mummo ja ukki toivat juuri lapseni yökylästä

Nehän ottaa ap:n lapsia yökyläänkin.

Mummot ja vaarit on nuorehkoja ja hyväkuntoisia. Mut lastenhoito ei kiinnosta tai omien lasten vanhemmuuden tukeminen.

ne vaan halus elää omaa elämää eikä missään nimessä auttaa lapsiaan lastenhoidossa, kun luulevat olevan vaan siitä kyse. Eivät siis tajua, että olisi ehkä kiva luoda suhde lapsenlapsiin...

Minä ainakin tulen hoitamaan isovanhemmuuteni toisin, tiedän sen jo nyt.



On ihan eri asia vaatia isovanhemmilta kohtuuttomia kuin toivoa, että siltä suunnalta irtoaisi apua silloin kun tarve on suuri. Jokainen empaattinen ihminen tajuaa eron.

keskenään, ilman vanhempien läsnäoloa...

ilman vanhempia, kaikilla lomilla oltiin niissä jne. t.29

Se on kuten on itse pedin petannut

varmasti he näiden kyläilyjen välillä pitävät muuten yhteyttä, soittelevat ja tapaavat päivisin?



Mun mielestä helposti perustellaan sitä, että isovanhemmat menettävät jotain, jos eivät hoida lapsenlapsiaan, mutta eivät he mitään menetä, jos he kuitenkin tapaavat lasta säännöllisesti vanhempien ollessa paikallakin. Kyllä ne on ne vanhemmat jotka menettävät hoitajia, ja sen voi ihan sanoa niin kuin se on.

isovanhemmilla ei ole mitään hoitovelvoitetta...

Mutta edelleen ihmetteln mikä siinä yökyläilyssä on niin kauheeta. Suuri osa ajasta menee kuitenkin nukkumiseen...

Se on sitten jo eriasia haluaako isovanhemmat ottaa ja auttavatko he mielellään.



Itse olen nähnyt parikin tapausta missä isovanhemmat on " tapettu" hoitovelvollisuuden alle. Isovanhemmat siirtävät jopa omia menojaan kuten matkoja siksi että lapset voivat olla hoidossa. On eriasia tehdä asiaa vapaaehtoisesti ja rakkaudella, kuin velvoitteesta.



Itse toivotaavasti joskus isovanhempana saan olla lastelasten elämässä rakkaudesta heihin eikä niin , että minut velvoitetaan niin tekemään.

meillä ollaan tiiviisti isovanhempien kanssa tekemissä, kyläillään molemmin päin. Lapsi saa halutessaan esim kyläreissulta jäädä yökylään joskus. Tämä on sellaista spontaania ja hyvin toimimut meillä. Hoitoapu on sitten erikseen, joskus tarvitaan töiden takia (n 5krt/uosi) ja siihen ovat hyin suostuneet, kun tuntevat lapsen ja tapansa. Mutta vierailut eivät lähde meistä vanhemmista aan lapsesta ja isovanhemmista eli millekään baarireissuille tai " lepäämiseen" ei apuja pyydetä. Muutenkin autetaan molemmin päin, esim minä autan kotitöissä yms jos on tarpeen

Kiitos kivoista ja vähemmän kivoista kommenteista. En halua syyllistää vanhempiani millään tavalla, vaan ihmettelin ääneen äitini kommenttia. En nimenomaan halua, että lapseni ovat juuri YÖkylässä, vaan, että he eläisivät arkea lasteni kanssa, aivan kuten me vanhemmatkin. Miksi mummot ja ukit eivät voisi viedä lapsia uimaan, luistelemaan, elokuviin? Tai vain olla ja lukea vaikka kirjaa. Monien vanhemmat ehkä vievätkin. Tätä juuri tarkoitan, YHDESSÄ OLEMISTA, EN HOITAMISTA. En ymmärrä sitä, miksi pitää panostaa aivan satasella, jos lapset tulevat, ei ihme, jos stressaantuu. Minun vanhemmilleni lapseni ovat varmasti maailman tärkeimpiä ihmisiä, sillä lasten syntymän jälkeen meille on vain tultu katsomaan lapsia, ei minua tai miestäni. Kuitenkin jotenkin asiasta paistaa läpi se, että vanhempani omat vanhemmat eivät ole juuri hoitaneet meitä, ja he ovat hoitaneet meidät ITSE. Hiukan ihmetellään, että mitä, kahdestaan jonnekin.. ei me vaan aikanaan päästy. Samoin äitini tuumasi, kun kysyin olisiko hän tullut lapsia katsomaan, kun olisin mieheni kanssa lähtenyt konserttiin, pitääkö sitä joka viikonloppu bilettää? Biletän oikeasti n. 2 krt vuodessa.. eli en liikaa mielestäni.

Isovanhemmat ovat joillain nuoria, töissäkäyviä, harrstavat kovasti, matkustavat tai sitten ovat jo vanhempia ja kenties sairastelevatkin. No kuitenkin olisi tärkeää saada juuri sellainen suhde että nämä isoVANHEMMAT ovat aina valmiita olemaan lapselle lähellä, turvana ja kuuntelijoita.



Meillä isoisä asuu naapurissa ja olemme tekemisissä päivittäin. Lapsille hän on erityisen tärkeä ja touhua, puuhaa ja papan oppeja opiskellaan ahkerasti. Hoidossa eivät papan luona ole kuin joskus muutaman tunnin, mutta yökylässä eivät ole olleet.



Mummu taas asuu hieman kauempana ja hoitaa lapsia usein ottamalla yökylään. Käy meillä useasti kylässä seuratakseen lasten kasvua ja kehitystä. Mummu ja pappa ovat varmasti yhtä tärkeät henkilöt lapstemme elämässä, vaikka eivät olekkaan mummun kanssa niin paljon tekemisissä.



Mutta sitten taas mummi jota näemme harvemmin, joka on paljon töissä, omia kiireitä ja menoja, niin hän on jäänyt lapsille etäiseksi. Vaikka mummi varmasti välittää lapsenlapsista ja haluaa olla heille tärkeä, niin valitettavasti tämä jää vain haaveeksi. Mielestäni mummi voisi paikata tilannetta esim. sillä että ottaisi lapsia yökylään kerran kuukaudessa tai kahdessa. Ketään ei tosin voi pakottaa.



Itse muistan miten pienenä tyttönä päästiin serkun kanssa mummilaan yökylään aika usein ja ne on yksiä parhaimpia muistoja lapsuudesta. Tänäkin päivänä olen isoVANHEMPIENI kanssa paljon tekemisisä ja meillä on erittäin lämpimät välit.