Ärsyttää ystävät, joilla aina kaikkia NIIN hyvin, että!

Ei mitään negatiivista siedä tämäkään.

Mies saattaa pettää vaimoaan tai on juuri käynyt ilmi, että hän on homo. Tuskinpa näistä asioista ap:n ystävä pahemmin ääneen puhuisi..?

niin ei itse tarvitse kaikkea siivota. Ja aina paikat kiiltävät ja perheonni kukoistaa(=

nauttien tätä päivää, huomisesta kun ei tiedä.

ei ystäväsi onni ole sinulta pois. Ole hänen puolestaan onnellinen.

saattaa olla kokenut ties mitä kauheuksia elämässään, muttei niistä puhu kaikille

Miksei ihminen saa olla onnellinen? Heti luullaan luurankoja sun muita. Minä olisi onnellinen ap:n ystävän puolesta.





Itselläkin ollut ns. melko helppo elämä ja maailman ihanin mies ja tenavat jne. Eikä kaapissa pällistele yhtään valkoista luuhahmoa ;)

Mutta miksi pitää kiillottaa pintaa niin että kiiltää Ivalosta Naantaliin!

T. Hannele

Se on kunnioituksen osoitus vieraita kohtaan. Vanha sanonta on myös, että vieraiden läsnäollessa ei olla köyhiä eikä kipeitä. Ja sitä paitsi kaikilla ei ole tarvetta revitellä elämän huonoilla puolilla, vaan halutaan keskittyä positiivisiin asioihin. Toinen ihminen näkee puolikkaassa mukissa puolityhjän ja toinen puolitäyden mukin.

Olen tällainen ap:n kuvailema tapaus, tosin lapsia vain kaksi. Minulla on oikeasti asiat hyvin ja elämä ihanaa. Tietääkseni en asiaa hehkuta, mutta täytyykö minun valehdella olevani väsynyt, kodin olevan likainen ja miehen kusipää, jos nämä eivät ole totta? Hyväksytäänkö mammojen sosiaalipiiriin vain valittajat?



Tässä faktat, jotka edesauttavat mukavaa elämääni:

-olen luonteeltani ns. pirteä. Jaksan huonosti nukutun yönkin jälkeen tehdä kotitöitä, lenkkeillä, olla suht koht hyväntuulinen. Tämän takia en saa hormonihirviökohtauksia ja näin ollen parisuhdekin voi paremmin kuin niillä, joilla perheen isä on lähinnä jätesäkin asemassa.

-olen tosiaankin HARKINNUT kenen kanssa perustan perheen. En mitään lähikapakan Penaa kelpuuttanut, vaan miehen, jota rakastan yli kaiken ja josta tietää, että kantaa kortensa kekoon perhe-elämässä. Nyt sanotte, että eihän voi etukäteen tietää, ei niin, mutta aika paljon johtopäätöksiä voi tehdä

-pidän siivouksesta ja kotitöistä. Minä vaan siivoan, kun jossain on likaista, asiaa sen kummemmin ajattelematta. En jaksa tehdä asiasta ongelmaa tai vääntää excel-taulukoita, mikä prosenttiosuus neliöistä kuuluu miehen siivottavaksi. Toki mieskin siivoaa, mutta koska olen enemmän kotona, teen yleensä siivouksen

-olen opiskellut ja minulla on hyvä työ, näin ollen taloudellinen vastuu ei jää vain miehelle - vähemmän stressiä jälleen kerran

-pidän liikunnasta ja tykkään huolehtia ulkonäöstäni. Pinnallista tai ei, en halua olla kulahtanut mamma

Ainoastaan miehen valintaa en harkinnut. Hän valitsi minut, ja hyvällä tuurilla sattuu olemaan todella hyvä mies.

Itsellä ei ole kunnollista aviopuolisoa, vaan yksi mielisairas ja äärettömän rasittava. Ei ole ainuttakaan lasta, vaikka lapsia haluaisikin. Koti on kyllä siisti, mutta mitä iloa siitä on, kun elämästä puuttuu tarkoitus ja mielekkyys? Niin, ja olen kateellinen kaikille, joilla on hyvä parisuhde ja mies.

Mulla on esim. ystävä, jonka koti on aina siisti, oikein kiiltää, lapset käyttäytyy moitteettomasti, vanhemmilla pyyhkii hyvin, autot on viimeisen päälle jne. Silti ystävä kertoo minulle, että monet asiat on huonosti, muttei varmastikaan monelle muulle. Toisella taas on sellainen elämänasenne, että vaikka moni asia on päin prinkkalaa, ajattelee että kaikki on ok ja kaikesta selviää, ajattelee asiat parhain päin ja selittää asioitaan niin. Kolmas taas valittaa pikkuasioista, vaikka ulkopuolisen silmin ihan kaikki (rahaa, materiaa, työtä, lapset terveitä, parisuhde ihanteellinen, tukiverkosto kunnossa, lastenhoitoapua, siivousapua jne.) on kunnossa.

Loppukädessä kannattaa elää vain ihan omaa elämäänsä ja tehdä se niin hyvin kuin mahdollista. Peruselämänasenteella on uskomattoman suuri merkitys siinä, miten vaikeuksista selviää ja miten paljon osaa nauttia elämän pienistä iloista, arvostaa ystäviään ja hyviä asioita elämässään.

Olen pahoillani, jos toisten onni on sinulta jotenkin pois. Olen menettänyt monta läheistä viime vuosina, mm. vanhempani, mutta mies ja lapsi ovat niin suuret ilonaiheet, etten voi olla nykyään hymyilemättä.

Maisterin tutkinto valmistuu lasten- ja kodinhoidon lomassa. Harrastetaan, viihdytään yhdessä ja ollaan ihan aidon onnellisia.



Ja sitten ne luurangot: miehen jo voitettu, mutta vakava sairaus ja mun isän alkoholismi. En kerro näistä niille, jotka eivät osaisi elää mukana, vaan olisivat vain iloisia, että " jee, arvasinhan että jossain se mätä muhii" .



Ongelmistakin huolimatta voi olla ihan tosi iloinen ja onnellinen. Elämää helpottaa, jos tietää kenelle puhuu ongelmistaa ja kenelle taas ei.

Siis sen sairastumisen jälkeen. Sairastumisen jälkeen nimittäin kaikki epäoleellinen menetti merkityksensä. Vähän aikaa elin elämää, jolloin en ollut mustasukkainen, en välittänyt liikakiloista, en ottanut stressiä siivouksesta, osoitimme toisillemme perheen kesken rakkautta, kun tajusimme, että voimme menettää toisemme milloin tahansa.



Lapsen parannuttua vanhat murheet ovat palanneet, mutta hiukan lievempinä. Osaan jo suhteuttaa ongelmat verrattuna isompiin. Olen myös oppinut rukoilemaan Jumalalta apua, kun on ongelmia. En tiedä onko Häntä olemassa, mutta jotenkin rukoileminen helpottaa omaa taakkaa.



Hei sinä, jolla on tällä hetkellä hankalaa. Olet tosi kiva tyyppi, ja elämääsi on tulossa mukavia juttuja vuonna 2008!!!