En kestä perhekerhoja enkä muita mammayhteisöjä

kivassa lapsille suunnatussa tapahtumassa. Minäkään en ole mamma-kerho ihminen.. Inhoan erityisesti kehua uraäitiä, joka on leiponut kerhoon kuivaa pullaa elämänsä ensimmäistä kertaa ja on siitä kovin ylpeä, odottelee kehuja, vaikka hyvä jos saan nieltyä hänen leipomuksensa:)

lapsen ulos edes kerran päivässä, niin on pakko keksiä joku tekosyy miksi lähteä ulos kotiovesta. Pitää perustaa joku anti-perhekerho, jossa lapsista puhuminen on kiellettyä vaikka tenavat olisivatkin mukana

Inhoan erityisesti kehua uraäitiä, joka on leiponut kerhoon kuivaa pullaa elämänsä ensimmäistä kertaa ja on siitä kovin ylpeä, odottelee kehuja, vaikka hyvä jos saan nieltyä hänen leipomuksensa:)

Töissähän ne on. Vai onko tämä joku iltakerho?

Kyllä minä sain lapset kuusi vuotta ulos kerran tai kahdesti tai jopa useammin päivässä ihan ilman perhekerhojakin.

siksi en viitsi lähteä ulos lapsen kanssa jos tiedossa ei ole mulle aikuiskaveria

Itsellä ja lähimmillä ystävilläni on aika härski huumori ja tuntuu että mammakerhoissa huulen heitto ja tietty rentous on kiellettyä. Kaikki on jotenkin niin väkinäistä, hiljaisella äänellä piipitetään että meidän Jennica tekee jo hampaita, mites teidän Perttu... Enkä nyt todellakaan tarkoita että lasten kuullen mitään alapääjuttuja haluaisin kertoa, vaan sitä ankeaa tunnelmaa joka noissa kerhoissa ym. vallitsee. Ja tsiisus sitä kyyläilyä mitä toisilla lapsilla on päällään, mitä kukakin syö jne.



Ihmettelen suuresti,kun masentuneita äitejä kehotetaan aina hakemaan "vertaistukea" jostain tällaisesta mammapiiristä. My ass, minusta ne on viimeisiä paikkoja mihin apua tarvitsevan tulisi mennä. Hyi puistatus.



Joo, on mulla asenneongelma.

siksi en viitsi lähteä ulos lapsen kanssa jos tiedossa ei ole mulle aikuiskaveria

Pelastus on mp3-soitin, josta kuuloke toiseen korvaan ja taas maistuu meno :)

Kummasti vaan tuli ystävyyksiä kun menin joka paikkaan. Nytkin ollaan lähdössä ulkomaanlomalle yhden tällaisen ystäväperheen kanssa.

mutta kivahan se on, että niitä on sellaisille jotka kaipaavat. Mä olen viihtynyt ihan hyvin keskenäni kaikkien kolmen kanssa.

Itselläni oli masennusta toisen lapsen vauva-aikana ja minuakin kehotettiin menemään näihin kerhoihin. Se vain pahensi oloani. Ei sieltä mitään vertaistukea saa eikä ystäviä.

Ihmettelen suuresti,kun masentuneita äitejä kehotetaan aina hakemaan "vertaistukea" jostain tällaisesta mammapiiristä. My ass, minusta ne on viimeisiä paikkoja mihin apua tarvitsevan tulisi mennä. Hyi puistatus.

.

Ne leikki-lauluhetketkin ovat aika karseita, mutta pakko yrittää hankkia kotihoidossa olevalle isolle sisarukselle jotain virikettä ja muiden lasten tapaamista. Kaikkein mälsintä on, kun lapsi ei itsekään viitsisi lähteä kerhoon. Onhan se kuitenkin paikka, jossa itse saa olla hetken rauhassa, kun lapsella on seuraa ja uusia leluja ympärillä. Joskus harvoin saa aidosti juttuseuraa, monesti tosiaan vain tuota ihme kyräilyä ja väkinäistä lasten vertailua.

Täällä on hyvin perusteltu miksi en myös minäkään liiku missään mamma lapsi kerhoissa,yäk!!Kaikki puistot myös etoo koska aina olen siellä yksin,siis oikeasti yksin lasten kanssa kun tuolla meidän puistossa ei ketään ikinä ole tai jos onkin niin poistuvat kun tulen!!Asutaan omakotitalo alueella jossa ei lapsi perheitä ole,kaikki lapset on jo yläaste ikäisiä..ei ole kavereita,ei mitään!!

Uraäidit on niitä jotka vie lapset pieninä hoitoon ja menee töihin. Ite oot höhlä.

Uraäiti on äiti jolla on ura, ei se pelkkä töihinmeno riitä...

empäs ole ennen kuullutkaan.

niin onko hän sitten uraäiti vai kotiäiti? ketä hän puolustaa palstan kotiäidit vastaan uraäidit -taistossa?

Täällä on hyvin perusteltu miksi en myös minäkään liiku missään mamma lapsi kerhoissa,yäk!!Kaikki puistot myös etoo koska aina olen siellä yksin,siis oikeasti yksin lasten kanssa kun tuolla meidän puistossa ei ketään ikinä ole tai jos onkin niin poistuvat kun tulen!!Asutaan omakotitalo alueella jossa ei lapsi perheitä ole,kaikki lapset on jo yläaste ikäisiä..ei ole kavereita,ei mitään!!

Missä asutte?

Tein firman kautta töitä ja opiskelin toisen tutkinnon ja kieliä. Pesunkestävä uraäiti, joka hyödynsi ajan näin.



Itseäni puolustan...

että sieltä löytää uusia tuttavia samalta alueelta ja sitten kyläillään puolin ja toisin ja puhutaan niistä normaaleista asioista ja ollaan kavereita jookos, ollaan ananas ja kookos.



Olin todella yllättynyt, kun muutaman kerhokerran jälken huomasin, että ei siellä kukaan ollut sen kummemmin ystäviä keskenään. Paljon oli ns. vakkareita, mutta huomasin että eivät he edes tietäneet toistensa nimiä, saati sitten että olisivat nähneet kerhon ulkopuolella. Ihmettelin että mistä tuo sakki oikein tuli kerhoon, kun jotenkin kaikista välittyi että eivät halua kuitenkaan olla kenenkään kanssa tekemisissä ja ihmiset pelottaa.

piiri pieni pyörii...ihan kamalaa. Onneksi keksin jotain parempaa tilalle : mulla oli ja on oma elämä. Johon lapset kuuluvat, ei mun tarttee muuttua toiseksi ihmiseksi siksi, että mulla on lapsia. Kamalinta olisi joutua johonkin vauvamuskariin, jaiks.



Me oltiin kyllä ulkona, mutta myös liikuttiin, matkustettiin ja sen sellaista tosi paljon.