Miten aiot opettaa lapsesi liikunnalliseen elämään? onko se tärkeää?

Mä olen itse niin toivottoman epäliikunnallinen, että olen tosi iloinen perhepäivähoidon reipashenkisestä menosta.

sen pitää olla hauskaa ja mielekästä. luistellaan jäällä, lasketaan pulkkamäkeä, hiihdetään,

Aina välillä olen aivan shokissa kun kouluikäiset eivät osaa luistella tai hiihtää. Fillareissa on vielä apupyöriä 5-vuotiaillakin ja lapset eivät osaa siinä iässä edes sukeltaa! Koulussa on liian vähän liikuntaa, että voisi jättää uimisen, hiihtämisen, sukeltamisen ja pallopelit koulun opettamisen armoille.



Viime kesänä yksi 4-vuotias sai hysteerisen kohtauksen kun naama kastui uimarannassa. Meinasimme pojan kanssa kuolla nauruun.



Eikö lasta itseä hävetä, kun taidot on niin surkeat vielä eskarissa ja ekalla luokalla?!

Lisäksi lapsille löytyi ihana päiväkoti, jossa liikutaan, leikitään, musisoidaan, askarrellaan ja kokataan paljon :) Olis tylsää painottaa puhtaasti liikunnallista puolta, vaikka se peruselämäntapojen kannalta melkeinpä tärkeintä (leikin jälkeen) noista onkin. Panostamme myös ruokavaliossa terveisiin elintapoihin, emmekä esim. tyrkytä karkkia syntisen maukkaana vaihtoehtona kotiruoalle tyyliin " syö nyt edes vähän tota pahaa ruokaa, niin sitten saat herkkuja" . Tietokonepelejä, leffoja yms. passivoivaa emme lapsille osta ennen kuin osaavat niitä itse toivoa (nyt esikoinen eskarissa, eikä vieläkään ole pyytänyt). Yhdessä toki olemme välillä myös tietokoneella ja lastenohjelmia lapset katsovat muutaman tunnin viikossa halutessaan. Yleensä lautapelit tai ulkoilu vievät voiton :)

Tällainen vaatii vain vanhemmilta aika paljon. Meillä se onnistuu kätevästi, kun välillä jakaannumme niin, että toinen on lasten kanssa ja toinen lököilee kotona pari tuntia itsekseen. Nostan ap:lle hattua, kun hän jaksaa panostaa noin paljon yksin!

Me ollaan aina loma- ja viikonloppupäivisin uimahallissa tai puistossa tai pyöräilemässä tai luistelemassa tai kun tulee lunta hiihtämässä ja pulkkimäessä. Vähintään 2 tuntia päivässä.

Olen aivan ihmeissäni, että joku viitsii purnata suksien ja luistimien ostamisesta?

Talvisin luistellaan ja käydään uimahallissa..Lisäksi lapsilla on harrastukset liikunnan parissa. Tytöllä tanssi ja jumppa ja poika pelaa jalkapalloa..

Minäkin pelkäsin hysteerisesti vettä kouluiässä, vaikka siellä oli pulikoitu pikkulapsesta. En käsitä aikuisia, jotka nauravat lapsen arkuudelle.



Liikuntaan ei myöskän tarvita aina välineitä, se tuntuu nykyaikana unohtuvan. Voi mennä yhtä hyvin lenkille tai metsäretkelle.

Kun on yh, oma liikkuminen jäisi nolliin jos ei tekisi sitä lapsen kanssa. Joten oma lehmä ojassa itsekkäästihän tässä myös vähän yrittelee. Jaksaa paremmin kun liikkuu, sekä äippä että ipana.



ap

Sukset ja luistimet odottaa varastossa lunta ja pakkasta.



Muuten liikunnallisuus lähtee mun mielestä ihan arkipäivästä. Ollaan molemmat vuorotöissä, joten säännöllistä harrastusta on lapselle hankalampi järjestää. Tosin ensi syksynä aiomme yrittää. Mutta me harrastetaan hyöty- ja arkiliikuntaa. Kaikki mahdolliset matkat kävellään. Totta kai käydään välillä uimahallissa ja sellaista.



Että aioitaan siis opettaa lapsi esimerkin ja kivan tekemisen kautta liikkumaan. Ei tästäkään kannata elämää suurempaa asiaa tehdä.

Vaan monessa monessa perheessä ei tehdä ollenkaan. Se saa minut surulliseksi. Usein kun joltain kysyy mitä teitte viikonloppuna, harva vastaa että oltiin ulkona tai liikuttiin.



Yhdeltä tutulta 4 veen äidiltä kysyin että missä puistossa käytte ulkoilemassa, hän vastasi ettei tiedä mitään puistoa. He eivät käy kuin kaupassa viikonloppuisin. Sen kyllä näkee pojasta ja äidistä. Lounaaksi tarjosivatkin sitten nakkia ja ranskalaisia ja keitettyjä sekavihanneksia.



Me olemme metsäperhe. Vietämme usein päiviä metsäretkillä. Tulisi vaan lunta, niin päästäisiin hiihtämään metsään. Kun on koko päivän ulkoillut, kotityöt menevät tunnissa siinä adrenaliinipiikissä.

Lapsen pitäisi liikkua 2 h päivässä.



Meillä on perheen yhteisiä liikuntaharrastuksia, mutta kyllä minä ohjaan poikani myös harrastamaan liikuntaa. Mieleeni ei edes tule tarjota musiikkiharrastusta (he eivät siis ole osoittaneet mitään erityisiä musiikillisia kykyjä), koska ilman muuta jokin kuvataidekoulu tms on pois sitten liikunnasta. Kaikkea kun ei ehdi harrastamaan.

Luovuus auttaa arjessa ja työelämässä.



t. liikunnallinen ja luova

mutten ollut kiinnostunut liikuntaharrastuksista, lopetin kaikki mitkä aloitinkin. Mies on taas aina liikkunut valtavasti ja onneksi lapsi vaikuttaa tulleen isäänsä.



Nyt reilu 2v ja käydään viikottain uimassa, liikuntamuskarissa ja lisäksi kävelee jo useita kilometrejä itse. Höpisee niin paljon hiihtämisestä, että pitänee jotkut sukset ostaa vaikka tuskin vielä hiihtämään kykenee.



Todellakin aiomme kannustaa liikkumaan ja ostaa siihen välineitä.

Joskin luonnollisesti lähdemme meitä vanhempia miellyttävistä lajeista liikkeelle. Näin taataan, että kaikilla on oikeasti hauskaa ja siitä välittyy lapselle ajatus, että liikunta ON hauskaa.

Uiminen on yksi näistä lajeista, josta todella nautimme kaikki.

Kun lapsi kasvaa, on haaveenani lähteä johonkin vanhempi + lapsi itsepuolustuslaji-treeneihin =)



Sen sijaan hiihtäminen ja luistelu eivät kuulu omaehtoiseen valikoimaamme. Lapsi saa tutustua niihin päiväkodissa / koulussa ja sitä kautta tuemme hankimalla välineet (luistimet, sukset ovat aika turhat). Jos lapsi innostuu ja haluaa lähteä kouluajan ulkopuolellakin luistelemaan, niin toki lähdemme mukaan - emme vain luistele mukana.

Ehkä johtuu siitä, että lasten hyötyliikunta on vähentynyt niin paljon? Ihan kuten aikuistenkin. Siksi liikunta käsitteenäkin on ihan hämärtynyt.



Ei minusta tarvitse ajella kymmeniä kilometrejä jonkun Paloheinän ruuhkaisen kilsan ladun perässä vaan mennä mielummin vaikka kävellen kirjastoon tai ulos peuhaamaan. Täällä etelässä pystyy tällä hetkellä hyvin vaikka pyöräilemään ilman lumihaittoja tai haravoimaan.

että lapsi osaa koulussa uida, hiihtää, luistella ja ajaa ilman apupyöriä. Perus palloilutaidot kuuluu myös.

Oishan se hyvä, mutta kun ei vaan oikein irtoa tuollaista!

Liikuntahan juuri lisää energisyyttä, vaikka samalla viekin energiaa.

Vierailija:

Aina välillä olen aivan shokissa kun kouluikäiset eivät osaa luistella tai hiihtää. Fillareissa on vielä apupyöriä 5-vuotiaillakin ja lapset eivät osaa siinä iässä edes sukeltaa! Koulussa on liian vähän liikuntaa, että voisi jättää uimisen, hiihtämisen, sukeltamisen ja pallopelit koulun opettamisen armoille.

Viime kesänä yksi 4-vuotias sai hysteerisen kohtauksen kun naama kastui uimarannassa. Meinasimme pojan kanssa kuolla nauruun.

Eikö lasta itseä hävetä, kun taidot on niin surkeat vielä eskarissa ja ekalla luokalla?!

tai maalaavat tms. Mutta sisällä ollaan liikaa. Haluaisin panostaa liikuntaan. Mutta 3,5 v ja 2 v kanssa ulkona vaan on aika tylsää, kun ne painavat kyllä menemään, mutta itse saan seisoskella pihalla. En keksi mitään tekemistä.



Asumme okt:ssa. Lähitiellä ei ole kävelytietä, joten harvoin olemme kävelyllä. Pienempi ei viihdy enää rattaissa. Vinkkejä otetaan vastaan! Uimassa käymme koko perhe kerran viikossa. Se on kivaa!