miten miehenne suhtautuneet

Oltiin oltu yhdessä jo kuusi vuotta, asuttiin yhdessä ja oltiin kihloissa.

Luulin ensin joutuvani valitsemaan miehen ja vauvan väliltä, mutta tulihan se mies järkiinsä muutaman viikon mietiskelyn jälkeen... Shokki oli iso, koska olimme suht nuoria (23 ja 25), opinnot kesken (tosin hyvin loppusuoralla) emmekä olleet naimisisaa. Ystäväpiirissä KENELLÄKÄÄN ei ollut lapsia edes vielä suunnitteilla - ei etenkään meillä. Sehän siitä taisi niin kovan paikan tehdä.



No mies oli surffannut netissä etsimässä tietoa abortista ja kauhuissaan tullut siihen tulokseen ettei voisi sellaisessa olla mukana. (Kiitos siis kaikille kiihkouskovaisille abortinvastustajille! :-) Päätimme olla onnellisia vauvasta ja jatkaa elämäämme yhdessä. Raskaus meni hyvin, synnytys meni hyvin, vauva oli maailman helpoin. Menimme naimisiin, kun poika oli 1v10kk ja aloimme odottaa toista lasta. Nyt pikkukakkonenkin on jo 3v. ja kolmatta yritetään...



Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Ihan yhtä tyynesti ja kauhistuneesti kuin minäkin suhtautui tuleva isä raskauteen. Olimme olleet yhdessä pari vuotta. Olimme nipin napin täysi-ikäisiä. Kaikenlaista tuli mietittyä. Olemmeko valmiit vanhemmiksi jne. Täytyy myöntää, että nyt tuo 16-vuotias opettaa edelleen meille, miten ollaan vanhempia. Ja kaiken on joutunut oppimaan toistamiseen kun syntyi toinen lapsi ja niin erilainen kuin ensimmäinen. Kaikkeen ei voi varautua etukäteen sillä elämä on täynnä yllätyksiä.



Edelleen olemme yhtä perhettä ja mukavaa sekä murheita on ollut elämän varrella.



Et tiedä kokeilematta. Mikä olisi kauhein vaihtoehto mitä elämässäsi voisi nyt tapahtua?



Nauti yhteisistä hetkistä jo nyt äläkä mieti oletteko yhdessä vielä joskus myöhemmin. Joskus myöhemmin voi paras ratkaisu olla jotain muuta kuin miten nyt elämänne järjestätte. Valintoja tehdään jatkuvasti. Valitse se vaihtoehto, josta nyt pidät eniten.