** ENSKAT vko 1 (31.12-6.1) **

Paljon onnea Gaiolelle pienen tyttären johdosta koko perheelle! :) Kuulostipa ihanalta tuo sinun kokemuksesi. Jäämme odottamaan omaa vuoroamme...



Wannabe_amma: Tuossa joulunaikaan mietinkin, että milloinkahan te palaatte reissultanne eli tervetuloa takaisin! Melkoisesti olittekin löytäneet sieltä pienokaiselle hankittavaa, mutta ei varmasti ole täällä jokaisella samanlaisia..



Butterfly: Kyllä se vaan joka neuvolakerralla on helpottavaa kuulla ne sydämen sykkeet. Vaikkakin nyt pienokaisen alkaessa liikkumaan, on se huoli hieman vähentynyt. Sinulla siellä onkin tuplasti kuunneltavaa. Tsemppiä toivottelen sen ruokavalion pitämiseen, on varmasti välillä hankalaa.



Ensi viikolla on minullakin taasen neuvolakäynti. Silloin saan myös ne Kelan paperit matkaani. Soittelinkin kyllä jo Kelalta tuota äitiysloman alkamispäivää, jotta pystyin varmistamaan töihin milloin olen lähdössä ja milloin voisi sijainen aloittaa. Meinasin pitää lomiakin pois ennen varsinaista äitiyslomaa, alkaa jo jonkin verran työmotivaatio vähenemään... ;) Hankinnoista isompia hankintoja pienokaiselle on meilläkin tehty. Paljon saadaankin sukulaisilta (sänky, turvakaukalo yms.) eli oikeastaan vain vaunut jäi meille ostettavaksi. Vaatetta yms. vielä olen miettinyt mitä tarvitsee, kun niitäkin jonkun verran saadaan + otetaan äitiyspakkaus. Täytyypä vielä etsiä minunkin se Maman vinkkaama hankintalista-ketju, siellä varmaan olisi hyvin vinkkiä muihin tarvittaviin juttuihin.



Hyvää viikonlopun jatkoa!



Weera rv 23+4

Gaiole: Suuren suuret onnittelut prinsessan johdosta koko perhelle.



wannabe: tervetuloa takaisin lomailemasta. Hyvin olitte löytäneet kaikkea ostettavaa uudelle tulokkaalle, ei varmasti ihan jokaisella vastaantulevalla oo samanlaisia. Harmi vaan, että jouduitte maksamaan hiukan ylimääräistä matkatavaroiden painosta. Jaksoitko muuten hyvin reissussa olla?



mama: huomasin tuon hankitaketjun ja sieltä itelle kirjottelin omaa hankintalistaa. Oonkin tässä raskauden aikana pitänyt omaa hankintalistaa ja sieltä sitten yliviivannut ku on tullut hommattua. Vielä siellä on noita ostoksia tehtävänä äitiyslomalle. Siellä oli kieltämättä hyviä vinkkejä mitä ei itelle ollu tullut mieleen.



butterflY: joka kerta se on helpotus kun kuulee sydänäänet :) Ootko koittanut käydä vaikka uimassa? Mulla liikunta on ollu oikeestaan vaan tuota lenkkeilyä koiran kanssa koko raskauden ajan, joka on nyt jäänyt tuon issias-kivun takia. Tuo itelle kyllä hyvän mielen kun on vähän jotain tehnyt ja liikkunut.



Aurelia: Eiköhän se mahda olla niin, että sen nimen voi vielä muuttaa vaikka hätäkasteen olisikin saanut. En kyllä osaa vastata. Viime neuvolassa just tuo esitietolomake täyttettiin synnärille. Oli pakko alkaa tosissaan miettimään sitä nimeä vaaville. Ei se meille kuitenkaan vielä selvä oo. Tuo sarja on varmasti kiva, mutta ei voi sitä katsoa tohon aikaan k töissä on, pitänee varmaan laittaa tallentumaan.



Weera: Kieltämättä äippäloman läheneminen vie työmotivaatiota. Kelan paperit onkin kivaa täytettävää :). Mä taas ajattelin säästää noita lomia silleen, että voin pitää ne äippäloman päättymisen jälkeen ennen töihin paluuta. Mulle työkaverit sano, ettei kannata talvilomaa pitää ennen äippälomaa vaan vasta sitten jälkeen.



Kävin hakemassa sairaalalta tukivyön lainaan ja nyt oon sitä sitten töissä käyttänyt. Issias-kipu on hiukan hellittänyt, mutta ei se vielä oo pois hävinnyt. Ajattelin kyllä koittaa josko vyön käyttö lenkillä auttaa siihen, että voin edes vähän käydä kävelemässä koiran kera tai ilman. Niin ja oon koittanut venytellä kanssa. Kai ne yhdessä sitten on helpottanu oloa.



Vietiin tänään kuusi pihalle ja ajattelin loputkin joulukoristeet kerätä pois viikonlopun aikana. Kaks päivää on vielä ens viikolla töitä jäljellä sitten alkaa äitiysloma :)



Nyt kattelemaan mäkikisaa



-Sara-Maria rv 34+2-

Piti tulla nostelemaan meidän pinoa kun oltiin jo toiselle sivulle tipahdettu



Missäs kaikki enskat luuraa?



Mikäs on mutsikon tilanne?



Kävin tänään pikaisesti kirppareita kiertämässä ja ajattelin vielä viedä kamaa sinne myyntiin, jos vaan saan itestäni niin paljon irti että kerään turhan roinan kotoa ja saan käytyä pöydän varaamassa. Jotenkin sitä on vaan nurkkiin kerääntynyt kaikenlaista mitä ite ei todellakaan enää tarvi.



Pyykkikone on pyöriny koko päivän ja pesinkin ostamani pinnasängyn suojuksen sekä koneellisen vaavin vaatteita ja lakanoita. Pitäähän sitä jotain jo alottaa tekemään, vaikka onhan tässä vielä aikaa.



Muuten täällä voidaan eiliseen malliin :) Kaks päivää töitä jäljellä :)



-Sara-Maria-

Ihania vauvakuulumisia täällä!! Onnea koko perheelle!



Tuosta rakenneultrasta vielä.. Tiedän toki, että se on jokaisen oma asia meneekö ja päätös pitää ilman muuta tehdä itse tuosta asiasta. Se on vaan nykyään kai aika suosittua käydä siinä. Minun lähipiirissäni vaan kukaan ei ole siinä käynyt, niin en voi heidän kokemuksiaan kysellä. Kiitos kuitenkin teille, jotka omia kokemuksianne kerroitte. Menen reilun viikon päästä neuvolaan ja taidan siellä vielä asiasta kysellä. Meillä se ei siis kuulu täällä automaattisesti neuvolaohjelmaan. Kuuluukohan mitään muuta ultraa, kuin tuo alkuraskauden..?!? Ei kai.. En siis edelleenkään ole tehnyt päätöstä sinne menosta. Ja niin kuin sanoin miehelle on kuulema ihan sama käynkö. Ei halunnut kommentoida asiaa ollenkaan. Lähtee varmaan ilman muuta mukaan, jos menen, mutta hänelle se ei ole välttämätöntä. No, mutta jos vielä haluatte kertoa kokemuksianne, niin lukisin niitä ilomielin.. Niin ja jos joku ei ole käynyt rakenneultrassa, niin haluaisin kuulla myös hänen kokemuksiaan ja ajatuksiaan asiasta.



Terkuin, Saikku rv14+4

meille syntyi esikoispoika keskiviikkona 2.päivä tammikuuta klo.00.03.

pikku-prinssillä oli syntyessään painoa 3140grammaa ja pituutta 47cm, pään mitta 32cm.



synnytyshän lähti käyntiin napakoilla suppareilla tiistaina aamupäivästä, raskausvkolla 39+2, kun oltiin miehen kanssa harrasteltu rakkaushommia. ;) supistukset tulivat alusta alkaen n.2-3minuutin välein. joskus kahden pintaan tuli sitten reilun kymmenen minuutin tauko ja ajattelin että ei se lähtö sitten tänään tulekaan. sitten alkoi uudestaan ja edelleen samalla tahdilla ja koko ajan koventuen. yritin siinä sitten käydä suihkussa ja se alussa helpottikin kipuihin. mies hieroskeli selkää ja luulen että se ajatteli että mä vaan kuvittelen että vauva tulee sinä päivänä. :D jossain välissä aloin vaelteleen pitkin kämppää ja mikään ei tuntunu helpottavan. yritin etsiä vauvalle kotiutumisvaatteita ja samalla tarkastaa ja pakata omaa laukkua sadatta miljoonatta kertaa. joskus puol viiden pintaan päätin että lähdetään taksilla sairaalaan, jos ois mahdollista saada pikkuhiljaa jotain kivunlievitystä.



synnytysvastaanotolla sitten tietty käyriin ym. kanava oli kokonaan hävinnyt, auki en ollut juuri lainkaan. ajattelin jo että lähettävät takaisin kotiin, mutta olikin helpottavaa kun kätilö alkoi kaivamaan sairaalavaatteita esiin ja laittoi peräruiskeen. ihana hotellihelpotus. :D sitten äkkiä vessaan hoitamaan hommat, vaikka olin jo kotosalla

useampaan kertaan juossut vessassa. sen jälkeen kävin sitten ukolle selittämässä tilanteen käytävällä, että ' tilanne on totista totta, vauva tulee maailmaan kohta' . painelin suihkuun mutta sekään ei sitten enää auttanut yhtään, joten pyysin päästä jo synnytyssaliin ja amme-huoneeseen jos se olisi vapaa.. ja onneksi oli! pääsin sitten ammeeseen, mies hieroskeli siinä samalla ja pääsin aika hyvin siinä sitten rentoutumaan. vietin siinä ammeessa jotain 30-45minuuttia, mutta sitten mikään asento ei tuntunu auttavan ja kivut vaan yltyivät ja yltyivät. :´( pyysin saada jo jotain lääkkeellistä kivunlievitystä. olin 3cm auki, joten amme oli saanut hyvin paikat rentoutumaan. ilokaasua sitten sängyllä maistelin, mutta koin että ei se kipuja mihinkään vienyt. noh, saipas muuta ajattelemista. :D kätilö pyysi sitten lääkärin paikalle, että annetaan jo se epiduraali. kello oli siinä vaiheessa varmaan jotain klo.20 kieppeillä. olin n.6cm auki. lääkäri kuitenkin päätti, että kokeillaas ensin tätä kohdunkaulan puudutetta. puhkaistiin kalvot. ja puudute auttoi.. tai ainakin niin luulin. puudutti muuten ihan hyvin, mutta vasemmalle puolelle alavatsaa jäi aivan hemmetin kivulias kohta. siinä sitten n.10min. ton puudutteen jälkeen säikähdettiin vähän, kun vauvan sydän äänet laski. minut käskettiin konttausasentoon sängylle pylly pystyssä ja satakymmenen hoitsua (noh, lääkäri ja muutama hoitsu) siinä pyöri sitten ympärillä, hölskyttelivät vatsaa ja vaikka mitä. laittoivat supistuksia estävän tipan (mulla tuli siis supistuksia ihan koko ajan) ja ' työnsivät' vauvan päätä vähän takas päin, tais olla napanuora tai joku välissä. siinä sitten odoteltiin vähän aikaa että tilanne normalisoituu ja supistuksen estotipat otettiin pois. ilokaasua siinä yritin naukkailla, mutta se vasemman alavatsan kipu oli niin sietämätöntä että kysyin voiko siihen tuskaan saada vielä jotain lääkettä. toinen lääkäri tuli sitten ja pistettiin epiduraali, olin n.6-7cm auki. ja taivaan se toi, niinkuin monet olivat sitä kuvailleet. suosittelen! :D kello varmaan oli jotain 22. (mulla ei oikein oo mitään tajua ajasta.) tunsin kuitenkin supistukset koko ajan persaukon ympärillä. vihdoin ja viimein pystyin lopettamaan ilokaasun nappaamisenki ja hymyilin pitkästä aikaa. :) jossain vaiheessa taas pikkuisen sydän äänet laskivat ja jouduin pylly pystyssä kontilleen, mutta se meni nopeaa ohi. aukenin siinä ihan omituisesti. ensin olin toiselta puolelta auki enemmän ku toiselta, sitten yhtäkkiä toinen puoli olikin kokonaan auki mutta toisella puolella jäljellä vielä 8cm. kivut peräaukon ympärillä alkoi siinä sitten pikkuhiljaa koveneen ja koveneen ja joskus 23 jälkeen aloin tuntemaan jo ponnistamisen tarvetta. puol kahdentoista pintaan olin kokonaan auki ja makailin siinä kyljelläni. kätilö käski alkaa ähisemään ja puhisemaan ja pikkuhiljaa työntelemään vauvaa ulospäin aina kun supistus tulee. klo.23.55 käännyin sitten puol istuvaan asentoon ja aloitettiin tosihommat. eihän niissä tosihommissa kauaa mennyt kun klo.00.03 poika oli syntynyt. 8minuuttia meni yhteensä ponnistamiseen! :D vauva rinnuksille ja helposti tulivat jälkeiset ulos myös. yhteensä synnytys kesti 9tuntia 40minuuttia. :) jonnekin kolmeen asti oltiin sitten salissa, jonka jälkeen siirryttiin osastolle ja mies lähti kotia tutimaan.



eilen päästiin vauvan kanssa kotiin. imetys ja vauvan hoito muutenki on sujunut hyvin. aika rauhallinen tapaus kuitenkin tuo on. verensokerit ajoittain laskivat sairaalassa ollessa, mutta lisämaidolla ja tiheällä imetyksellä saatiin ne kontrolliin. keltaisuutta oli pikkusen eilen havaittavissa ennen kotiin lähtöä, mutta arvot olivat onneksi ' ei valohoitoa vaativia' . pikkumiehellä on tuollainen ' ulkonevan luomen tyyppinen juttu' (on sille latinankielinen nimiki :D) keskellä kaulaa ja saatiin aika korvalääkärille, että se leikattais pois. muuten kyllä kaikki ollu ihanan rauhallista vauva-arkea, vaikka tosissaan olen vähän huolissani tosta pikkuisesta välillä kun on turhanki rauhallinen tapaus. pitää huomenna soitella neuvolaan, ku ois muutenki aika ollu huomenna, että oiskos sieltä aikaa tulla jo pikkumiestä katsoon. sais vähän tietoa että onko paino lähteny nousuun ku on niin vähäsen tässä kotosalla syöny. tosin ruokailemaan pitää herätellä, ku pikkunen ei muutaku nukkuis.



sori, hirveen pitkä tarina.





// mutsiko ja unelias pikku-prinssi 4vrk

(tänään ois ollu laskettuaika)

onnittelut gaiolelle!



jokos pore on jakaantunut?

Paljon onnea Gaiolelle ja Mutsikolle!!! Ja ihania tulevia päiviä ja viikkoja uusien perheenjäsenien kanssa toivottelen!



Me käytiin lauantaina synnytysvalmennuksessa ja nyt on ihan tosissaan alkanut tuo synnytys pyöriä mielessä.. vaikka saisikin pikkuinen vielä kasvaa sisällä pari kuukautta. Kiva oli Mutsikon tarinakin lukea, että mitä siellä sairaalassa tapahtuu. Pelko on kyllä tiedon myötä helpottanut. Aikaisemmin ajattelin synnytyksen olevan ' välttämätön paha' että saa nyytin kainaloon, mutta nyt jotenkin jopa odotan synnytyksen kokemista..



Tänään kävin ensimmäistä kertaa toppavaatteet päällä lenkillä, kun oli yli 10 astetta pakkasta (tähän asti olen selvinnyt syysulkoilupuvulla ja raskautta varten hankitulla villakangastakilla). Noh, toppahousut mahtui just ja just päälle niin, että vetoketju jäi täysin auki, onneksi niissä on henkselit. Ja L-kokoinen laskettelutakkini ei ollut lähelläkään mahtua päälle. Onneksi kaapista löytyi 90-luvulta peräisin oleva M-kokoinen toppatakki, johon jäi vielä kasvuvaraakin.. Onneksi takki oli sen verran pitkä, että se peitti auki rehottavat housut ;)



Jollakin oli enää pari työpäivää jäljellä (sori, en vieläkään ole oppinut nimiä). Itsekin päiviä laskeskelen, vielä yksi kokonainen viikko olisi ja kaksi päivää seuraavalla viikolla..



Mama ja Justus, huomenna jo 32+0