Miten tapasitte? OV

yhdessä. Tapasimme "perinteisesti" baarissa, mutta jotenkin se tuntui erilaiselta kuin kaikki muut baarituttavuudet. En esim. jännittänyt yhtään, että soittaako mies seuraavana päivänä minulle, vaan tiesin ihan varmasti, että soittaa. Eikä tuon ensimmäisen soiton jälkeenkään ole tarvinnut epäröidä ja miettiä ja pelätä suhteen tulevaisuutta, vaan kaikki on ollut jotenkin helppoa koko ajan. Yhdessä ollaan nyt oltu 11 v, naimisissa 6 v ja lapsia on yksi.

treffipalstalla. Siinä sitten aluksi vaihdettiin koko ajan piteneviä viestejä, tuskin maltoin odottaa aina iltaa ja uutta viestiä, keskusteltavaa tuntui riittävän vaikka kuinka. Sitten siirryimme meseen, ja siellä meni tuntikausia joka päivä. "Riitelimmekin" jo ennen ensi tapaamistamme, oli ihana kun saattoi järkevästi väitellä ja olla eri mieltä toisen kanssa joistakin asioista (exän kanssa tämä ei onnistunut, hän aina suuttui jos olin eri mieltä ihan mistä tahansa ja murjotti kunnes annoin periksi).

Sitten päätimme tavata, ei ollut mitään järkeä pitkittää tapaamista kun kerran sen verran hyvin toimeen tulimme. Tavatessa kumpikin oli ihan tikkujäykkänä ja hermostunut, mutta toiseen tapaamiseen mennessä rentouduimme sentään hieman ja siitä lähtien on koko ajan mennyt paremmin.

Ei varsinaisesti kuulunut click kun tavattiin, mutta olin jo ehtinyt ihastua hänen ajatuksiinsa ja kirjoituksiinsa. Mietin myös että jos en olisi yhtään kiinnostunut hänestä niin tuskin olisin ollut niin hermostunut ja yrittänyt epätoivoissani tehdä mahdollisimman hyvää vaikutusta :P

kumpaisellakaan. Hiljalleen lähti tutustumisen kautta. Pian tuosta ensimmäisestä illasta onki 18 vuotta, ja on suuria tunteita nykyään.

luokkaan lukion alkaessa. En tiennyt heti, että tuossapa on tulevien lasteni isä ;)



Tuosta tapaamisesta on nyt aikaa 20 vuotta. Aluksi olimme hyviä kavereita ja kuuluimme samaan porukkaan. Näin jatkui läpi opiskeluajan. Välillä seurustelimme tahoillamme, mutta koko ajan pysyimme tosi hyvinä ja läheisinä ystävinä. Saman katon alle muutimme noin 10vuotta ensi tapaamisen jälkeen.



Silloin ei tapahtunut mitään mullistavaa vaan tajusimme, että näinhän tän jutun kuului mennä.

TV:n deittichatista. Kuukautta myöhemmin tapasimme rautatieasemalla. Tunnistettuamme toisemme, molemmat jähmetyimme paikoillemme. Tuijotimme toisiamme pitkään. Lopulta kävelimme toistemme luo, halasimme, suutelimme, sanoimme moi. Oli kova pakkanen ja tuuli. En koskaan unohda sitä hetkeä. Se oli todellakin rakkautta ensi silmäyksellä.



Muutettiin samantien yhteen, mentiin kihloihin kuukautta myöhemmin ja naimisiin kolme kk kihlauksesta. Tehtiin lapsi, toinen ja kolmaskin. Kuopus on nyt 1,5v ja rakkaus ja onni kukoistavat.



Ensitapaamisestamme tulee parin kuukauden kuluttua kuluneeksi 5 vuotta.



Kiitokset muinaiselle Nelosdeitille! :)

Ei kuulunut "click", mutta oli ihan mukava ilta joten päätin suostua uuteen tapaamiseen. Itse asiassa koko seurustelun alku meni niin, että mietin aina ennen tapaamista, että nyt kerron miehelle, ettei tästä koskaan tule mitään vakavaa (aiemmissa suhteissa olin aina ollut hullaantunut heti ensi näkemästä). Mutta sitten tavattiin ja oli taas niin mukavaa, pystyin olemaan ihan oma itseni, tuntui kuin oltaisi tunnettu jo kauan. Niinpä päätin aina tavata vielä kerran.

Eräänä päivänä sitten tajusinkin, että tuntuisi tosi pahalta jos mies ei enää haluaisi nähdäkään.

Nyt on oltu yhdessä 17 vuotta, joista 15 naimisissa, kolme lasta.