Isani haluaa, etta hanen lapsenlapsensa sanovat hanta vaariksi. Siskoni on kuitenkin opettanut lapsensa kayttamaan nimitysta pappa. Mita ajattelette tallaisesta?

Sinun negatiivinen asenteesi häntä kohtaan joka näkyy tästä nimiasiasta ei voi olla vaikuttamatta siihen millaiseksi suhde lapsenlapsiin muodostuu.

Ja totta kai kutsumme heitä sitten niin.

Vierailija:

Sinun negatiivinen asenteesi häntä kohtaan joka näkyy tästä nimiasiasta ei voi olla vaikuttamatta siihen millaiseksi suhde lapsenlapsiin muodostuu.

Ei leluja tai kirjoja (paitsi ne, jotka olemme itse sinne vieneet). MummU ei kysele lapsilta mitä kuuluu tai touhua heidän kanssaan. Emmerdale vain pauhaa telkkarissa, istumme pimeässä olohuoneessa kun sähköä ei saa tuhlata.

Minähän se tympeä olen.

Olisko susta mukavaa jos anoppi kutsuisi sua itsepintaisesti miehen exän nimellä Tiinaksi, vaikka oma nimesi on Kaisa, koska " olen nyt vaan tottunut kutsumaan miniöitäni Tiinaksi" ?

Jokainen haukkumaviesti mitä kirjoitat anopistasi vahvistaa tympeää mielikuvaa.

Meidän lapsen pappa/vaari/ukki/mikälie näkee lastamme ehkä kerran tai pari vuodessa joten on ihan tuntematon. Ei lapsi kutsu häntä yhtään millään nimellä koska mies on ihan vieras ihminen.

töykeää käytöstä olla huomioimatta toisen toivetta siitä miksi häntä kutsutaan, vain siksi koska MINÄ haluan kutsua häntä jollain toisella tavalla.

Tässä sotketaan nyt kaksi täysin erillistä asiaa.



-Millä nimellä isovanhempia (tai oikeastaan ketä tahansa ihmistä) kutsutaan jos ja kun he ovat esittäneet selkeän toiveen asiasta? Ei minulle ainakaan juolahtaisi mieleenkään kutsua Mattia Masaksi jos hän on kieltänyt ettei häntä saa sanoa Masaksi. Samaa huomaavaisuutta tulee osoittaa myös isovanhempia kohtaan.



-Kuinka paljon ja miten isovanhempien tulee huomioida lapsenlapsiaan

Mielestäni siskosi pitäisi kuunnella isäänsä ja alkaa kutsumaan häntä vaariksi.

Meillä ei ole esteenä välimatka vaan se, että ukkipappavaari on ihan evvk lasta kohtaan. Sopikoot vaikka keskenään kutsumanimen sitten jos tutustuvat joskus :)

Vierailija:

töykeää käytöstä olla huomioimatta toisen toivetta siitä miksi häntä kutsutaan, vain siksi koska MINÄ haluan kutsua häntä jollain toisella tavalla.

Ja joka kerta mietin miten on naurettavaa kun hän niin tärkeilee nimityksensä kanssa, mutta ei kuitenkaan edes yritä olla todellinen mummu lapsille. Onneksi mieheni isän uusi puoliso (eli " anoppipuoleni" ) on aivan toista maata, hän oli aivan kyynel silmässä kun lapsemme alkoivat kutsua häntä mummiksi (ihan itse, minä olen häntä kutsunut aina etunimeltä lasten kuullen).

Isovanhemmilla on kaksi eri nimitystä.

Miehen sisko perheineen kutsuu isovanhempia eri nimityksillä kuin me, vaikka toiset nimitykset ovat olleet käytössä jo useamman vuoden ennen heidän esikoisensa syntymää.

riippuen kielestä jota puhutaan.

T: 35

Veljeni sai lapset ennen minua ja lapset nimittivät vanhempani mummiksi ja papaksi. Minä sitten taas sain lapset ruotsia puhuvan kanssa, jolloin mieheni on tietysti lapsillemme pappa ja minun isäni on morfar=muffa. Tämän asian kanssa tulee aina väärinkäsityksiä kun olemme vanhempieni luona. Asia ei nyt ole tietenkään mitenkään kenenkään vika, mutta aiheuttaa aina sekaannusta.



Minun isäni on vaikea mieltää itseään muffaksi, kun on tottunut pappanimitykseen veljeni lasten kanssa. Siitä huolimatta lapsemme käyttävät muffanimitystä ja tulevat käyttämään vastaisuudessakin.

Kun se ero tosiaan vain on se yksi kirjain, niin se i livahtaa loppuun väkisinkin.

Onneksi sekä mun, että miehen suvussa mummot ovat olleet mummoja ja ukit ukkeja, joten ei tullut sotaa tästä asiasta.

kun taas mummosta/mummista/mummusta et sellaista saa tekemälläkään. Ehkä näissäkin joku ero..

Vierailija:

Veljeni sai lapset ennen minua ja lapset nimittivät vanhempani mummiksi ja papaksi. Minä sitten taas sain lapset ruotsia puhuvan kanssa, jolloin mieheni on tietysti lapsillemme pappa ja minun isäni on morfar=muffa. Tämän asian kanssa tulee aina väärinkäsityksiä kun olemme vanhempieni luona. Asia ei nyt ole tietenkään mitenkään kenenkään vika, mutta aiheuttaa aina sekaannusta.

Minun isäni on vaikea mieltää itseään muffaksi, kun on tottunut pappanimitykseen veljeni lasten kanssa. Siitä huolimatta lapsemme käyttävät muffanimitystä ja tulevat käyttämään vastaisuudessakin.

Samoin kuin äiti ja isä. Jossain vaiheessa sitten lapsille kirkastuu, että äidillä ja isällä ja isovanhemmila onkin joku muukin nimi kuin se, millä he näitä kutsuvat.

Meidän lapsilla on mummi ja mummo, ja lapset kyllä tekevät selväksi, jos joku vahingossa kutsuu toista väärällä nimellä. Eli jos lapsikin erottaa tuon yhden kirjaimen eron, niin ei luulisi olevan aikuiselle ylitsepääsemättömän vaikeaa...

Vierailija:

kun taas mummosta/mummista/mummusta et sellaista saa tekemälläkään. Ehkä näissäkin joku ero..