Meni ensin toiseen aiheesee, mutta laitan tähän uudestaan. Eikä siis tarvii lukea, tää on mun oma asiani.
Muutama vuosi sitten mentiin naimisiin, kun oli jo nuo lapsetkin siinä ja kenenkäs muun kanssa sitä eläisi jos ei lasten isän?
Vähitellen kaikenlainen keskustelu muista kuin lasten asioista on täysin loppunut. Ehkä joskus kommentoidaan lyhyesti jotain maailman uutista (töissäkin juttelen enemmän niistä asioista, ja meillä on töissä KUIVAA). Nyt on lapset mummolassa lomalla, ja minä sekä mies ollaan töidemme takia kaupungissa - kahdestaan ensimmäistä kertaa ikinä lasten tulon jälkeen.
Illalla mies oli tietokoneella, minä katsoin telkkaria ja join punaviiniä (mies ei käytä yhtään). Mies lähti hakemaan pitsaa, ja jotenkin ynseästi suostui tuomaan minullekin, kun pyysin erikseen. Toi pitsat kotiin ja meni heti tietokoneen ääreen syömään. Minä söin pitsaa keittiössä ja join sitä viiniä vielä pari lasia.
Mies meni sänkyyn lukemaan, ja minä tulin tähän koneelle katsomaan sähköpostit, FB-viestit ym. Kuuntelin raketteja ulkoa. Puoli tuntia sitten huikkasin makuuhuoneeseen " Hyvää Uutta Vuotta,Pekka!" , hän vain luki kirjaansa eikä vastannut mitään, ei edes nostanut katsetta.
Eilen sain hänet väkisin mukaan kauppaan, että saamme ostettua tytölle uuden sängyn ja patjan. Hän ei osallistunut millään tavalla koko asiaan, pysytteli koko ajan kolmen metrin päässä minusta, niin että jouduin puhumaankin vähän kovalla äänellä hinnoista ja muusta.
Kun ostokset oli tehty, jouduin erikseen pyytämään, että hän kantaisi jotain niistä tavaroista, mitä oli hankittu. Ja ei siis ollut mitään muuta listalla kuin tämä tytön sänky + patja.
Ja nämä ovat siis olleet niitä päiviä, jolloin meillä olisi voinut olla aikaa olla yhdessä vähän rauhallisemmin... Rauhaa olen kyllä kaivannut, en kestä meteliä. Mutta kaiken arkisen metelin keskellä olen jo pitkään kokenut, että olen niin kamalan yksin tässä perheessä. Tuo mies ei oikeasti halua olla minun kanssani. Nyt kun olemme oikeasti kahdestaan, kun ei ole lasten touhuja huolehdittavana, ja autokin on katsastettu, niin - mitään ei ole.
Kommentit (5)
Jos kaikki on kuitenkin rauhallista, niin miten olisi nukkua yön yli ja kirjoittaa sitten sama tarina uudestaan, JOS siltä tuntuu?
t; kohta 9v saman katon alla, lapsia 3.
eli siis miksi olette yhdessä jnpp...? Pitäisi löytää jotakin yhteistä. hyvänen aika...!
Mukavalta tuntuu myös se, että lasten tulo tuntuu mukavalta. Niin paljon olen heidän ainaista meteliään vihannut ja sisään päin itkenyt... Eli tämä lasten loma on kuitenkin tehnyt minulle hyvää - mies on sitten eri asia...
Monen arki on varmaan tätä - vanhemmat töissä peräkanaa, " niin ei tarvi lastenhoitajia kotiin" . Mies aikaisin töihin, iltapäivällä kotiin. Minä päivemmällä töihin ja iltamyöhällä kotiin. Minä hoidan lasten aamut, mies hoitaa illat. Molemmat ollaan töissä myös viikonloppuisin.
Me ollaan hyvin voideltu kone, joka kulkee sujuvasti perusasetuksilla. Mutta kun pitäisi välillä päivittää, ja sellaista käyttötaukoa on ollut niin vaikea järjestää. Nyt meillä oli viikko.
että samaa elää muutkin, minä ainakin.