Lue keskustelun säännöt.
muilla samaa: en kohta jaksa 13veen tytön kanssa, oikeesti!?
01.01.2008 |
siis en tiedä enää mitä tehdä hänen kanssaan. Ihana omatoiminen tyttö, mutta tämä murkkuikä ja varsinkin viimeiset 2-3kk ovat aivan hirveitä. Suu mutrullaan, kun yrittää puhua huutaa vain, en kuulemma ymmärrä, hän voi huonosti, veljet kiusaa jatkuvasti, kukaan ei ymmärrä. Puhuu puhelimessa tunteja joka päivä. Siis mä alan olla niin loppu, tuntuu että koko muu perhe sammuu hänen takia. Melkein pidättää henkeä kun hän tulee kotiin että minkälainen päivä tänään, näkee heti ilmeestä. On jutellut kuraattorin kanssa koululla, ja minäkin olen jutellut. Seiskalla siis on. Kavereiden kanssa kuulemma hyvä olla, kotona päin peetä jne. Suuttuu heti, ylipienestä asiasta ja sit heti taas ku pommi räjähtäisi. Onko muualla näin, koska menee ohi?
Kommentit (22)
Vierailija:
Hankala juttu, kun ne rajat olis pitänyt laittaa silloin kun sen aika oli. Nyt jos nuoren pitäisi samaan aikaan itsenäistyä mutta rajat puuttuu :(
Meidän perheessä oli hyvät, maalaisjärkeen prustuvat, turvalliset rajat aina. Silti minä olin kamala kapinallinen.
Ei rajat tai rajojen puute tee murkkuikäisestä vaikeaa/helppoa. Enempi se on luonteesta ja lapsen elämään osuvista tapahtumista kiinni, minkälainen murrosikä on.
22
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun ne raivarit laantuu keskustelkaa tunteista, jotka olivat raivarin taustalla. Siinä nuori opii käsittelemään omia tunteitaan ja tunnistamaan ne. Seuraavalla kerralla ei varmaan samasta asiasta enää niin paljoa suututakkaan.
Tasapuolisuus on myös hirveän tärkeää. Nuorilla oikeudenmukaisuuden tunne on erittäin vahva ja siksi vanhempien tulee perustella nuorille heitä koskevat päätökset ja teot. Nuoret eivät välttämättä ymmärrä vanhempien päätöksiä. Ehkä vanhempien tulisi myös kuunnella nuoren oma näkemys tilanteesta ja huomioida hänenkin mielipiteensä häntä itseään koskeviin asioihin. Ei mene montaakaan vuotta kun 13 vuotiaan pitäisi kyetä myös juridisesti kypsään ajatteluun sekä yhteiskunnalliseen vastuunkantoon. Mistä muualta sen voi oppia, ellei kotoa?
Kysy nuorelta ihan arjessa kuinka hänellä menee ja mitä kuuluu. Anna hänelle tilaa kertoa myös vaikeistakin asioista. Jos hän vihjaa jonkun asian askarruttavan mieltä voi siitä kysyä lisää. Muista kuitenkin oman kysymyksen sävy. Ei syyttelevä taikka jo valmiiksi tuomitseva, vaan aidosti kiinnostunut. Ohjaa nuorta kysymyksillä ratkomaan elämässään häntä askarruttavia asioita, älä anna vastauksia. Pyydä nuorta myös perustelemaan näkemyksiään, jos ne sinusta ovat kummallisia taikka jopa huolestuttavia. Muista, keskusteluun kuuluu taito kuunnella ja kuulla, mitä toinen oikeasti sanoi. Suhtaudu nuoreen avoimesti ja kerro myös itsestäsi ja vaikka omasta nuoruudestasi avoimesti.
t: nuta-täti