Onko kolmen lapsen kanssa rankkaa?

Tai toisaalta sehän on sinusta itse kiinni. Minä en ole kokenut elämää rankkana ainakaan.



Rahaa menee tietenkin vähän enemmän, mutta ei haittaa. Lapset ovat rikkaus ja he varmasti maksavat itsensä takaisin. Ajattele, kun olet itse vanha niin joku käy sinua katsomassa. =)



Kolmen lapsen kanssa pärjää farmariautolla, joten ei tule sellaisia isompia hankintojakaan, kuten tila-auto..

Meillä nuorin lapsista on jo kolme, ei siis vauva ikäinen!

Ja kyllä on normaalisti käyty risteilyillä ja hoteilleissa!

Lokakuussa viimeksi molemmilla. Risteilyllä alle 11 vuotiaan saa ottaa hyttiin ja alle 6 vuotiaan ilman lisämaksuakin. Ja onhan laivalla niitä perhehyttejäkin.

Ja hotelissa oltiin ihan tavallisessa huoneessa.

-23

En tarkoittanut kuulostaa siltä että olisi erityisen hankalaa, listasin vain faktoja jotka kaikki tulevat tavalla tai toisella kohtaamaan useamman lapsen kanssa. Meillä lapset ovat ' ' jo' ' 6, 8 ja 10 eli tilannetta tarkastelee eri perspektiivistä kuin silloin kun lapset olivat esim. 1, 3 ja 5.

Tai oli todella hankalaa ja rankkaa kolmannen lapsen vauva-aikana ja muutaman ensimmäisen elinvuoden aikana ennenkuin hänen sairautensa saatiin hallintaan (vaatii edelleen jatkuvaa kontrollointia ja kuntoutusta), mutta tätä ei voi ennustaa ja kuka vain voi saada sairaan/vammaisen lapsen.

Kyse on toki paljolti siitäkin mitä haluaa. Me emme halua ahtautua kolmen lapsen kanssa yhteen hotellihuoneeseen vaan varaamme aina huoneiston, talon tms. (oma valinta siis), lapvojen perhehyttejä eivät yleensä koske samat tarjoukset kuin tavallisia hyttejä jne. Tätä siis tarkoitin.

24

sen ymmärrän, että sairaan/vammaisen lapsen kanssa on rankkaa eikä sitä kukaan itse voi valita. Kysymykseni koski lähinnä noita reissuja sun muita. Meillä kolmonen tuloillaan, eivätkä nuo mainitsemasi perhealennukset sun muut tunnu kovin kummoisilta jutuilta. Tosin me lähinnä mökkeilemme, joten harvemmin asutaan hotelleissa.

Sinäkään et pysty ennustamaan lastesi kasvuvauhtia aikuisikään asti etkä vammautuuko vaikka joku heistä liikenteessä. Eli elämä on täynnä asioita joihin ei voi vaikutta, olipa lapsia sitten 0 tai 10.

Seuraa noista on toisilleen ja mielestäni olen tosi " helpolla" päässyt. Nyt kun nuorin jo 5v, on arki helpottunut entisestään. Kolmannen syntymän jälkeen oli tietty hulinaa kun kakkonen oli vasta 1v 5kk ja esikoinen 3v, mutta ihmeen hyvin sujui. Rahanmeno kyllä kasvaa koko ajan, harrastukset ja vaatemonot. Samoin ruokaa noihin uppoaa jo nyt tajuttomat määrät, saati sitten murrosikäisinä ;)

Tämä määrä lapsia on ainakin meille ollut just sopiva, en tiedä olisinko jaksanut useampia, näille vielä riittää jokaiselle omaa kahdenkeskistäkin aikaa annettavaksi ihan sopivasti.

Huonona puolena ehkä se, että kolmea pientä lasta ei kukaan uskaltanut ottaa hoidettavaksi, eli vasta nyt ollaan miehen kanssa taas päästy yhteisesti esim. harrastuksiin.

Jäin kolmatta odottaessa yksin. Vastasyntynyt, 1,5v ja vajaa 4v... toooosi väsynyt olin.

ensimmaisesta tietysti tuli suurin muutos elamaan. Kun nuorin syntyi, esikoinen oli 7 ja keskimmainen melkein 4. Mustasukkaisuutta ei ollut ollenkaan, ja nuorimman vauva-aika oli tosi ihanaa. Kolme menee ihan katevasti kun perhe mahtuu viela tavallisen kokoiseen autoon, ja ainakin pienena 3 lasta mahtuu hyvin kahteen makkariin.



Jos olisin aloittanut lapsenteon vahan nuorempana, olisin varmaan yrittanyt viela neljatta. Olin kuitenkin nuorimman syntyessa jo 35 eika kroppakaan olisi varmaan kestanyt enaa raskautta. Maha roikkui polvissa ja kohdunlaskeuma. Nyt taytyy vaan odotella lapsenlapsia!