Kahden lapsen äidit - välitättekö molemmista lapsista yhtä paljon?

Mutta eri tavalla. Suhde esikoiseen (poika) on monimutkaisempi, siihen liittyy enemmän ristiriitaisiakin tunteita. Suhde kuopukseen (tyttö) on mutkaton ja helppo.

ja molempia rakastan paljon - yhtä paljon. Tosin molemmat vielä alle 3-v, joten voihan olla, että myöhemmin tulee toimeen jomman kumman kanssa paremmin. Toivoisin kaiken kuitenkin jatkuvan näin. Ja kyllä ovat aivan erilaisia lapsia jo nyt.

Välitän kaikista kolmesta aivan yhtä paljon oman mittapuuni mukaan. Kaikki kolme ovat luonteeltaan erilaisia, joten välittäminen on erilaista. Esimerkiksi yksi luontaisesti tyytyy vähään. Niinpä jos hän saa yhden tikkarin, se tekee hänet onnelliseksi. Toiselle voin ostaa vaikka Nintendopelin ja hän kysyy seuraavaksi, enkö muuta saanut.



Yksi lapsista tykkää halata minua aivan suunnattomasti, toinen ei viihtynyt edes vauvana kenenkään sylissä, vaan oli aina menossa. Tietysti sylissä viihtyvää halaa enemmän kuin sitä, joka on aina menossa ja tutkimassa paikkoja.



Ulkopuolisen silmissä siis voi näyttää, että toinen lapsi on rakkaampi kuin toinen, mutta itse tiedän, että kaikkia heitä rakastan samalla tavalla:)

Kumpikin on aivan erilainen, joten nautin eri asioista heidän persoonallisuudessaan.

välitän ja rakastan molempia lapsiani yhtä paljon. Eri lailla tosin, ovat 2- ja 4-vuotiaat, luonteiltaan hyvin erilaiset, mutta rakastan yhtä paljon.

Pelkäsin toista odottaessa ja vielä vauva-aikanakin että kuinkahan käy, mutta kyllä kakkonen on nyt yhtä rakas kuin esikoinenkin.

Mulla on tyttö ja poika ja molemmat on yhtä rakkaita. Erilaisia lapsia, mutta just siksi niin rakkaita. Molemmilla omat vahvuutensa ja heikkoutensa ja olen valmis tappelemaan heidän puolestaan kuin leijonaäiti, vaikka mikä olisi.

Kaksi tyttöä.. Aivan erilaisia ovat ja aivan ihania OMALLA TAVALLAAN.. Vaikeita aikoja ollut vuorotellen.. Välillä toisella ja nyt toisella..

Ykkönen on jo isompi, joten osaa puhua hyvin ja äly leikkaa,

toinen on vauva.

En voi sanoa että ovat yhtä rakkaita samalla tavalla, vaan rakastan heitä eriatavalla, ovathan he yksilöitä eivätkä toistensa kopioita.



T: Mammutti

Lapsia kuusi.

meillä esikoinen ja nuorimmainen ovat luonteeltaan sellaisia, että minun on helpompi ja luontevampi tulla heidän kanssaan toimeen. keskimmäisen kanssa meidän luonteet " kopahtavat" helpommin yhteen ja joudun tekemään tietyllä lailla enemmän töitä tullakseni hänen kanssaan toimeen.



mutta rakastan kaikkia lapsia yhtä lailla. suhteeni jokaiseen on erilainen mutta en voi laittaa niitä kuitenkaan paremmuus- tai tärkeysjärjestykseen keskenään.

En todellakaan voi laittaa heitä tärkeysjärjestykseen. Kuitenkin he kumpikin ovat omanlaisiaan ja arvostan heissä erilaisia piirteitä ja rakastan erilaisia tapoja ja ilmeitä.

Tytöt ovat aivan erilaisia ja heidän kanssaan täytyy ollakin eri tavalla, molempien kanssa tulee riitoja, mutta silti sanon että välitän yhtäpaljon. En todellakaan pysty sanomaan että toinen olisi jotenkin läheisempi.

siksi joudun olemaan huolissani yhdestä enemmän kuin muista, ohjaamaan yhtä enemmä kuin toisia, voin luottaa yhteen enemmän kuin toisiin, saan yhdestä enemmän seuraa kuin toisista, yhdeltä enemmän apua kuin toisilta jne.

Mutta esikoiseni, eli tyttäreni, on tällä hetkellä murrosiässä, ja aika vaikea tapaus. Poika joka ekaluokkkalainen vaikuttaa enkeliltä, kaikkine pikku kujeineenkin, tulee lähelle, puhuu nätisti jne. joten hän tuntuu tällä hetkellä läheisemmältä ja helpolta.



Tytärtä vie nyt hormonit, joten ymmärrystä kyllä riittää, mutta ei ole helppoa tällä äidillä nyt, ei tosiaankaan...