2-vuotiaan nukahtamisessa menee tunti! En jaksa...

Meidän tytön yöunille nukahtamiset on ollut aina aikamoista vuoristorataa. Joskus menee 2 vko - 2 kk hyvin illalla nukkumaan eli nukahtaa itse omaan sänkyyn ja sitten on taas kamalia ongelmia 2 vko - 2 kk. Tota samaa rataa on mennyt koko tämän 2 vuotta eli välillä sujuu hyvin ja välillä ei sitten mitenkään.



Tavoite on se, että tyttö nukahtaisi iltalaulujen ja paijailuiden jälkeen itse omaan sänkyynsä. Nukkuu vanhempien makuuhuoneessa pinnasängyssä. Jatkettavassa sängyssä ei pysy, vaan tulee sieltä ilta toisensa jälkeen kymmeniä kertoja pois.



Tällä hetkellä illat menee suunnilleen näin: Laitetaan tyttö klo 21 jälkeen unilaulujen ja paijailuiden jälkeen pinnasänkyyn. Tyttö joko huutaa jo valmiiksi tai sitten alkaa huutamaan, kun vanhempi lähtee makuuhuoneesta pois. Seuraavan tunnin (joskus kestää kauemminkin) ajan tyttö sitten välillä itkee/huutaa ja välillä taas huutelee " palveluksia" .



Huutaa " vettä" , jolloin vien kerran vettä, koska tytöllä saattaa oikeasti olla jano tai kuiva suu, mutta toista kertaa en vettä enää vie, vaikka kuinka huutaisi.



Huutaa " nappi" , kun on avannut yöpukunsa napit (tai vetoketjun) ja riisunut osan yöpukua pois, jolloin on vaara, että avaa vaippansa tai että vaippa (kestovaippa) valuu huonoon asentoon eli mun täytyy käydä laittamassa yöpuku joka kerta takaisin päälle ja napit kiinni.



Huutaa " pipi" , kun on satuttanut itsensä sängyn reunoihin ja silloin huutaa kauan ja kovaa, jos ei mene puhaltamaan. Joskus menen, joskus en.



Pahin on ehkä huuto " kakka" , jolloin on toisinaan tehnyt kakan vaippaan ja siksi on pakko joka kerta käydä tarkastamassa asia. Ja koska kakkaa ei haista, tytöltä pitää riisua yöpuku ja katsoa vaipan sivusta, onko kakka oikeasti tullut. Noin joka kolmas ilta on kakannut sitten vaippaansa ja välillä musta tuntuu, että kakkaa tahallaan, kun pitäis nukkua, että pääsee sängystä pois. Ja koska kakkaa ei voi jättää yöksi pesemättä, tyttö saa aina kaipaamaansa huomiota, kun huutaa " kakka" .



Ollaan toki kokeiltu myös sitä, että ollaan tytön vieressä, kunnes nukahtaa. Mutta siinä menee vähintään 45 min, yleensä tunti ja koska olen lasten kanssa kotona 24/7, en halua viettää viikossa 7 tuntia iltaisin nukuttamassa lasta. Mies yleensä nukahtaa tossa nukutushommassa, kun pitää maata tunti pimeässä paikoillaan, mutta ei ole sitä ennen ehtinyt tehdä kaikkia iltahommia, joten mun pitää sitten herättää hänet, eikä mies sitten tunnin päästä, kun menee uudestaan nukkumaan, meinaa saada unta. Muutenkin ollaan sitä mieltä, ettei vanhempien tarvitse käyttää illalla tuntia lapsen nukuttamiseen. Lapsi saa kaipaamansa sylin ja turvan meidän perheessä päivällä. Toki jos nukahtamisessa kestäis alle 30 min, voitais tyttö vaikka joka ilta nukuttaa, mutta toi tunti on vähän liikaa.



On kokeiltu myös sitä, että istutaan (jompi kumpi) ensin tytön sängyn vieressä, josta siirrytään pikku hiljaa vähän kauemmas ja lopulta ovelle. Mutta siinäkin menee tunti, tai enemmänkin. Se on kuitenkin paras vaihtoehto, koska silloin, kun on päässyt siihen ovelle, voi itse tehdä jotain edes vähän järkevää (esim. lukea) ja tyttö pysyy kuitenkin hiljaa (eli ei huuda).



Onko jollain vielä jotain keinoa, jota me ei olla kokeiltu? Tai muuten vaan kohtalotovareita? Sekin helpottaisi, kun kuulisi muiden nukahtamisongelmista!