Kannattaako mun lukea erityisopettajaksi?

mutta yläkoulussa on turha yrittää enää sitä strategiaa. Yläkoululaisten elämänkokemus on usein jo sitä luokkaa, ettei äidillisyys aiheuta kuin väkivallan uhan.



Se, että opettaja on menossa ensisijaisesti välittämään oppilaistaan on huono lähtökohta. Opettajalla on toki oltava kompetenssia tunnetyöskentelyyn, mutta opettajan ensisijainen tehtävä on opettaa ja saada oppilaat oppimaan.

opettajat eivät ole pitäneet heistä? Menee yhä pahemmaksi sinun selityksesi. On muitakin töitä kuin koulumaailman työt.

opettajat eivät ole pitäneet heistä? Menee yhä pahemmaksi sinun selityksesi. On muitakin töitä kuin koulumaailman työt.

Mutta minä olen kuullut opettajien valitusta ihan tietääkseni että näin erittäin monessa tapauksessa on. Koska huonosti pärjäävät eivät edes enää halua pärjätä, vaan vastustavat oppimista kaikin keinoin. Tänäänkin juuri joukko opettajia ahdisteli rehtoria että tietyt oppilaat on saatava ulos koulusta; vanhemmat täytyy taivuttaa ottamaan ne kotiopetukseen (en minä, kunhan kuuntelin). Sitten on tietysti kilttejäkin oppimisvaikeuksisia, mutta ainakin meidän koulussa on häviävä vähemmistö. He vaan jäävät jalkoihin siellä isossa porukassa eivätkä opettajat voi muuta kuin pyöritellä silmiään kun eivät opi mitään...

ao

Oletko ihan varma, että et vastannut erityisoppilaan äidille? Oletko lukenut vanhempien viestit sinulle? Eikö nillä ole mitään merkitystä? Millaisia vastauksia odotat, kunnes olet tyytyväinen? Yllättivätkö vastaukset sinut? Numero 44

25 ajatteli että olen epävarma lässyttäjä, joka ei pärjää

32 ilmoitti että hän ei halua että hänen lapselleen jankutetaan vaikka maailman tappiin

41 varoitti että erityislapset ovat vaativia ja tarjosi kehitysvammaisia helpompana vaihtoehtona.



Mitä noihin nyt voisi vastata? Kuka heistä mahtaa olla tyytymättömin jos heidän lapsensa sanoo "Vittu en tee yhtään mitään!" ja vastaan sille että "vittu sitten et saa tehdä yhtään mitään". En oikeasti niin vastaa (ainakaan kovin luultavasti), mutta mielestäni osaan kyllä ottaa huomioon millaisen henkilön kanssa olen tekemisissä. Minulla ei ole salama-auktoriteettia vaan rakennan sen hiljalleen, mutta suuri enemmistö oppilaistani kyllä pitää minusta.



Luuletteko että oikeasti tekisin ratkaisuni sen mukaan mitä täällä sanotaan? Minusta on vaan kiva käyttää teitä palstan erityisäitejä harjoitusvastustajina, että opin olemaan entistä kovempi samalla kun olen entistä kiltimpi niille ressukoille siellä koulussa ;)

Teillä jos keillä on hupaisa tapa luoda ihan mieletön asenne jotakin ihmistä vastaan muutaman heittoluontoisen viestin perusteella.



Ei mutta nyt täytyy mennä kysymään kasiluokkalaiselta pojaltani miten opettaisin huomisen aiheen, kun ei ole hajuakaan miten sitä pitäisi opettaa :D



aP

erityislapsen äiti.

Suosittelen sinulle edelleenkin kehitysvammaisten opetusryhmää ihan vakavissani. Oletko kokeillut? itselläni on kokemusta niin käytöshäiriöisistä kuin kehitysvammaisistakin nuorista.



T. 18

Edellisen otsikko piti olla erityisopettaja...

Ilman muuta kannattaa lisäkouluttaa itsensä erityisopeksi, kun kaikille avoimessa/inklusiivisessa koulussa erityislapset ja integroitdut opiskelevat samassa yleisopetuksen ryhmässä eli erityisopettajan taitoja tarvitaan:) Palkanlisä varmasti pieni etu tekemällesi jokapäiväiselle erityisopetustyölle. Näillä sitä mennään että ei kun hakemaan poikkeuskoulutukseen.....paikkoja kun on tositositosi paljon! heh

Lukematta koko ketjua kirjoitan hieman ajatuksiani erityisopetuksesta. Ensinäkin erityisopetusta on todella monenlaista. on paljon eroa, menisitkö laaja-alaiseksi erityisopeksi, luokkamuotoiseen erityisopetukseen autistiluokkaan, dysfaattisten tyhmään, kehitysvammaisten opeksi vai kenties yläluokkien käytöshäiriöisille (esyt.)



Minun melko lyhyen kokemukseni perusteella erityisopetuksesta perusteella sanoisin, että avainjuttu on löytää kaikesta opetettavasta aineksesta keskeisin ja tärkein sisältö. Kaikki pieni sälä pitää pystyä jättämään syrjään, jotta lapsen kanssa on oikeasti aikaa keskittyä toimimaan. Usein lievistä oppimis-/käytöspulmista kärsivä lapsi ei lopulta paljoa poikkea ns. normaalista oppilaasta, kun opetusryhmä on pieni, ja opella oikeasti lapselle aikaa.



Jämäkkyyttä tarvitaan ja ehdottomasti myös huumorintajua! Valittamalla ja komentamalla erityislasten kanssa on aika hankalaa mutta huumorin ja selkeiden toimintatapojen kanssa pärjää kyllä hyvin.



Mieti vielä motivaatiotasi hakeutua alalle. "Ressukoiden" auttamisen lisäksi sinun pitää olla aidosti kiinnostunut ongelmien taustalla olevista seikoista. Muuten kyllästyt työhösi pian.



Luokanope ja erityisope

jämäkkyys auttaa ja ampatiakyky- ei pomottaminen

Kannattaisi keskustella heidän (tai lähikoulujen tms. erityisopettajien) kanssa kasvotusten. Heidän olisi varmaan helpompi arvioida soveltuvuuttasi erityisopettajaksi kuin tämän ketjun lukijoilla, jotka eivät kuitenkaan näe ja kuule sanomiasi livenä.



Sinänsä ymmärrän tuon toiveesi päästä tutustumaan oppilaisiin paremmin. Itselläni on aineenopettajakoulutus ja tein sitä työtä lyhyen aikaa ja kiinnostuin erityisopettajan työstä. Vaihdoin kuitenkin toisentyyppisiin töihin, koska koen koulumaailman liian stressaavana ja pakkotahtisena (hyvä ratkaisu sekä itselleni että oppilaille). Teen edelleen ihmissuhdetyötä erityisoppilaita haastavampien ihmisten parissa (suuri osa entisiä erityisoppilaita ja koulupudokkaita) ja ajattelen, on tärkeää suhtautua jokaiseen yksilönä ja pysähtyä miettimään, millaista tukea juuri hän tarvitsee. Yleinen leimaaminen ressukoiksi tms. kalskahtaa korvaani holhoavalle ja ylhäältä päin arvioivalle.

ei erityisoppilaat oo ressukoita! ja auktoriteettiä vaaditaan varsinkin erityisopeilta

Ehdotan ihan oikeasti vielä harkintaa....

Erityisopettajan on oltava jämerä ja päättäväinen. Sen lisäksi että hän on empaattinen. Sääli ei siinä hommasta kauaksi kanna.

jämäkkyyttäkin kyllä tarvitaan, jos opettaa esim. käytöshäiriöisiä. Rauhallisuus on kyllä hyvä ominaisuus. Mahdoton sanoa noin heppoisilla tiedoilla.

Taidat olla aika pahasti ulalla. Jos kaupankäynti on alasi, kouluttaudu myyjäksi.

siis erilainen, syrjäytymisvaarassa oleva, lisätuen tarpeessa oleva. Normaalinuori on itsenäinen, itseensä luottava ja oppivainen. Niin ja osaa myös pääsääntöisesti käyttäytyä. Ei ole menettänyt uskoa itseensä tai maailmaan.



ap

Erityisopettajille töitä nyt ja tulevaisuudessa riittää! Monenlaiset ihmiset pärjäävät siinä hommassa, rauhallisuus on valttia!



Et välttämättä pysty arvioimaan omia auktoriteettikykyjäsi kauhean objektiivisesti, ennenkuin oikeasti olet vastaavissa tilanteissa. Hieman rohkenen myös kyseenalaistaa tuota auktoriteettipakkoa...



Itse koen, ettei minullakaan ole kummoista auktoriteettia, mutta onko auktoriteetti aina sitä, mitä oppilaat tarvitsevat? Ajattelen, että roolini on enemmänkin oppimisen tukija ja sparraaja ja näillä eväillä ollaan hyvin menty :o)

noilla perusteilla on tosi vaikea sanoa kannattaako sun lukea vaiko ei...erityisopetuksen piirissä kun on aika paljon muunkinlaisia lapsia kuin käytöshäiriöisiä....

Miettisin ennemminkin kannattaako sillä palkalla ja alhaisella arvostuksella alkaa niin rankkaa työtä tekemään...Itse vaihdoin paljon parempi palkkaseen ihan muuhun hommaan aika nopeasti.

Riippuu varmaan aika paljon siitä, että minkä sortin erityisopettajaksi haluaa, erityisluokanopettajan hommat voi olla aika rankkoja, jos ei ole auktoriteettiä, erityisopettajan taas ehkä vähän vähemmän rankkoja. Se, että erityisoppilaat tai hetkellisesti erityisopetusta tarvitsevat oppilaat mieltää jotenkin reppanoiksi voi olla kyllä aika hankala yhdistelmä, mutta jos kokemusta erityisoppilaista ei ole, niin eiköhän se selitä sitä näkemystä.

Erityisopena tulisi muutama kymppi lisää palkkaan ja epäilen että myös työ helpottuisi. Minun aineessani kun ne kaikki erityisoppilaatkin ovat siellä 25 nuoren ryhmässä mukana...