kuinka kauan teillä on kestänyt säännöllisisä supistuksia ennen kuin kohtu on alkanut avautuun?
Mulle jäi synnytyksestä ikävä muisto kun kärvistelin supistuksissa kaksi päivää ennen kuin kohdun suu oli sen verran auki että kätilö sai puhkaistua lapsivedet...
Nää supistukset oli ihan säännöllisiä ja viiden minuutin välein niin, että en pystynyt koko aikana nukkumaan. Lopulta kun ponnistusvaiheeseen sitten päästiin niin olin jo niin väsynyt että ponnistamisesta ei tahtonu tulla mitään.
Onko tää ihan normaalia, että voi kestää näin kauan vai kuinka kauan teillä muilla on yleensä kestänyt?
Oiskohan tää voinu johtua siitä, että vauva oli niin isokokoinen ja tämä oli mun ensimmäinen lapsi?
Mulla kun oli jotenki semmonen kuva että synnytys ei ihan kolmea päivää vois kestää....
Kommentit (4)
Oon kuullut, että isokokoista vauvaa synnyttäessä supparit ei välttämättä tuu yhtä tehokkaasti tai ne eivät edistä synnytystä hyvin. Siksi nykyään isokokoisia vauvoja ei (ainakaan pääsääntöisesti) käynnistellä hirveen pitkään vaan tehdään sektiopäätös. Mulla meni lapsivedet (ei kaikki kerralla) ja heti alkoi supistukset pikkasen kipeinä noin 7 min välein. Parin tunnin kuluttua supparit oli säännöllisemmät ja kipeämmätkin. Tihenivät ja kovenivat loppua kohti ja lapsi syntyi 8 tunnissa säännöllisistä suppareista. Ponnistusvaiheessa supparit laimenivat enkä niitä ees tuntenut, vauva syntyi imukupilla. Ehkä loppuvaiheen heikkoon supisteluun oli syynä vauvan iso koko (4410g, 55,5 cm, pää 38 cm) sekä epiduraali. Muutenhan mulla synnytys eteni ensisynnytäjäksi varsin nopeasti. Lienee syynsä vesien menollakin.
.. ja neljä yötä kesti mulla, supistuksia jatkuvasti 10 minuutin välein tai tiheämmin, mutta synnytys ei vain käynnistynyt. Vinkkinä tällaisiin tilanteisiin muille, että jos synnärille soittaa ja kysyy mitä tehdä, he saattavat vain sanoa ettei mitään eikä kannata vielä tulla. Itse tuppauduin äitiyspolille jo toisena päivänä, takana kaksi unetonta yötä, ja nukuin hyvin petidiinipiikin avulla. Aamulla kyllä jouduin lähtemään taas kotiin, mutta auttoihan se silti.
Mulle sanottiin, että mun kohdalla oli kysymys latenssi-vaiheen pitkittymisestä (ei siis ihan normaalia, mutta ei tavatontakaan). Yleensä on kuulemma just ensisynnyttäjien vaiva. Vauvan koon vaikutuksesta en tiedä. Meidän tyttö oli 49cm ja 3600g eli ei mikään jättiläinen.
Mulla meni kipeiden synnytyssupistusten alkamisesta 6vrk lapsen syntymiseen. Tosin mun kohdalla oli vähän eri juttu, kun supistuksen eivät missään vaiheessa säännöllistyneet (ei edes ponnistusvaheessa). Eli väli vaihteli 5-18min. Makuullaan en voinut olla, koska silloin supistukset äityivät aivan järkyttäviksi ja tihenivät. Vietin siis tuon 6vrk lähes kokonaan istuallani. Yhden yön kävin nukkumassa välissä petidin-piikin voimalla sairaalassa ja sitten taas kotiin kärvistelemään.
Ottivat lopulta sisään synnyttämään 4vrk supistusten alkamisesta. Tuolloin olin tuskin kahdelle sormelle auki. Yöksi jouduin taas osastolle kärvistelemään, kun supistukset eivät olleet saaneet mitään aikaiseksi. Aamulla klo 11 olin auennut 4 sentiin ja takaisin synnytyssaliin. Editystä alkoi tapahtua vasta klo 18 jälkeen kun sain epiduraalin ja oksitosiinia (ja pystyin vihdoin nukkumaan). Puolelta öin olin vihdoin täysin auki. Ponnistamisen tarvetta ei tullut ollenkaan (johtuen laiskoista supistuksista) ja tyttö syntyikin imukupilla vasta vähän vailla kolme yöllä.
Nyt toinen synnytys ihan nurkan takana (rv 39+3). Pääsin onneksi käymään pelkopolilla ja sain lupauksen, että tällä kertaa vauhditetaan jo aiemmin. Ihan rauhallisilla mielillä menossa synnyttämään.
Olin koko ajan ihan varma, että kohta tulee lähtö. Katsoin kellosta ja supistukset tulivat koko ajan 10 minuutin välein. Ei ne niin kipeitä olleet, ettenkö ois kotona pärjännyt ja yöllä sain aina nukuttua jokusen tunnin. Joutui kuitenkin puuskuttelemaan aina kun supisti.
Neljäntenä päivänä aloin kyllästyä touhuun ja menin sairaalaan. Olin 1,5cm auki. Pääsin saliin ja supparit jatkuivat samalla tavalla, 10 minuutin välein. Erona oli se, että siinä vaiheessa supistukset oli jo kipeitä enkä saanut enää nukuttua. Vasta seuraavana aamuna puhkaistiin kalvot, olin siinä vaiheessa 2cm auki. Kaksi senttiä avautui suht nopsaan, mutta sen jälkeen jumitin puoli päivää siinä 4cm:ssä. Olin niin kipeä, ettei kohdunsuu päässyt rentoutumaan ja siksi avautumaan. Epiduraali meni pieleen eikä siis auttanut. Sitten kun sain kohdunkaulan puudutteen viimeisenä keinona, niin se auttoikin heti. Nukahdin ja tunnin päästä tunsin, että puudutus häviää. Se olikin ponnistamisen tarve. Tunnissa kohdunsuu siis aukeni 4cm:stä kokonaan auki. Siitä vartti ja tyttö syntyi.
Salissa olin siis 28 tuntia. Miun onneksi vauva oli jo niin alhaalla, että ponnistaminen ei kestänyt pitkään. Seuraavana yönä vauva oli hoitajien hoivassa, jotta sain nukkua.
Nyt menossa rv 19 eikä synnytys pelota. Luotan, että toisella kerralla se etenee hieman nopeammin. Lopputulos oli kuitenkin hyvä, vaikka pitkään joutuikin kärvistelemään.
Tytteli-83