Milloin teidän mielestä kannattaa lopettaa sen oikean etsiminen ja mennä naimisiin?

Jos tuntuu vähänkin epävarmalta, ei pidä mennä naimisiin eikä ainakaan laittaa lapsia alulle.

Ei kai kukaan mene naimisiin tuosta noin vaan ajatellen, että kun ei kerran löydy sitä oikeaa, niin menenpä naimisiin sitten tuon kutaleen kanssa, josta en kyllä oikein tykkää...

ja jossain vaiheessa katuu? pikku paniikki voi iskeä jos ikää jo 30v.....

Se tapahtuu nimittäin sekunnin murto-osassa. On raportoitu, että jopa yli 40-vuotiaatkin voivat synnyttää, niin että niitä sekunteja on kyllä jäljellä ihan tarpeeksi.



Sitten on niitä, jotka eivät koskaan löydä sitä oikeaa. Ja varmasti parempi niin. Koska mistähän se voisi johtua? Onko ehkä sitoutumisvaikeuksia? Tunne-elämä jäässä jonkin lapsuuden ehkä unohtuneen tapahtuman takia? Tai muuten kykenemätön vastuulliseen vanhemmuuteen. En vastaa, kysyn vain.

Mulla kiire jo loppui. Jos ei tunnu siltä, niin ei tunnu siltä.

t omansa löytänyt

Itse olen naimisissa " sen oikean" kanssa, mutta en mitenkään usko, että hän on ainoa mies maailmassa, jonka kanssa voisin olla onnellinen. Menimme naimisiin kuuden yhteisen vuoden jälkeen, rakastin kovasti ja täysillä, mutta päätöksessä oli silti mukana myös järki, joka sanoi, että vaikka tuolla jossain voi ehkä vielä kulkea joku " oikea" jota en ole vielä kohdannut, niin kyllä minun onneni ja tulevaisuuteni on nyt tässä.



Tämä aito päätös auttaa muuten myös siinä tilanteessa, että se vaihtoehtoinen Mr. Oikea eräänä päivänä kävelee eteen ja joudut kiusaukseen. Jos aikoinaan ajattelit naineesi sen ehdottoman ainoan oikean, joka nyt vuosien jälkeen ehkä ajoittain hiukka tympii, saatat haksahtaa. Mutta jos valinta on tehty tietäen, että muitakin hyviä on varmasti olemassa, kiusaus on ennakoitu ja helpompi väistää.



En sano, että kaikkien pitää ajatella näin, mutta oma pääparkani tuntuu tämmöisestä tykkäävän ; )

Kun sitä täydellistä ja 100% oikeaa ei ole niin on otettava se vähiten väärä...Oma mieheni on eka seurustelukumppani eikä tuo väärältä tunnu vaikken ole kokeillut monia. Sen sijaan yksi tuttava mies on edelleen sinkku kun etsii sitä oikeaa eikä tajua että

sellasta ei olekaan joka täyttää kriteerit täydellisesti. Eli hakee valmista pakettia jonka kanssa vaan mennä yksiin.

Minun mieheni on varmasti yksi niistä oikeista, koska olen saanut muutaman lapsenkin hänen kanssaan. Onnea on etsittävä itsestä, ei ulkopuolelta!

mennä jonkun kanssa naimisiin vain siksi, ettei parempaa löytynyt! Entä jos mies on aivan sekaisin onnesta ja vaimo hädintuskin häntä sietää! Siinä huijataan useampaa ihmistä, jos vielä lapsiakin on!



Minä en ole sitä oikeaa vielä löytänyt. Luulin kyllä, mutta mies olikin sitten " tyytynyt" minuun, paremman osuessa kohdalle perhe lensi yli laidan. Pari lasta siis on. En pidä mitään kiirettä, erosta 5 vuotta aikaa. Tulee jos on tullakseen, en erikseen lähde etsimään.

joka HALUAA naimisiin on paras työntämään miehen matkoihinsa. Etsi ensin itsesi, sitten ota kumppani rinnalle - ei niin, että HALUAA jonkun jonka VELVOLLISUUS on tehdä sinut onnelliseksi.



nimim. etsin vielä

Olin tuolloin 24-vuotias. Mies on edelleen vakuuttunut valinnan onnistumisesta, minä en aina...



Meillä on juuri toinen lapsi juuri tulossa (esikoinen 4-v.), ja lapset ovat kyllä ihaninta, mitä elämältä olen saanut :) Sen puoleen en kadu valintaani. Naimisiin mentyäni olen kuitenkin tavannut yhden miehen, joka sinällään tuntuisi oikeammalta kuin nykyinen. Tunteet ovat molemminpuolisia, mutta etenkin minun elämäntilanteeni vuoksi emme ole voineet/halunneet ryhtyä suhteeseen.



Ikää 30.