Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vertaistukea hullun anopin omaavilta, pliis!
31.12.2007 |
Anoppi on masentunut ja syö siihen lääkkeitä. Menetti miehensä äkillisesti 15 vuotta sitten ja siitä asti ensin alkoholiongelma ja sitten mielialaongelmia.
Raskasta on ollut, ok. En kiistä. Varmaan on ankeaa välillä edelleen, vaikka on uusi hyvä mies, nätti koti ja alkosta päässyt eroon.
MUTTA näiden asioiden nojalla anoppi katsoo oikeudekseen oikutella, kiukutella, suuttua pienimmästäkin vastaansanomisesta, mm. karjuen tyttärelleen (siis mieheni pikkusiskolle) että " et ole enää tyttäreni!!" ja pojalleen suoltaa hirveää itkunsekaista solvauslitaniaa lastemme kuullen. Ja hänellä on myös oikeus täysin mielivaltaisesti perua lupauksensa, jos " ei tunnukaan siltä" . HÄNEN elämänkokemuksensa ja kärsimyksensä ovat kasvattaneet ja jalostaneet häntä niin, että HÄN kyllä on hyvä ihmistuntija ja HÄNELLE ei ole kenenkään syytä tulla neuvomaan eikä vastaan sanomaan.
Juurikin olin suostunut (jo kuukausi sitten sovittiin) siihen, että anoppi ja miehensä saavat 1-v lapsemme tänään yökylään, kun anoppi niin kovasti hinkui. Vähän epävarma olin, mutta en sitä anopille näyttänyt. Heillä kun on tapana toteuttaa lapsenhoitoa " vanhoilla hyviksi havaituilla" tavoilla eivätkä kuuntele yhtään vinkkejä esim. lapsemme päivärytmin suhteen - koska anoppiahan ei kukaan neuvo!
No, eilen sitten anoppi soitti miehellemme ja julisti kovaan ääneen, että nyt tai koskaan eivät ota kumpaakaan lastamme hoitoon, koska eivät kuulemma osaa niitä hoitaa. Tämä siksi, että anopin äiti oli kysynyt, että ei kai se koira (anopin miehellä labradorinnoutaja) tee lapselle mitään ja anoppi oli tästä sitten vetänyt jälleen kerran megaluokan palkokasvin ylähengitysteihinsä. Ja luonnollisestikin huusi meille että pitäkää itse lapsenne kun ei hän kuulemma ole tarpeeksi hyvä heitä hoitamaan.
Nyt kyllä riittää, enää ikinä en luota tuohon akkaan! Ei sinänsä mitään, lapsi pääsee hoitoon siskolleni, eikä olisi maailmaloppu vaikka menomme olisi peruuntunut, mutta olen aivan läpikypsä anopin touhuihin, olkoon miten kärsinyt ja jalostunut hyvänsä!!
Kommentit (9)
Sinun tehtäväsi on kasvattaa lapsesi ja kuulostaa, että anoppisi on valtavan huono esimerkki hänelle. Älä edes suunnittele mitään yökyliä tai muita. Ties mitä siellä tapahtuu, kun et ole näkemässä.
Kohtele häntä kuin vierasta ja pidä tunteesi erossa. Minulla ja anopillani tämä tuntuu toimivan todella hyvin. Kohtelen häntä ystävällisesti kuten vierasta kohtelisin ja en missään tilanteessa päästä häntä liian lähelle perhettäni. Mieheni on myös samoilla linjoilla ja hän ei halua altistaa lapsillemme samaa mallia mitä hän on itse joutunut kokemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistaako anoppi jälkikäteen vihanpuuskiaan tai sanomisiaan (et ole tyttäreni, en hoida teidän lapsianne ikinä)?
Pidä välit omalta osaltasi kunnossa, mutta jos anoppi itse on hankala ja sekava, niin et voi asialle mitään. Älä anna lastasi hoitoon tuollaiselle, mutta mahdollista että anoppi voi luoda jonkinlaisen isoäiti-lapsi-suhteen lapseesi esim. käymällä teillä kylässä tai tulemalla mukaanne vaikka leikkipuistoon tai kotieläintilalle tms.
Kun anoppi rähähtää, anna olla ja jää odottamaan että rauhoittuuko ja ottaako itse yhteyttä. Jos ei rauhoitu koskaan, anna olla.
anoppi niin, että TE (sinä/miehesi) olisitte puhuneet sille tädille jotakin ja empineet hänelle esimerkiksi siitä, että mitenkähän se anoppi oikein hoitaa sen lapsen, kun on se koirakin... Jos anoppi luuli, että täti sen takia sanoi siitä.
Kaiken kaikkiaan kuulostaa kyllä sen verran epävakaalta hänen olotilansa, että en luottaisi pientä lasta hänen hoitoonsa. Tavatkaa yhdessä ja antakaa hänen luoda suhde lapseen, mutta valvotuissa olosuhteissa, ei kahden kesken. Lapsen turvallisuus on tärkein.
Päätinkin, että ei enää sovita tytön yökylään menoja tai muitakaan, vaan anoppi voi tulla tänne tapaamaan lapsia ihan vapaasti (3-v esikoispoikaahan ei olla enää aikoihin suunniteltu vievämme sinne, koska reilu vuosi sitten anoppi kuskaili poikaa ilman turvaistuinta autossa, sylissään, ja suuttui taas hirmuisesti kun emme hyväksyneet hänen tekoaan) Ei vaan useinkaan " jaksa millään" lähteä vapaa-aikanaan minnekään, kun " on niin vaativa ja vastuullinen työ" kotiavussa. En kiistä että onkin rankka työ, mutta miksi hitossa itsekin ongelmainen hakeutuu päihderiippuvaisten kotiapuun työhön? Ja huom. anoppi on 51-vuotias, ei mikään eläkeikää lähestyvä...
No, nyt täytyy hillitä tätä avautumista... jos vaikka anopin tuttuja eksyy lukemaan... vaikka ei nää mitään salaisuuksia ole.
ap
että uskon kyllä anopin muistavan puuskansa, ei hän psykoottinen niiden aikana ole. Mutta ei koskaan puhu niistä sanaakaan jälkeenpäin. Jos otetaan puheeksi, hän puuskahtaa että " voisitteko edes vähän yrittää ymmärtää ettei mulla ole niin helppoa."
Turvaistuinepisodin jälkeen kävimme kipakkaa kirjeenvaihtoa meilitse, koska halusin todella hänen ymmärtävän, että lapsia ei voi kuskailla miten sattuu autossa kymmeniä kilometrejä. Silloin pyysi anteeksi: " olen pahoillani että reagoin niin voimakkaasti MUTTA minun on kaiken kokemani jälkeen vaikea kestää itseeni kohdistuvaavihanpitoa ja arvostelua"
Joten justiin joo. Päätin että antaa olla. Pidän viileän kohteliaat välit ja se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis anoppi soitti meille vielä myöhään illalla eilen ruikuttaen taas ymmärrystä " herkkyydelleen" ja mustamaalaten äitiään. Eli ei luullut meidän epäilleen lapsen turvallisuutta...
Tota et voi enään käyttää tekosyynä huonolle käytöksellesi. Elämä jatkuu, on jatkunut muillakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paitsi, että anoppi on alkoholisti vieläkin. Taas on joulukuu mennyt vuoroviikoin kännissä ja selvänä.
Ja anoppi on vielä miehensä kanssa naimisissa, vaikka erosta ovat puhuneet jo yli 10 vuotta eivätkä voi lähes sietää toisiaan.
Anoppi on kohdistanut kaiken katkeruutensa ja kateellisuutensa minuun. ei enää onnistu siinä, sillä pidän nyt etäisyyttä samalla tavalla kuin joku muukin (olisko ollut kolmonen).
Kohtelen häntä ilman mitään tunteita, ihan ystävällisesti kuten ketä tahansa ventovierasta. En kerro hänelle mitään henkilökohtaisia asioita enkä mitään millä hän voisi minua loukata.
Anoppi laittaa suureen ääneen lapset tärkeysjärjestykseen ym. Arvostelee meitä siitä, ettei tuoda lapsia tarpeeksi usein hoitoon tai yökylään ja muuta vastaavaa. Luottamusta ei ole sinnepäin. Anoppi on ollut kännissä, kun lasten kanssa vierailemme siellä. Lääkkeet jätetään lasten ulottuville, yöt nukutaan vain todella vahvalla unilääkityksen avulla ym.
Anoppi ei koskaan hauku tai yritä loukata minua mieheni ollessa läsnä. Nyt anoppi on kuullut, että äänitän puhelut jos hän soittaa ja sitä kautta myös mieheni kuulee keskustelut. Sillä kaikki sanomiset vaihtuu täysin aina. No, eipä ole anoppi sen kuultuaan onneksi enää soittanut =)
Esimerkkejä olisi miljoona, mutta pyrin unohtamaan ne mahdollisimman nopeasti ja keskittymään taas tavalliseen elämään. Onneksi meillä menee miehen kanssa hyvin ja muutenkin elämä hymyilee. Tarpeeksi väliä anoppiin, eikä siitä ole silloin niin paljoa harmia.
Alue: Aihe vapaa
sisi anoppi soitti eilen miehelleNI, ei miehelleMME, kyllä ihan yksin olen hänen vaimonsa:D
ap