Mitä sanoa vanhemmille, joiden vauva kuoli synnytyksessä?

Ei ole montaa niin onnekasta;

saada hetkisen rakastaa enkelilasta

ja jos he tarvitsevat minkään valtakunnan apua niin olen käytettävissä. (Jos se siis on totta. Muuten jättäisin siihen että olen todella pahoillani.)



Älä ainakaan väitä että tiedät miltä heistä tuntuu - ellet siis ole kokenut samaa. Se ei ole sama asia että on kokenut jonkun läheisen kuoleman. Pahinta olisi tietysti väittää että tietää miltä heistä tuntuu, kun itseltäkin on koira kuollut, mutta sitä tuskin olisitkaan tekemässä.

Korttiin teksti: Otan osaa suruunne.



Kun tapaat niin voit halata. Älä puhu liikaa. Sano vaikka, ettet osaa sanoa mitään.

Ei niin sopivaa löydykään. Laita pelkkä "ottaen osaa suruunne" tyypinen kortti. Tai lähetä kukkia.

Ei siinä tilanteessa näe mitään onnekasta.



Tosin ystäväni, joka menetti vauvan, sanoi, että kunhan vain jotenkin huomataan, osoitetaan myötätuntoa, vaikka tökeröstikin. Pahinta on, jos ohitetaan asia ikään kuin sitä ei olisi tapahtunutkaan, vaikka siitä tiedetään. Tökeryydestä esimerkkinä hän mainitsi lauseen "se oli Jumalan tahto". Älä yritä mitään selittelyä, miksi niin kävi.. Äläkä tosiaan tuota, että tiedän, miltä tuntuu.

Laita korttiin vain "osanotto suureen suruunne". Ei missään nimessä mitään värssyjä tms.

Ei ole montaa niin onnekasta;

saada hetkisen rakastaa enkelilasta

Ikään kuin haluaisi sanoa, että lapsen kuolema oli hyvä juttu. Tietenkään se ei ole tarkoitus, mutta sen vaikutelman tuosta saa.

Minusta on parasta vain ottaa osaa. Eli tähän tyyliin:

"Olen todella pahoillani. Ajatukseni ovat teidän luonanne - jos kaipaatte mitä tahansa tukea tai apua, älkää epäröikö ottaa yhteyttä."

siis tuo runo ei nyt kyllä ollut ollenkaan sopiva tilanteeseen, he kun nyt eivät ole kovin onnekkaassa asemassa.