Miten kutsutte lastanne? Muuta kuin nimellä?

sitten on vielä nimestä tulevat väännökset. Lapsia on siis kaksi.

Jostain syystä kuopuksella useampi vakiintunut lempinimi, hän on tyttö, mutta kutsun häntä aika usein Santeriksi (työnimi oli Santtu) tai Manteliksi. Esikoista kutsun jollain hellittelynimillä, mutta ainoa vakiintunut lempinimi on lähinnä muiden sukulaisten käytössä ja se juontuu siitä, että lapsen nimi kuultiin väärin, kun se ensi kerran lausuttiin. :)

Etunimeä käytän oikeastaan harvemmin. Näin olen tehnyt pojan ollessa jo pieni vauva. Nöpö mikä nöpö.

eikä lähelläkään oikeaa nimeä.

Jos ei kuuntele niin käytän ihan koko nimeä:)

lapselle itselleen sitten kulta, äitin kulta, höpsöntöpsö, höpelö, höppänä, mussu, mussukka...

Täällä kolmekymppinen Santeri...Mua kutsuttiin aika usein pienestä pitäen tuolla nimellä ja vieläkin olen monelle se Santeri...Mun etunimestä väännetty...

mulla pojat 4v ja 6v



eivät ole vielä protestoineet tätä mussuttelua vastaan ;)

Lapsia välillä ylilällyilläkin nimillä...nuppu, pupunen, pieni ihanuus, mussukka, kulta, muru jne jne

Mutta jos kirjotusvirhe sulla niin tunnetaan;)

Mä asustan Kirkkonummella..jos nyt mua tarkoitit?

Poika on lisäksi poikku, ukkeli, ukko, jässikkä, velmu, pylliäinen, miäs, spaidörmän..



Tyttö on akka, akkeli, rinssessa, matami, tättähäärä..



Yhteiskutsuna kakarat, mussukat, ipanat, apinat, apinaorkesteri, pupuset, mulut (murut)..

Mun isosisko on muuten naimissa Santerin kanssa ja se on aiheuttanut vähän hämmennystä;) Mut hei!!Sinä joka tunsit mut? Oletko Kirkkonummelta??

kulta pieni, lapsi kulta, rakas lapseni, tytöt (niitä on siis kaksi :), lapset, lapsukaiseni, rakkahaiseni, nuppulaiseni... Sitten on tilannesidonnaisia höpönimiä kuten pyllypeppunen (kun juoksentelee pylly paljaana) ja nakupellenen (arvatkaa :). Ja tietysti miljoona nimenväännöstä :)

tulevilla väännöksillä mutta toki ihan oikeallakin nimellä. Isommat lapset sitten ihan nimillään paitsi yksi on hanhi ;)