Mistä lapsuuden asioistasi jäi trauma? Miten vanhempiesi ei olisi pitänyt käyttäytyä?

Itselläni oli myös tuo pissauskielto,jonka takia pisin pitkin houoneen nurkkia,kirjoittele 12



janecky

@

luukku.

com

Äidilläni on mielenterveysongelmia, isällä kai myös+alkoholiongelma.



Traumoja on ainakin siitä jäänyt, kun isä käyttäytyi pelottavasti. Oli päiviä poissa (ryyppäämässä kai). Kun tuli kotiin, oli vihainen meille, enkä ymmärtänyt miksi. Huusi ja paiskoi tavaroitamme. Äidin ja isän riitely oli myös pelottavaa. Ja se kun äiti ja isä vaativat meitä (minua ja veljeäni) valitsemaan, olemmeko isän vai äidin puolella. :(



Siitä on myös jäänyt traumoja kun minulle on kerrottu liian nuorena aikuisten asioita, tai liioiteltu ja hoettu samoja juttuja. Esim kerrottu yksityiskohtaisesti kuinka isoisoisä kuoli. Mummo hoki aina syöpäjuttuja, kun hänellä oli ollut rintasyöpä. Siitä on jäänyt pelko.



Lastenkotiin jouduimme kun olin 5-vuotias. Sieltä on jäänyt monia traumoja. Esim se, että aina huudettiin, jos vähänkin epäonnistuin. Vieläkin pelkään epäonnistumista, saatan edelleen ruveta itkemään jos teen jotakin väärin, koska pelottaa niin. Ja kyselen jatkuvasti miten asiat tehdään, koska pelkään että teen jotakin väärin. Vaikka olisi kyse ihan pikku jutusta. :(



Myös se on väärin, että pakotetaan makaamaan pimeään huoneeseen, kun ei väsytä. Ja se että syytetään jostakin ennen kuin viitsitään tutkia, olenko syyllinen.



Erittäin kurja fiilis on jäänyt siitä, kun minua ei kannustettu, oletettiin pienestä pitäen että tuosta tytöstä ei tule mitään (sanottiin siis se suoraan päin naamaani). :( Ei edes yritetty auttaa minua ongelmissani.



Lasten asioiden vähättely oli kamalaa. Ihan kuin lapsi ei tuntisi mitään, vain aikuisella voi olla oikeita tunteita. :( Ja jos lapsi kertoo jotakin ja aikuinen lupaa, ettei kerro sitä eteen päin, niin lupauksen on pidettävä!



Myös se oli kamalaa, että kaikki tehtiin aikuisten ennakkoluulojen mukaan. Oletettiin, että lapset/nuoret ovat kaikki samanlaisia ja ei luotettu yhtään, vaan pidettiin teiniä aivan saman tasoisena kuin pikkulasta. Teinien pitää saada osallistua omien asioidensa päättämiseen ja heille pitää antaa vastuuta.



Oli aivan kamalla kun yht' äkkiä olin omillani ja lastenkodista ei enää saanut mitään apua. En ollut saanut ottaa vastuuta mistään, en edes oman huoneen siivoamisesta, sekin saneltiin ulkopuolelta. Olen vieläkin aivan pulassa, kun en osaa ottaa vastuuta asioistani, vaikka poismuutosta on jo 4 vuotta aikaa.

uskon että sinusta kasvaa empaattinen ja hyvä vanhempi, kun pääset sinuiksi itsesi ja epäonnitumisten kanssa (ne kuuluvat elämään). Teksistäsi kuultaa että kaikki avaimet ovat käsissäsi ja tiedät kuinka toisia ihmisiä pitäisi kohdella hyvin, ja haluat tehdä niin. Kohtele myös itseäsi hyvin! Vastuun kantaminen ja muu aikuiseksi kasvaminen on monen vuoden tie, mutta sinä pärjäät ihan varmasti!



Tsemppiä kaikille muillekin tähän ketjuun kirjoittaneille.

Vierailija:

Meidän piti mennä nukkumaan tietyyn aikaan, ja olla hiljaa. En kuitenkaan saanut unta, kun vanhemmat katsoivat puoli yhdeksän uutisia niin kovalla.

ns traumoja mutta vaikeaa on elämä kun sain lapsena nukkua aina äidin vieressä! toisaaltaan ymmärrän vanhempieni tilanteen kun avioero tuli juuri noihin aikoihin. Nukkuminen ja yksin oleminen on minulle todella vaikeaa. Isän ahdistus on myös tarttunut ja vaikuttaa näin aikuisena vaikka en edes ymmärrä miksi. Nyt kun olen ymmärtänyt asiat niin pääsen pikkuhiljaa eteen päin mutta ei se helppoa ole ollut!

isä oli juoppo, häpesin häntä. Se vei voimia ja huolestutti minua lapsena. Asiasta ei koskaan puhuttu, sitä salailtiin. Jos asiasta oli puhuttu, se olisi auttanut minua.

" Et sinä kuitenkaan jaksa jatkaa harrastusta, joten parempi, kun et aloitakaan" . " Meidän lapset eivät koulussa pärjää" . Muistan useita juttuja joissa koin, että meitä kohdeltiin väärin, esim. uskottiin kaikki paha kysymättä ensin onko syytöksissä perää.



Äiti oli marttyyri, joka mökötti suuttuessaan ja aina toivoin, että " tukistaisit vaikka, kunhan et mököttäisi viikkotolkulla" . Syyllistämistä tapahtui myös paljon. Joskus aikuisten ryyppyjuhlat pelottivat. Nykyään arvostellaan lapsien kasvatukseen liittyvistä asioista, mutta erehdypä sanomaan jotain omasta lapsuudesta, niin johan on sota valmis..