Kumpi tärkeämpi?

ap.

Nykyisille on esim. ne omat huoneet ja toimeentuloa tosiaan sen verran että nyt pärjätään hyvin, vaikka olen hoitovapaalla. Omaa aikaakin riittää vanhemmilta vielä kaikille kolmelle erikseen ja yhdessä.

t. 3

meillä tuli lapsonen suunnittelematta, pillereistä huolimatta. Suhde oli ollut koossa neljä vuotta raskauden alkaessa. Molemmat ollaan opiskelijoita. Elämä on köyhää taloudellisesti, mutta eipä ole lapsi siitä joutunut kertaakaan kärsimään. Rakkautta ja syliä on niin paljon ja enemmänkin kuin osaa toivoa, ollaan onnellisia. Ei mene elämä aina niin kuin suunnittelee!

Jos en olisi varma, en tekisi lasta. Omaa huonetta lapset ei osaa kaivata, mutta meillä esim. pidetään tärkeänä, että kaikkien lasten opintoja tuetaan, vaikka he päättäisivät kaikki opiskella " pitkän kaavan" mukaan. Samoin harrastukset myös..



Tämä on meillä rajannut lapsenhankinnan kahteen..

Mutta tämä on meidän päätös ja me eletään sen kanssa täysin tyytyväisenä.

Meillä oli kolme lasta, mutta meistä tuntui koko ajan, ihan kuin joku puuttuisi tästä perheestä. Toisaalta tyhmää tehdä neljäs lapsi, se kun tiesi tila-auton ostoa ja ahtaita paikkoja kotona. Mutta kun se neljäs tuli, niin kyllä sen huomasi, miten nyt se perhe, mikä oli tarkoitettu on koossa. Meiltä ei enää puutu mitään muuta kuin niitä huoneita =)))

Nyt meillä mietityttää se, että taataanko nykyisille lapsille vähintään nykyinen " taso" ja ehkä tulevaisuudessa enemmän matkoja + harrastuksia ym., vai yksi lapsi lisää ja tingitään sitten muusta.



Kuulostaa muuten omaankin korvaan tosi typerältä miettiä että lapsi vai esim. matkat! Mutta kaikkea sitä tuleekin miettineeksi... Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin siitä aloitetaanko vielä uudestaan vauvarumba, vai asennoidutaanko niin että meidän pikkulapsiaika alkaa olla ohi. Sitä vaan hakee sitten kaikki mahdolliset plussat ja miinukset että saisi selvyyttä omiin ajatuksiin.



Ja tämä nyt ei ainakaan selventänyt mitään teille!



ap.

Voitteko odottaa vielä pari vuotta ja katsoa sitten tilannetta uudelleen?

Ja miettiä pitkällä tähtäimellä. Myös se aika, kun kaikilla on kalliita harrastuksia, vaatteet maksavat enemmän kuin aikuisen ja lukiokirjoihin uppoaa ropo jos toinenkin. Millaista elintasoa perheelleen ja itselleen haluaa. Syytä on myös muistaa, että taloudellisten resurssien heikkous syö helposti myös henkisiä resursseja. Ahtaassa kodissa tavaroille ei löydy paikkaa, kodinhoito vie enemmän aikaa ja syö hermoja, meteliä ei pääse karkuun, lapset tappelevat yhteisen huoneensa käytöstä sinne armeijaikään asti jne. Kyse ei ole vain siitä, käydäänkö lomalla Kanarialla vai Thaimaassa vai harrastavatko lapset jääkiekkoa vai seurakunnan urheilukerhoa. Olemassaoleville lapsille pitää turvata riittävät taloudelliset ja henkiset resurssit ja jos niitä vaarantamatta ei lisälapsien teko onnistu, niin niitä ei tehdä.



4

4: Kiitos selvennyksestä! Fiksua tekstiä. Vielä kun näkisi sinne tulevaisuuteen, että minkälaista elämä oikeasti on kun lapset on koulu-, saati lukioikäisiä. Itse en ainakaan osaa niin pitkälle kuvitella, kun kaikki ovat vielä alle kouluikäisiä.