Siis miten toi K. Meurman jaksaa olla kokoajan julkisuudessa

Jollain enemmän, jollain vähemmän ;)

Niin rikkaasta suvusta, et tuskin on rahasta ainakaa pulaa, vissiin vaan huomionkipee?

ja monet hyvät muusikot pyrkivät rajaamaan sen julkiisuuden liittymään vain musiikkiin...

Julkisuus katsokaas kuuluu muusikon elämään tavalla tai toisella.

mutta tällä kertaa Kristian Meurman ei itse ole hakeutunut palstoille, vaan häntä on pyydetty Inhimilliseen tekijään vieraaksi, koska hän on julkisuuden henkilö, joka sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Ohjelman sisältöä on paljastunut tai paljastettu etukäteen, ja esiin tulleet asiat eli itsariyritykset ovat tietyntyyppisiä lehtiä kiinnostavaa materiaalia.

Ja ainahan voi kieltäytyä haastatteluista - ei niihin ole pakko mennä...

Ja ainahan voi kieltäytyä haastatteluista - ei niihin ole pakko mennä...

Ihan sama mistä syystä. Viime aikoina on jotenkin ollut ilmassa sellaisia tuulia, että ehkä mielenterveysongelmien tabuluonteesta viimeinkin oltais hitaasti pääsemässä. Tai ainakin vähän on asenteen muuttuneet myönteisempään suuntaan.

Ja mitä tulee Kristianiin, niin minusta hänen ongelmat tuli esille eniten siinä mikä oli miehen muodonmuutos ohjelman aikana. Koelauluissa oli tyyppi jolla oli risuparta ja kirpparivaatteet. Semmonen haiseva pikkutakki -linja ja hyvin keski-ikäinen look. Ensimäinen ajatus oli että tuo laulaa jotain epämääräistä jazzia jossain. Sitten lähti parta ja tuli tilalle Jeesus-tukka, reteät puheet ja rock-tähden elkeet. Hetken mies ihan oikeasti näytti ja kuulosti kovastikin tähdeltä ja oli oikeasti todella komean ja karismaattisen näköinen. Sitten oli havaittavissa ettei tyyli ihan kanna, jeesus/Morrison-look ja viimeisetkin partahaivenet lähti ja paikalle saapui Kristian the epävarma nörtti. Tuo on niin sitä kun oma identiteetti ei ole kovin vahva... Sitten jotenkin yritetään keksiä millainen voisi olla eikä lopputulos tunnu itsestä aidolta, vaikka hetken jaksaisikin esittää.

Hän tahtoo olla pop/rokkitähti, ja emme koskaa näe hänen ominta itseään koska hän esittää koko ajan sitä mitä hän kuvittelee ihmisten tahtovan nähdä,



Minä en pidä julkisuus tyrkyistä, kuuluu samaan sarjaan kun se Maajussille morsian ohjelman kalju mies joka seurusteli ohjelman jälkeen Rachel kauppilan kanssa ymv. TURHAT julkkikset...!



Meuramin tapauksessa

---> mitään sanottavaa ei ole, jauhetaan samaa liirumlaarumia uudestaan ja uudestaan, ja (yllättäen) jutu värittyvät koko ajan (ensin pientä masennusta, nyt ollaan jo itsemurhayrityksissä, huom. lukuisissa sellaisissa jne.!)



Itse olen sairastanut erittäin pahaa masennusta muutamaan otteeseen, ja TIEDÄN että se tauti on paha ja tappaa monen:( Mutta jos todella hengen haluaa itseltään riistää, sen tekee. Itselläni (LUOJAN KIITOS!) oli syitä miksi elää, ja vieläkään en koe olevani terve, mutta tiedän jo sen etten halua enää kuolla, terapia ja lääkitys ovat myös kunnossa.



Itseäni ärsyttää yli kaiken Meurman, hän ei ole aito. Hän on välillä kapinallinen rokkipoika, välillä hienostoperheen vesa joka juo laatuviinejä ja maistelee juustoa, ja hän kommentoi aivan kaikkea mihin vaan kommentin saa antaa, ja tunkee niin kunnallisvaaliehdokkaaksi kun lehteen arvostelemaan idols-semifilnalisteja.



Vaikka esim. Ari Koivunen ärsytti monia, hän oli aito oma itsensä...! Meurman taas ei tiedä kuka tai mikä on. Kosiskellaan mummoja laulamalla lapin kesästä, sen jälkeen ollaan niin hevaria, ja välillä ollaan renttu, välillä hienompaa väkeä. Miksi kukaan ihailisi ihmistä, joka ei ole se joka on, vaan se millaisena hän kuvittelee muiden tahtovan hänet nähdä?



Kyllä se niin on, että jokainen jolla on lahjoja ja karsimaa menestyy, ja ne epäaidot tippuvat unohdukseen kuiluun (elleivät keltaisen lehdistön lööpeissä roikkuen onnistu pitämään itseään epätoivoisesti kansan mielissä...) Kuka muistaa Ilkka Jääskeläisen? Ei kukaan, ja pisteet siitä ettei hän ole roikkunut väkisin julkisuudessa voitostaan huolimatta--- mikä tekee entistäkin säälittävämmäksi tämän "monesko se nyt olikaan" tyypin julkisuuteen tunkemisen. Sitä vastoin esim. Jani Wicholm tekee hyvää musiikkia, levyjä ostetaan, keikoilla käydään, ja biisejä soi radiossa.

Just luin jostakin isä/poika-haastattelun, jossa selitti kovasti, miten onnellista elämää eli lapsena ja nuorena.

http://www.iltalehti.fi/muoti/200803107302978_st.shtml