Kannattaako mun lukea erityisopettajaksi?

Eli sinun mielestäsi äidillisyys on pahasta. Minä taas nimen omaan haluaisin olla äidillinen. Niin kauan kuin se on mahdollista. Vankilakundeille ei enää äidillisyys uppoa. Tai jos uppoaa niin sitten se vaatii jo liikaa. Mutta yläkoulussa MINUN mielestäni äidillisyyttä vielä tarvittaisiin. Miksi sinun mielestäsi ei?



ap

lisäyksiä muihinkin saamiisi vastauksiin. Tulin siihen tulokseen, että et ole opettajaa nähnytkään. Olet illan onnistunein provo. Pakko olla. Olethan? Mun on jatkettava kokeiden korjausta. -14

t. ap

Olisinko kovin väärässä jos sanoisin, että olet opiskellut aineenopettajaksi, jossa työssä et viihdykään ja nyt mietit, että mihin muuhun työhön voisit koulutuksellasi helposti siirtyä ja erityisopettajuus näyttää jotenkin helpommalta (ruoho aidan toisella puolella vihreämpää?)? Opettaminen ei välttämättä sovi kaikille. Mieti sitä, että olisiko sinulla jotain toisiakin vaihtoehtoja. Äkkiseltään ei kuulosta sille, että erityisopetus olisi sinua varten, jos miellät erityisoppilaat heikko-osaisiksi reppanoiksi, jotka ilman sinun apuasi tippuvat elämästä tai että jaksat jankata maailman ääriin. Tunneäly on opettajan melkeinpä tärkein ominaisuus ja sitä ei voi kaupasta hakea. Toki sitä voi ajan kanssa opetella.

Poika on osaava, itseppäinen,jumiutuva ja erittäin omatoiminen. Ei poikaa voi millään lailla sanoa ressukaksi. on siis todella kaukana siitä.

Varsinkin adhd, autistiset ja asperger lapset on vaativia.

Kehitysvammaiset ja dysfaattiset helpompia. Ovat siis selkeämpiä. Esikoisella on keskivaikea kehitysvamma ja on kyllä helpompi toimia hänen kanssa, kun kuopuksen, joka on varsinainen jukuripää ja tarvii psykiatrista otetta.

Kehitysvammaiset tarvitsevat aikaa ja lempeyttä.

Pari kommenttia kerinnen kirjoittaa ennen meikkausta...

Olisinko kovin väärässä jos sanoisin, että olet opiskellut aineenopettajaksi, jossa työssä et viihdykään ja nyt mietit, että mihin muuhun työhön voisit koulutuksellasi helposti siirtyä ja erityisopettajuus näyttää jotenkin helpommalta (ruoho aidan toisella puolella vihreämpää?)? Opettaminen ei välttämättä sovi kaikille. Mieti sitä, että olisiko sinulla jotain toisiakin vaihtoehtoja. Äkkiseltään ei kuulosta sille, että erityisopetus olisi sinua varten, jos miellät erityisoppilaat heikko-osaisiksi reppanoiksi, jotka ilman sinun apuasi tippuvat elämästä tai että jaksat jankata maailman ääriin. Tunneäly on opettajan melkeinpä tärkein ominaisuus ja sitä ei voi kaupasta hakea. Toki sitä voi ajan kanssa opetella.

Ei nyt ihan niin mene kuin otaksut. Tosiasiassa opiskelin vanhempiani miellyttääkseni alaa joka ei pätkääkään kiinnostanut. Vietin sitten 13 vuotta kotiäitinä ja sen jälkeen luin itseni opettajaksi välttyäkseni tekemästä alani varsinaisia töitä. Mutta tässäkin hommassa riesana on toisaalta tuo aine ja toisaalta minun makuuni liian paljon oppilaita.

Minun määritelmäni reppanasta on ehkä vähän poikkeava. Minusta reppana on se josta ei yleisesti oikein pidetä. Siis juuri sellainen itsepäinen, jumiutuva, häiritsevä. Vaikka olisi kuinka älykäs. Reppanaksi hänet tekee nimen omaan toisten ihmisten asenne. Heistä ollaan "huolissaan" (=haukutaan opettajanhuoneessa) ja heti jos pystytään, työnnetään ongelma erityisopettajalle. Joka sitten huokailee että pitääkö tuollaisia oikeasti kestää ja ei niistä mitään kuitenkaan tule, kunhan nyt istuu tossa ja kiroilee ja kerää jälkkää, on jo 20 tuntia tulossa...

Ennen kun sain oman aineen viran, tein sijaisuuksia, opetin mm. laaja-alaisessa erityisopetuksessa (entinen tukiopetus oikeastaan), opetin keskihankalaa erityisluokkaa ja kävin avustamassa pahinta "tarkkista" silloin kun oma ope ei pärjännyt. Minusta se "keskihankala" oli huomattavasti helpompi ja mukavampi kuin normiluokka ja olen oikeasti sitä mieltä että olisin heille parempi opettaja kuin nykyinen, joka ei muuta tee kuin haukkuu ja simputtaa heitä...

Se "tukiopetus" on toki kaikkein helpointa mutta en pidä siinäkään siitä että oppilaat vaihtuvat jatkuvasti.

ap