luin että normaali pituus ois sellaiset 42 cm. Koripallotreeneihin vissiin sitten... :-)))



Tänään puolenpäivän syötöllä B oli siellä jo hoitajan sylissä huutamassa ruokaa! Hän on ollu vähän uneliaampi kuin siskonsa, mutta nyt oli toinen ääni kellossa. Oli herännyt itse ennen syöttöä, yleensä heitä joudutaan vähän herättelemään syömään. Ja rinnan ahmaisi heti suuhun ja imi peräti 10 ml, mikä on viidesosa koko annoksesta. A otti sitten pullosta puoli annosta joka sekin on hyvä saavutus hänelle. Käytän itse rintakumia kun eivät muuten tahdo saada otetta. Vuoronperään annan joka toisella syötöllä rintaa A:lle ja joka toisella B:lle, toinen saa sitten pullosta isältä tai hoitajalta. Mutta loppu menee aina vielä letkun kautta, ei puhettakaan vielä että koko annosta ottaisivat itse imemällä. Mutta kyllä se siitä vielä!



Hoitopöydällä tänään muuten olivat vierekkäin niin B söi jo siskonsa hihaa kun oli niin nälkäinen, hitsit ois tullut söpö kuva, mutta kamera oli taas jossain kätkössä...



Tytöt eivät ilmeisestikään ole identtiset ainakaan istukan maitotestin mukaan. Yhteisiä suonia ei ollut. Ja nyt kun heitä on enempi katsellut, eivät he näytäkään ihan samalta... kai... A:lla tuntuu olevan enemmän jotenkin jykevyyttä, B on sirompaa mallia. Mutta saas nähdä, heillä on kyllä ranteessa merkit etteivät mene sekaisin. Alkuraskauden verinen vuoto ja hyytymä sitten kai olivat vain jotain normaalia vuotoa. Kun luultiin aluksi että kolmas alkio olisi tullut ulos. Jännä kyllä että Felicitaksen lääkäri oli sitä mieltä että istukka on sama ja kalvokin niin ohut, että olisi ollut vain vesikalvo eikä suonikalvo! Mutta mistä sitä sitten tietää ilman verikoetta satavarmasti.



Meillä tytöt pääsi viikon ikäisenä pois lämpökaapista. Pari ekaa päivää oli sokeritipat ja A oli yhden yön keltaisuuden takia valohoidossa. Molemmilla on lisäksi ollut silmätippakuuri (A:lla vielä jatkuu) rähmän takia, mutta muuten ei mitään sen suurempia ongelmia ole ollut, tosi ihana juttu!



Jotenkin kun se synnytys käynnistyi niin äkisti niin en ehtinyt edes hirveästi stressata vauvojen vointia tai sitä miten selviän synnytyksestä. Toki olin miettinyt niitä paljonkin raskausaikana, mutta kun tositilanne tuli kuin puun takaa, olin jotenkin oudon rauhallinen. Mieskin kysyi että miten vaikutan niin tyyneltä! Hänellä itsellään kuulemma tuli kauhea tunneryöppy päälle kun huutelin vessasta lapsiveden menoa. Synnytyssalissa tuli sitten vähän ennen epiduraalin laittoa pari ajatusta siitä, että mitä jos lapsilla onkin joku vakava vamma. Mutta päällimmäisenä vaan oli se ajatus, että nyt ne lapset tulevat tähän maailmaan ja kyllä selviän mieheni tuella ja henkilökunta on meitä auttamassa. Niin kovasti oltiin sitä hetkeä odotettu että vain se oli tärkeimpänä ajatuksena mielessä. Ja sitten sitä keskittyi niin siihen suoritukseen ja ponnistamiseen, että ei siinä paljon muuta päässä pyörinyt.



Ja kieltämättä täytyy sanoa, että eihän kaksossynnytykset aina mene todellakaan noin helposti. Ystävälläni oli jouduttu B leikkaamaan kun oli tulossa nurinkurin ulos. Kyllä itse kieltämättä jännitin A:n jälkeen sitä, että miten B selviää ja miten jaksan samanlaisen ponnistuksen uudestaan, mutta kun lapsivesi hulahti ja tytön pylly jo näkyi niin ei siinä sitten ehtinyt miettiä mitään muuta kuin ponnistin silloin kun käskettiin. Parilla ponnistuksella B sitten tulikin ulos lääkärin avustamana.



Aiemmin olin miettinyt sektiota juuri sen takia, että pelkäsin B:n voinnin puolesta ja tämä nivustyräkin mietitytti. Mutta näin jälkikäteen hyvä etten alkanut sitä vaatimaan. Toipuminen on ollut todella nopeaa ja vauvojen pienestä koostakin johtuen he tulivat melkoisen hyvin ulos. Kätilö kehui miten loistavasti synnytys meni ja kieltämättä olin hiukkasen itsestäni ylpeä... :-) Ja huojentunut siitä että kaikki meni niin hyvin koska mitä tahansahan olisi voinut tapahtua. Synnytyksen jälkeen mieheni kysyi että miten se tyrä, niin havahduin että mikä tyrä... en ollut tuntenut tai ajatellut koko tyrää lainkaan. Nyt kun sitä kokeilin, se on selvästi pienentynyt kun paino lähti sen päältä.



Jälkivuotoa juu tulee kiitettävästi, tosin eihän tässä ole kovinkaan kauan aikaa kulunut synnytyksestä. Yösiteet on käytössä päivin öin ja niitä saa vaihtaa parin tunnin välein. Hankalin vaiva on itsellä häpyhuulten suonikohjut, joita tuntuu nyt pakottavan aika lailla :-/.



Mutta eipä tässä sen enempiä, kohta takaisin viiden syötölle. Kaikille odottajille vielä hirmuisesti jaksamista ja tsemppiä viimeisille metreille!!! Luottakaa itseenne ja luottakaa siihen, että henkilökunta on osaavaa ja auttaa teitä. Jälkikäteen sitten mietitte, että tulipa stressattua turhaan. Mutta sitähän se on kun ei tiedä tulevasta. Helppo nyt sanoa... Se tunne kun saatte lapsenne syliin on aivan uskomaton ja sen eteen ponnistelee ihan miten paljon vaan. Se on kuitenkin nopeasti ohi ja uusi elämänvaihe alkaa siitä.



Lämpimät halaukset!



Naapis

Tulen pikaisesti terveisiä laittamaan. Olen sillointällöin käynyt lukemassa kuulumisia ja itkenty kaikkien kolmen tuplasynnyttäjän kertomuksia lukiessani.

Onnea TODELLA PALJON kaikille teille tuoreille perheille.

Itse olen ollut vuodelevossa kotona kolme viikkoa kun kohdunsuu oli auennut viikolla 29 ja kohdunkaula lyhentynyt. Nyt on viikko 34+3 ja lepo ohi. Taas saa liikua normaalisti. Lepo auttoi pääsemään näille viikoille. Luulen, että kohta on minullakin synnytys edessä.

Kaikille Helmipöllöille Jaksamista ja tsemppiä viimeisille viikoille!!

Täällä taas! : ) ja hyvillä mielin! Eilen oli neuvola ja oli jotenkin tavallista antoisampi käynti. Hb mitataan vasta ensi kerralla, mutta uskon viikko sitten aloittamani rautakuurin alkaneen purra. Sf-mitta oli kasvanut viikossa 3cm, eli eipä ole verneri sittenkään lakannut vallan kokonaan kasvamasta! Ja mielestäni asento oli kuitenkin sama kuin on ollut muutenkin viime viikot! Yläkäyrän yläpuolella mennään jälleen! Jospa ne siirin koripallotytöt saa vastustajan tästä hujopista! : )



No, eipä tuo sf-mitta siis oikeasti vauvan koosta kerro, mutta jotenkin kun koko ajan on ollut vähintään yläkäyrällä, sitä kuvittelee kaikenlaista! Mutta voi rakkaat pöllökäiset, pitäkää peukkuja ettei vauvasta tule yli nelikiloista! Meikäläisen lepopulssi oli sitten eilen vaatimaton 103.. Verenpaine 102/64mmHg. Synnytystapa-arvio tehdään äippäpolilla 37+0. Huomenna olisi synnytysvalmennus sitten.



Pikkuisen arveluttaa nuo epiduraalit jne, jos ne kerran saattavat laskea äidin verenpaineen. Mulla on se muutenkin makuuasennossa vielä alhaisempi, kuin nuo istuallaan mitatut lukemat. Nyt tarttisi keksiä joku sopiva kivunlievitysmuoto, joka ei ainakaan vaarantaisi ketään..



Kiva LUMI, että olet sinäkin päässyt vuodelevosta.Kylläpähän se hieman tuota elämää helpottaa! Ja Siirille, jouluompulle ja naapikselle oikein paljon tsemppiä ja jaksuja myös! Samoin muille vielä odottaville kanssapöllöille! Kuinkas teidän voinnit on? Mulla on alkanut nyt pahoinvointi lievänä, kun sitä ei ole vielä juuri ollutkaan! : ) Ja tuntuu, että koko ajan pitäisi syödä jotain! Jalkakrampit on onneks rauhoittuneet -koputtaa puuta- olisiko ollut yhteydessä tuohon laskevaan hb:iin? Olen alkanut käyttää öisin säärystimiä, ja sekin on auttanut varmasti. Ennestään mulla on ollut käytössä jo villasukat öisin kesät talvet! Lisäksi yritän venytellä mieheni avustuksella päivittäin. Täytyy toivoa, että ne krampit tajuaisi nyt pysyäkin poissa!



Juu, ja kolmas uusi juttu on, että tukka rasvoittuu uudestaan suurin piirtein " samalla hetkellä" kuin sen pesee! Siis mä oon aina pärjännyt n. 2 pesua/ viikko, enkä mielestäni ole ollut kovinkaan epäsiisti... Nyt sitten on ihan mahdotonta tuo rasvoittuminen! Hormoneja on siis liikenteessä ihan roppakaupalla nykyjään! : )



Vernerin hoitopöytään sain tehtyä vielä sellaisen verhon, mutta nyt saa luvan ompelukset sun muut riittää. Kunnes keksin taas jonkun uuden idean mikä on ihan " pakko" toteuttaa... : ) Pinnasänky on suunnitelmissa raijata ja koota makkariin. Lakanoita en vielä laita, vaikka ovatkin jo pestyjä ja silitettyjä. Tuntuu, että meni koko joulukuu noiden vauvan vaatteiden, vaippojen, lakanoiden yms pesuissa ja silityksessä. Mutta ihanaa, että obvat nyt tehtyinä.



Tarinaa tulisi jälleen, mutta täytyy lahteä ruuan laittoon. Sieltä isäntä jo kohta saapuu töistä! ; )



Voikaa hyvästi ja tulkaahan kertoilemaan vointejanne! On niin kiva verrata miten kelläkin nyt menee! : )



Miikuli ja verneri (potkii ihan raivoisasti terveisiä) 35+2

Tarkoitin siis koripallotytöillä tietysti naapiksen neitejä!! Tässä enää pysy perässä, kun vauvojakin tulee aina kaksittain näköjään! ; )

Kiitokset onnitteluista ja onnea muillekin vauvansa jo saaneille. Meillä pojat pääsi kotiin perjantaina ja tässä on viikonloppu harjoiteltu vauvaperheen arkea. Kolmen tunnin syöttöväli tuntuu yöllä uskomattoman lyhyeltä ajalta...



Pojat viettivät sairaalassa siis kaksi viikkoa, a-pojan paino tippui syntymän jälkeen 1800 g ja nyt ollaan aika lailla takaisin kahdessa kilossa. B-poika vietti useamman päivän valohoidossa bilirubiiniarvojen takia. Molemmilla oli myös nenä-mahaletkut, mutta nyt ruoka maistuu taas hyvin pullosta. Rinnalle meillä ei vielä olla opittu eikä maitoakaan tarpeeksi tule kahdelle. Tälläkin hetkellä tässä samalla yritän lypsää edes osan ruokaa pojille itseltäni.



Joku kysyi synnytyksestäni ilman lääkitystä. Koin synnytyksen yllättävän helpoksi eikä jäänyt pahoja traumoja. Tosin en nyt ihan heti takaisin synnytyspöydälle kaipaile. Kivuliaimmalta tuntui supistukset, ne olivat jotenkin niin uutta ja ennenkokematonta kipua. Koin myös etten pystynyt tekemään mitään hallitakseni kipua supistelujen aikaan, itse ponnistusvaiheessa saa kuitenkin myös itse tehdä jotain. Mutta tsemppiä synnytykseen, ei se ole niin peloittavaa mitä kaikki kauhutarinoissaan haluaa uskotella. Synnytyksen jälkeinen jälkivuoto ja tikkien paraneminen tuntuu melkein pahemmalta =).



Jouluomppu

Täällä ollaan aloitettu uusi viikko varsin terveissä ja tutuissa merkeissä...eipä ole tullut nukuttua juurikaan viime yönä. Mikä ihme siinä on, et viikonloppuisin nukun hyvin ja viikolla sitten kaikki yöt menee tässä sohvalla???



Käytiin eilen illalla saunassa ja vaikka sen jälkeen mua nukuttikin, pyörin sängyssä klo 21-23, sitten torkahdin hetkeksi ja heräsin klo 2 vessahätään. Yritin mennä takaisin sänkyyn mutta puolisen tuntia hikisenä piehtaroituani (mies ei antanut illalla avata ikkunaa), siirryin suosiolla sohvalle lukemaan ja uutta väsähtämistä odottelemaan...Sain unta vasta kun mies nousi sängystä...ja heräsin parin tunnin unien jälkeen taas ihan hiestä märkänä.



Täytyy varmaan tehdä huomenna uusi lenkki kirjastoon, kun alkaa luettavat kirjat loppua. Viime yönä tuli luettua 500 sivua. Voi kun jaksaisin yhtä hartaasti lukea pääsykoekirjaa. Edelleen vaan 40 ekaa sivua luettuna...ja kuukausi aikaa. Kai mulla on tää ikuinen ajattelu " Hiljaa hyvä tulee ja pikku-paniikissa parasta!"



Mummin lauantaiset synttärijuhlat onnistui yli odotusten. Tarjoilujen kanssa oltiin kerrankin tarpeeksi realistisia niin, että ainoastaan täytekakkua oli selvästi liikaa. Mikään ei ole niin kamalaa mun mielestäni kuin ruoan roskiin heittäminen...tai no joo...en mä kyl silti voisi kuvitella syöväni voileipäkakkua kolmatta viikkoa putkeen. Päivä meni ensin juhliin valmistautuessa ja sitten keittiössä autellessa ja sukulaisten kanssa jutellessa. Täytyy sanoa, että lauantai-iltana olin kyllä niin rätti että... Selkää ja lantiota särki ja silmät alkoi lupsua jo seitsemän jälkeen illalla. Itse juhlakalu liikuttui kiitellessään kyyneliin, eli oli se kaikki sen vaivan arvoistakin...



(.) Nallekarkki liikkuu edelleen superpaljon. Vakioasentona on nyt jalat kylkiluiden välissä, peppu oikeassa kyljessä makoilu. Siirrellessään peppuaan puolelta toiselle, NK saa aikaan oikean pahoinvoinnin aallon ja (riemun)kiljahduksen. Napakin melkein siinä jo kääntyy. Mulla taitaakin olla tooooosi syvä napa, kun se ei ole vieläkään muljahtanut nurinpäin. Liikkeiden paljoudesta kertoo myös se, että oikea kylki on ihan kipeänä NK:n muljauksesta ja yleensä joudunkin kädellä työntämään sitä keskemmälle, kun se oikein innostuu pyörimään. Sattuu niin, että vedet tulee silmistä. Viime aikoina on närästänyt ihan koko ajan ja kaikki, mitä syön tai juon. Maustettu ruoka taitaa olla pahinta mahdollista...ja mandariinit. Närästys taitaa olla myös yksi syy mun valvomiseeni, sillä mitään varsinaista kipuilua, supistuksia tms. ei ole ollut.



Vähän on kyllä ihmetyttänyt, kun terveydenhoitaja sanoi silloin viikon 30 alkaessa, et nyt rupee tulemaan painoa 500g/vk mut mulla ei ole nyt siitä kuluneen viiden viikon aikana noussut grammaakaan...oikeastaan päinvastoin. Ja ruokakin maistuu tosi huonosti. Joisin vaan piimää koko ajan. Siinä on sentään ravintoarvot kunnossa...



Synnytyksestä oli ollut puhetta. Sain vihdoin eilen katseltua jotain tavaroita sairaalakassia varten, mut jotenkin kai vielä kiellän alitajuisesti koko synnytyksen ja sen takia kassin pakkauskaan ei onnistu. Olen kuitenkin laatinut koneelle listan tavaroista, jotka tarvitaan mukaan, joten mieskin voi ne kiireen tullen pakata...(ja puolet jää kotiin). Mies naureskeli eilen listaa, kun siinä luki yhtenä kohtana herkkuja...kysyi idiootti vielä, et eikö niiden syönnistä kannattais just pidättyä, jos haluaa palata normaalimittoihinsa...meinasin tirvaista sitä. Selitin kuitenkin kärsivällisesti esim. lakujen auttavan vatsan toiminnan palautumiseen ja suklaasta saatavan energian auttavan esim. imetystä alkuun.



Meillä on keskiviikkona Kättärillä Haikaranpesässä synnytyksen suunnittelu kätilön kanssa. Ehkä tää kaikki sit konkretisoituu paremmin. Synnytysvalmennuksestakin jäi vaan sellainen hatara tunne siitä, et tänne kai tullaan takas vielä jossain vaiheessa...mut että jo noin kuukauden päästä...



Jos ne vaunutkin vaikka tulis tänään. Viime torstaina ovat Saksasta lähteneet. UPS:ltä odottelen s-postia tai puhelua...



Voikaa hyvin jo jakautuneet pöllöt ja vielä masukkia kantavat. Mekin yritetään väsymyksestä huolimatta.



Nonna ja NK rv 34+5

Heissan taas kaikille!



Täällä ollaan sitten kaikki loppumetreillä odottelemassa pienokaisiamme. Tähän saakkka aika on kyllä mennyt tosi nopeaan. Tuntuu, että eilehän vasta se plussa piirtyi tikkuun ja nyt on jo viimeiset viikot käsillä!



Mä kävin vikassa lääkärin tarkastuksessa. Siellä kaikki hyvin. RR ok, samoin muu. Painoa tullut aika reilusti, turvotus lisääntynyt reilusti. Nilkat tuppaavatkin olemaan kokonaan kadoksissa etenkin iltaisin. Sf-mitta nyt 32, vähän keskikäyrän alapuolella, kuten on koko ajan ollutkin. Vauva jo lähtökuopissa, pää lantiossa kiinni. Kohdun kaula lyhentynyt ja pehmeä, nyt 2 cm jäljellä ja auki 1 cm verran. Lääkäri tuumaili, että vauva voi päättää tulla milloin vain, mutta voi odotuttaa vielä pitkäänkin. Tutkimuksen perusteella oli sitä mieltä, että juniorin pitäisi mahtua tulemaan hyvin alakautta ulos. Ja liikkua saa normaalisti, nyt vauvan on jo turvallista tulla. Kivaa!



Joko olette pakkailleet kassin valmiiksi sairaalareissua varten? Itse en ole saanut vielä aikaiseksi, mutta pitäisi varmaan tosissaan ruveta siihen valmistautumaan. Lähtöhän voi tulla milloin vaan.



Miikuli valitteli hiusten rasvoittumista. Aika mielenkiintoista, mulle on käynyt just päinvastoin. Normaalisti pesen hiukset joka päivä. Nyt ei olisi nuukaa, vaikka pesisi joka kolmas päivä. Hiukset ei vaan rasvoitu normaaliin tapaan.



Tylsiä nuo uniongelmat, joita ainakin Nonna sanoi olevan. Täälläkin välillä tosi vaikeaa saada uudelleen unta, kun herää vessaan. Myös jokainen kyljen kääntäminen herättää. On kuin norsu kääntäisi kylkeään. Ei siis niin kovin ketterää menoa.. ;) Välillä olen minäkin siirtynyt olohuoneeseen lukemaan, katsomaan tv:tä tai jopa nettiin surffailemaan. Sitten aamulla on kuin ei olis nukkunut lainkaan. Silmiä vaikea löytää päästään... No, kai tämä sitten hyvää valmistautumista tuleviin yöheräilyihin.



Minä taidan menä käymään vähän shoppailemassa, kun liikunta luvat on taas olemassa pitkästä aikaa. Jospa alemyynneistä löytyis vaikka jotain kivaa...



Terkkuja kaikille, voikaahan pöllöt hyvin!



Huiskis 36+3

Muistan hyvin fiilikset melko tarkalleen kolmen vuoden takaa. Vuoden yritys oli päättynyt joulun jälkeen np-ultrassa todettuun keskenmenoon ja kaavintaan. Olin ihan varma, etten koskaan saa kokea odotuksen tai äitiyden ihanuutta, tuntea pienen ihmisen liikkeitä sisälläni ja seurata hänen kasvuaan.



Muutama joulu ja vuodenvaihde ehti mennä melkoisessa sumussa, aina uutena vuotena toivoen pientä ihmettä seuraavaksi vuodeksi, kunnes vihdoin vaikean alkuraskauden jälkeen viime joulua vietettiin pienen masuasukin kanssa. Kaikista vaikeuksista ja valituksista huolimatta voin vain todeta; tää kaikki on ollut varmasti vaivan arvoista.



Tänään täällä vietetään siis mun elämäni ensimmäistä äitiyslomapäivää. Sinänsä tää päivä ei varmasti eroa kovinkaan paljon edellisistä, sillä olenhan mä ollut sairauslomalla jo marraskuun alusta lähtien. Se on vaan se tunne...vihdoin munkin elämäni on menossa eteenpäin!



Tänään on aika Kättärille, Haikaranpesään synnytyssuunnitteluun. Itselläni ei ole kauheasti toiveita synnytyksen suhteen. Lähinnä toivon, ettei kivuissa kärvistelyä pitkitetä turhaan jo ihan mun epilepsiataustani takiakin. Olen pärjännyt yli 10 vuotta ilman kohtauksia ja 4 vuotta ilman lääkitystä säännöllisten elintapojen ansiosta. Toivon, että jos synnytys käynnistyy hitaasti ja joudun valvomaan usean vuorokauden putkeen, lääkärit ja kätilöt huomioivat mun taustani. Nimittäin neurologini mukaan yksikin kohtaus aiheuttaa lääkityksen uudelleen aloittamisen ja sitä myötä myös ajokortin 3 kuukaudeksi menettämisen. Jos samaan aikaan pitäisi aloittaa keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä ja imettää ja hoitaa muutenkin pientä ihmettä, kuka tahansa voi kuvitella tehtävän mahdottomaksi. Kun lääkitys aikanaan aloitettiin melkein 12 vuotta sitten, nukuin alussa melkein 23 tuntia vuorokaudessa.



Nallekarkki myllää massussa, paremmin ei voisi aamuaan aloittaa kuin tuntemalla pienen ihmeen liikkeet " huomenta äiti, täällä on jo herätty ja kaikki on hyvin" . Äitiä väsyttää, mutta muuten olo on tällä hetkellä aika oireeton; lantiokipuiluun on jo ehtinyt tottua (se alkaa aina raskaan päivän jälkeen illalla ja yleensä loppuu yön aikana), menkkakipuja on ollut vain muutama hassu aalto, supistuksiakin tulee vain rasituksesta ja närästykseen auttaa Rennie.



Join juuri aamupalaksi pirtelöä (1 banaani, rasvatonta rahkaa purkki, rasv. maitoa desi, vadelmia ja fun light mehutiivistettä) ja istuskelen sohvalla aamutv:tä seuraillen ja siivoojia ja uudelleen nukkumaan pääsyä odotellen (herätyskello herätti seitsemältä 7 tunnin unien jälkeen, että ehdin käydä suihkussa ennen siivoojien tuloa). Pöydällä odottaa pääsykoekirja lukijaansa, joten taidan tällä kertaa lopetella kirjoittamisen tähän.



Oikein ihanaa keskiviikkopäivää toivottelevat

Nonna ja Nallekarkki, tänään rv 35 tasan!