Akateeminen uraäiti-kysymyksen innoittamana.

ylipäätään 25-vuotias, jolla ei ole mitään ammattia tai melkein ammattia ( tyyliin yo-opinnot loppusuoralla) on epäilyttävä. Luokittelisin jonkin tason luuseriksi. Kolme lasta voi olla toki selitys asiaan ja ehtiihän sitä. Joskus kyllä niitä lapsia tehdään, kun ei haluta ottaa vastuuta elämästä ja kuvitellaan lasten kanssa pääsevänsä helpolla.

jota ehkä lapsuudenperheessä ei ole ollut, on kypsymätön äidiksi vaikkei sitä itse vielä tiedäkkään... Itse olin 25 vuotiaana kolmen lapsen äiti ja kovin lapsellinen kun nyt ajattelee. Aloin opiskella 28 vuotiaana yh:na ja nykyään olen viiden lapsen 40v akateeminen äiti. Toivon että omat lapseni opiskelisivat ja viettäisivät nuoruuttaan ennen kuin alkaisivat perustaa perheitä, toisin päinkin se käy mutta on paljon työläämpää.

Kaikki eivät peruskoulun päättyessä tiedä mikä heistä tulee "isona,"

näin omalla kohdallani. Tästä huolimatta olen töitä aina tehnyt ja koulutuksen aion hankkia, kun mieleiseni löydän. Onpahan lapset tehty.

Ehtiihän sen ammatin hankkia myöhemminkin. Kukin perustakoon perheen silloin kun itselle sopii ja jos ylipäätään on siihen halua.



Minä olen lähes 40-kymppinen ja odotan toista lasta. Opinnot, matkustaminen ja ura tuli ensin, sitten vasta löytyi mies. Lapset eivät edes välähtäneet ajatuksissa ennen 33:a ikävuotta. :-D

jos hän opiskelee niin ok. jos hän ei edes opiskele, niin ajattelen että on siinä kunnianhimoton ja flegmaattinen ihminen...

Lapset on tehty - ainakin alkusatsi - ja sit nelikymppisenä on jo isot lapset ja aikaa itselle. Tuon ikäisenä (25) on ehkä jo miettinyt sitä mitä haluaa tehdä ammatikseen ja mahdollisen opiskelun alkaessa motivaatio on varmasti kova. Itse olen siinä ammatissa, mihin aloin opiskella lukion jälkeen ja nyt totean vain olevan väärällä alalla. Jos on mahdolista, niin lapset ensin. Ei se mitään vastuun pakoilua ole - päinvastoin.

Anoppini ratkaisu. Sitten sekosi vaihdevuotisena, perusti firman, tössi raha-asiat ja menetti säästöt ja talon.

siinä mielessä että jos tulee odottamattomia vastoinkäymisiä (ero/ puoliso jätttää, puolison vakava sairaus, työttömyys tms. olennaisesti perheen toimeentuloon vaikuttavaa) . Tuollaisessa tilanteessa huomattavasti vaikeampaa lähteä hakemaan ensimmäistä työpaikkaa tai ruveta kokonaan kouluttautumaan ammattiin.

Mitäs jos mies lähtee, kuolee, sairastuu?

Noin voi käydä minkä ikäiselle hyvänsä!!!

Joo, ainahan voi opiskella myöhemmin, mutta on se vaan 3 lapsen kanssa vaikeampaa kuin lapsettomana. Varsinkin jos on eronnut yh.



Lapset kannattaa hankkia vasta sitten kun on koulutus ja jonkinlainen työ, jolla elättää itsensä.

mutta jos on tutkinto, työpaikka tai työuraa takana, kontakteja, säästöjä jne. on vähän helpompaa.



Minun äitini jäi leskeksi ilman työkokemusta, työuraa ja koulutusta. Oli kuule takkuista ja me lapset saatiin elinikäiset traumat.

lasten "ohella" pystyy yllättävän hyvin opiskelemaan, varsinkin jos ei koe itseään hirviöäidiksi viedessään laspensa päivähoitoon.



Itse olen 22-vuotias, kahden lapsen äiti, joka toivottavasti pääsee kohta plussaamaan;). Ensimmäisen lapsen äitiysloman aikana suoritin lukion loppuun, puoli vuotta ikätovereita jäljessä. Sen jälkeen alkoi avoin yliopisto-opiskelu, jolloin olin kahden lapsen kanssa kotona, mies töissä. Nyt aloitimme miehen kanssa molemmat opinnot yliopistossa, kun mies keksi oman alansa. Lapset ovat pääsääntöisesti päivittäin hoidossa n. klo 10-15, vaikka meillä ei olisi luentoja, jolloin luemme tentteihin tai urheilemme tai olemme töissä. Illat on sitten pyhitetty koko perheelle. Jos on kamalasti kouluhommia, silloin niitä joutuu tekemään iltaisin ja öisinkin, mutta tämä järjestely sopii meille.



Vanhemmuus nuorella iällä voi sopia joillekin, toiset eivät todellakan ole siihen valmiita. Kynnys lähteä kouluttamaan itseäään myöhemmällä iällä voi olla suuri, tämäkin on tietysti ihmiskohtaista. Minä kyllä kannatan koulutusta, tai edes sen unelmien työpaikan löytämistä/saamista (minkä voi saada ilman koulutustakin), ennen lasten saamista.

olet jossain määrin. Äitisi tais olla kotiäiti? Siinä tilanteessa ja siihen aikaan ollut varmaan vaikeeta. Mutta ilmeisesti itse opit siitä jotain:)

Mitä tästä elämästä tulis, jos kaikki murehtis tulevaisuutta? Jos jään leskeks, jos jään työttömäks jne. Kyllä asioilla on tapana suttaantua jos yritystä on! Täähän on vaan mun mielipide...älkää hermostuko :)

Mitä syytä ajatella yhtään mitään toisen ihmisen ratkaisuista?

Joillekin sopii koulutukseen ja uraan keskittyminen ennen perheen perustamista, toiset taas haluavat perustaa nuorena perheen. Kukin taaplaa tyylillään. Usein vielä elämä vie eteenpäin niin, että kaikkia ratkaisuja ei edes joudu miettimään... aina ei löydy sopivaa puolisoa, kaikki eivät saa lapsia niin halutessaan, töiden saanti voi olla vaikeaa jne.



t.ap

Ja juu, opin jotain. Lapset hankittiin vasta kun oli opinnot, työpaikat ja velaton talo.



Järkevyys ei ole samaa kuin tulevaisuudesta murehtiminen. Se on vaan... järkevyyttä.



Ja ennen kaikkea vastuuntuntoa ja aitoa välittämistä lapsista.



14

Äiti joka on kotona aina ja mies "elättää" perheen?

Vai kaikki äidit jotka ovat kotona vauvojensa, joiden ikä ei tarhaan vielä riitä?