+++TOUKOTUHISIJAT VKO 52+++

Tänne ei mitään ihmeellistä. Kotosalla lötkötellään, mies ollut joulunpyhät kipeenä ja saikkua vielä pari päivää. Itellä joululomaa koko ens viikko. Päänsärkyjä ollut kovasti, mietin pitäiskö käydä taas lääkärillä valittamassa, tosin ei se lääkäri paljon mitään pysty tekee, panadolin voimin mennään..

Liikkeitä tuntuu kivasti eikä muita vaivoja tällähetkellä kun nuo päivittäiset päänsäryt.

Tammikuun puolessavälissä on 4d ultra, ajattelin nyt mennä kun meillä alkaa olla lapsiluku täynnä (mieheltä 2 tyttöä + oma tyttö). Jotenkin haluan senkin kokea kun on niin hienoja laitteita nykypäivänä! Mutta tänne ei siis mitään erikoista.

Hyviä vointeja kaikille ja onnea uuteenvuoteen!

Plutuna rv 21 + 3?

Hyvät loppuvuodet kaikille! Niin se vaan kohtaa vaihtuu vuosi ja H-hetki lähestyy. Itsestä ainakin tuntuu et synnytys on hurjan paljon lähempänä kun vuosi vaihtuu ja tietää et vauva syntyy sen vuoden aikana.



Kirjottelin joku aika sitten supistuksista ja ihmeellisestä limaklöntistä. Supisteluja on edelleenkin ollut, mutta limaa ei ole enää tullut, joten jätin lääkärissä käynnin väliin. Maanantaina menen rakenneultraan ja siellä aion ottaa nuo supparit kyllä esille.



Minulla on ilmaantunut turvotukset jalkoihin ja alkavia suonikohjujakin on. Kiristelyä ja kipua on jalkoihin polvista alaspäin tullut, vaikka painoa ei olekaan tullut kuin 1.5kg. enpä olisi uskonut että tässä vaiheessa tulisi moisia ongelmia kun aikaisemmissa raskauksissa ei mitään vastaava ole tullut.



Vatsakin on valtava viikkoihin nähden. Työkaverit ovat sanoneet että olen paisunut mahdottoman isoksi vähässä ajassa ja kyselivätkin että tuleko minulle varmasti vain yksi vauva ja varmasti toukokuussa. Lasteni terveydenhoitaja luuli minun synnyttävän viimeistään maaliskuussa.



Meinaa huoli taas hiipiä kuvioihin, onko lapsivettä liikaa ja vauvassa joku vika kun tuota nestettä tuntuu kertyvän. Proteiinitkin ovat olleet koko raskauden yhdellä plussalla. Terveydenhoitajan mielestä asiassa ei ole hätää, mutta sanoi kyllä että kannattaa minun käydä päivystyksessä jos supistelut jatkuvat ja turvotukset lisääntyy.



Menipäs taas oman navan tuijotteluksi, mutta jollekin täytyy huoli purkaa kun työpaikalla ei voi. En halua et mahdollinen töiden jatkuminen menee jäihin mun raskaudessa ilmenevien ongelmien vuoksi.



Ronnika rv20+3

Päätin raskauden alussa, että tänne en kirjoita. Nyt on alkanut tuntua siltä, että voisihan sitä joskus muutaman sanasen vaihtaa :) Joten:

Heippa!



Meille tulee kolmas, la 9.5. Kävimme tänään rakenneultrassa ja saimme tietää lapsen sukupuolen, joka on sama, kuin kahdella ensimmäisellämmekin. :) Vointi on ollut hyvä, mitä nyt jotain kolotusta ja pakotusta. On toki vuosiakin tässä raskauksien välillä muutamia, joten olo ei ole muutenkaan kuin hehkeällä kaksikymmpisellä ;)



Joidenkin olen lukenut täällä valittavan kovista päänsäryistä. Kärsin itse siitä vaivasta yhden raskauteni ajan ja se oli kamalaa. Näin jälkeenpäin on hyvä olla jälkiviisas, mutta haluaisin kaikille päänsärystä kärsiville antaa yhden neuvon: tarkkailkaa nesteiden saamista! Katsokaa, että juotte päivittäin pari litraa vettä. Luulen omalla kohdallani syyn päänsärkyihin löytyvän nestehukasta ja tässä raskaudessa olen pakottanut juomaan itseni paremmin.



Hyviä vointeja kaikille!



HugoX3, 21+6

Olipas kivä mennä aamulla heti neuvolaan ja vaa' alle, oli nimittäin tullut painoa 5kg 5vk:ssa!!! Ei ollut tätsy viel huolissaan kun ei tähän mennessä juurikaan painoa ole tullut. Mutta sanoi että toivottavasti ei joka kuukausi moisia lukuja tule. Suurin syy on kyl toi graavilohi, jota mun kaveri teki mulle ja oon syöny sitä ihan liikaa ja tietty suklaa...

Muuten oli kaikki ok, hemppa 124 eli aloitan vähän lisäraudan ottamisen. Ens kerralla onkin sitten taas lääkäri...



Eipä tänne sen ihmeempiä, nyt onkin taas monta päivää töitä tiedossa joten eiköhän se oo paras painua pehkuihin!



CalZal rv22+2

Tervetuloa Hugo mukaan keskustelemaan!



CalZal, eipä se mitään; mullakin oli painoa tullut viimeksi aika runsaasti. Sitä tämä joulunaika tettää. Luotan kuitenkin siihen, että se tasoittuu kunhan arki taas alkaa.



Joulu on taas kerran ohi. Paketit avattu ja jouluruokaa/suklaata syöty niin, että korvista jo tulee. ;)

En ole pahemmin palstalla kerennyt piipahtamaan kun oli äiti ja hänen miesystävänsä Ruotsista täällä vierailulla. Nyt kun he ovat lähteneet ja joulutouhotuskin on ohi niin voisi taas aktivoitua.



Täällä on vointi ollut hyvä. Poitsu on ilmoitellut itsestään joka päivä pitkin päivää. Enää ei tarvitse " kuulostella" liikkeitä, vaan ne herättää jopa unestakin. Kiva kun ei tarvitse enää stressata poitsun hyvinvoinnista vaan hän jo itsestään selvästi ilmoittelee. Isikin on saanut osansa potkuista. Isoveli ei vielä ole potkuja tuntenut, mutta muuten kovasti mun paitaa nostelee ja hokee " vauva" .



Eipä muuta tällä kertaa. Toivottelen hyvää uutta vuotta kaikille toukotuhisijoille! Ensi vuosi onkin meille kaikille merkityksellinen vuosi... :)



Pikkupapu ja poitsu rv 22+4

tervetuloa joukkoon HugoX3



meillekin on tulossa kolmas samaa sukupuolta oleva, jos ultraa on uskomista.



Joulu oli ja meni. Syötiin hyvin ja maha kasvaa ja paino nousee. Nyt kärsitään kovasta flunsasta ja kurkkukivusta.

heti pyhien jälkeen on neuvolakin, pitkästä aikaa. Taitaa puntari näyttää isoja lukuja. Taidan daada kelan paperit kun 22 viikkoa on täynnä jo. Alkaa tuntuun todelta, että kesällä ollaan nyytin kanssa kotona.



-pikkukolmonen3 ja massu 22 ja jotain-

Täällä päin ei mitään sen kummempaa, kuin selkäsäryt vain jatkuvat. Olin juuri viikon sairaslomalla niiden takia ja nähtäväksi jää, pitääkö sitä taas jatkaa. Huomenna aion yrittää mennä töihin.



Tunsin vauvelin potkutkin eka kertaa aatonaattona :)

Viikon päästä olisi sitten ultra ja sen jälkeen neuvola. Toivon, että paino olisi edes vähän noussut, kun viimeksi se oli mennyt alas 1,2kg eikä terkkari oikein tykännyt :|

Olen kyllä herkutellut niin reippaasti jouluna että luulisi tuon nousseen :)



Uuden vuoden aattona saankin sitten olla hoitotätinä kun siskonlapset tulee yökyläilemään :)



sama84 rv19+4

Mekin käytiin rakenneultrassa perjantaina, ja oli tällä kertaa oikein hyvä ultraaja, kertoi kaiken, ja antoi kysellä ja tilanne oli varsin rauhallinen ja mukava. Tuon meidän kuopuksen kohdalla meille sattui varsinainen idiootti rakenneultraajaksi, todella tyly nainen, joka ei kertonut yhtään mistään yhtään mitään, ultraus kesti n. 5 minuuttia, ja kun häneltä yritti kysyä, mitä hän milloinkin katsoi, niin vastaus oli " no tota vauvaa" ... Sen takia mentiinkin sitten 3D-ultraan, mutta nyt ei liene siihen tarvetta.



Sitten myös SUURTA VALITUSTA Kättäristä. Mullahan tuli kohtuun pienen onnettomuuden seurauksena melko suuri hematooma, jonka takia olin sairaslomalla, ja jonka takia olin viimeksi 3 viikkoa sitten kontrolliultrassa. Antoivat silloin myös tuolle rakenneultrapäivälle toisenkin lääkäriajan, jotta se hematooman tilanne katsottaisiin. No mennessäni lääkäriin vastaan tuli pari hoitajaa, jotka sitten kyselivät että mikä mulla on olo jne. ja kerroin että vuotoa on vieläkin, mutta olo ihan hyvä, kuten se on koko ajan ollutkin. HE siinä sitten olivat sitä mieltä, että käyn siellä rakenneultrassa ja pyydän että siellä katsoisi kätilö sitä hematoomaakin, eikä mun sitten oikeastaan tarvitsisi käydä koko lääkärillä.



No kätilö kieltäytyi suoraan kommentoimasta sitä hematoomaa, koska hän ei ole lääkäri, hänellä ei ole mitään papereita tuosta asiasta ja oli tiukasti sitä mieltä, että kun lääkäriaika on annettu, niin lääkäri myös katsoo. Menin taas sinne päivystyksen puolelle, ja jouduin ihan vänkäämällä vänkäämään, että sitä hematoomaa ei nyt ole katsottu, ja kätilö sanoi, että kun on lääkäriaika, niin lääkäri katsoo jne. TODELLA vaivalloisen oloisesti mut sitten päästettiin odottamaan lääkärin vuoroa, vaikka siinä vielä mulle korostettiin, että kun kerran mulla on ihan hyvä olo, niin tää nyt on ihan turhaa.



Vaan kas kummaa, kun lääkäri ultrasi, niin eipä se sitten ihan turhaa ollutkaan. Kyseinen hematooma ei ollut pienentynyt yhtään, vaan lääkärin mittausten mukaan suurentunut, ja sen jälkeen hän juoksenteli ympäri osastoa konsultoimassa erikoislääkäreitä, että mitä mun kanssa pitäisi tehdä. Olisivat laittaneet taas sairaslomalle, mutta kun mulla on töissä kevyempää kuin kotona kahden pienen pojan kanssa, niin sovittiin, että heti jos tulee jotain kipuja tai lisääntynyttä vuotoa tms. niin jään saikulle. Ja ehdottomat kylpy- uimahalli ja seksikiellot jäivät voimaan.



Kylläpä jäi taas luottavainen fiilis. Jos olisin uskonut niitä hoitajia, jotka väen vängällä yrittivät lähettää mua kotiin, niin olisin varmasti kuvitellut, että kaikki on ihan ok, kun vuotokin on ihan minimaalista, eikä edes jokapäiväistä. Eli olisin kenties mennyt uimahalliin jne. jonkin ajan kuluessa...



Että tällaista tällä kertaa.



Sitten vielä pakko kysyä: kun tässäkin ketjussa on ainakin kaksi muuta odottajaa joille on tulossa kolmas vauva samaa sukupuolta kuin aiemmat, millaiset fiilikset? Itse voin rehellisesti myöntää, että kyllä se vähän totuttelua ajatuksena vaatii, vaikka tiedän, että kun vauva syntyy, niin se on ihan samalla tavalla rakkain maailmassa kuin nämä isommat lapsetkin. Mutta vähän tätä asiaa täytyy käsitellä ja miettiä, millaisia odotuksia sitä vauvan sukupuoleen on itse ladannut, ja miksi tuntuu siltä kuin tuntuu.



Oikein hyvät uudet vuodet kaikille!



T: rekkis ja äijä, 20+1

Nukkumaan pitäisi mennä jo kiireesti kun sain penskat hiljenemään mutta jumituinpa sittenkin tähän koneelle... :/



Omaan oloon ei mitään kummempia kuulu, samaa vanhaa :) Olo on hyvä, energinenkin jopa ;) Vaivoista liitoskivut ovat jääneet pois täysin vastoin odotuksia (edellisillä kerroilla ovat jääneet vasta synnytykseen, kolmosesta helpottivat kokonaan vasta 2vkoa synnytyksen jälkeen), pari viikkoa tätä ihanuutta on nyt kestänyt :) Toki varoa pitää, muutaman kerran lantiota ja häpyluuta on vihlaissut kun äkillisesti olen esim sängyssä kääntynyt mutta se jatkuva särky ja vihlonta joka alkoi rv14 on jäänyt pois. Ihanaa kun voi taas kävellä ilman että ihmiset tuijottaa mun vaappumista! :D

Iskias ei ole hävinnyt kyllä mihinkään! Ja lonkat paukkuvat joka askeleella edelleen :/

Ehkä ikävin vaiva onkin suonikohjut :( Jaloissa ne on jo aivan kaameat ja särkevät tajuttomasti mutta niitä sentään voi yrittää helpottaa hankkimalla tukevampia tukisukkia (pitäisi muistaa varata aika mittaukseen). Tosi kurja riesa ne ovatkin nivusissa ja alapäässä, molemmissa nivustaipeissa on isot patit jotka ovat tosi kipeät. Pitää näyttää niitä neuvolassa mutta tuskinpa niille mitään voi. Jospa ne helpottaisivat synnytyksen jälkeen taas, jalat taitaa olla jo " menetetty" kun eivät korjaantuneet yhtään viime synnytyksen jälkeenkään.

No, vali-vali taas! Pikkujuttuja kun miettii sitä palkintoa joka tästä on luvassa! :) <3



Vauvan liikkeet alkoivat tällä viikolla näkyä ulospäinkin, viime viikolla alkoivat tuntua vatsan päältä. Esikoinenkin 5v5pv katseli tänään vauvan touhua ja naureskeli :) Edelleen kaksi isointa tenavaa toivovat pikkusiskoa, pojat ovat sitä mieltä että siskot on kivoja! Ilmeisesti kolmonen eli tyttö ei ole tehnyt jeppejä ihan hulluiksi vaikka aina onkin kimpussa härkkimässä... ;) Saapa nähdä, itse veikkailen yhä poikaa vaikka niin ajattelin kolmosestakin ;)



Vaakalla en ole uskaltanut käydä joulun jälkeen :/ Mutta tänään jouduin housujen pakkosovituksen eteen kun piti lähteä kavereiden tytön synttäreille ja mammahousut olivatkin likaiset. Kumma kyllä ennen raskautta ostetut 26-tuumaiset farkut mahtuivat hyvin jalkaan, toki BellyBelt oli pakko laittaa :D Ilmeisesti raskauden tuoma +5-6kg on siis pääasiassa mahassa kun muualtakaan en ole " kasvanut" . Hyvä niin!



Seuraava neuvola-aikakin lähestyy, 9.1 olen menossa 10vkon tauon jälkeen. Vähän jänskättää, neuvolantätikin kun on vaihtunut ihan uuteen tässä välillä. Ja eka kontrolliverikoekin (maksa-arvot) odottaa heti alkuvuodesta.



Mutta mitäs tässä muuta? Nautin raskaudesta :) Puoliväli alkaa häämöttää ja nopeammin tämä loppupuolikas aina hujahtaa :)



Shelley huomenna rv19

Mun oli aivan pakko vastata sulle Rekkalepakko kun kysyit noista

vauvan sukupuoleen liittyvistä odotuksista, vaikkei meillä kolmea samaa sukupuolta olevaa olekaan.



Kyllä munkin täytyy myöntää, että mulla oli vahvat odotukset tämän tulevan lapsen sukupuolesta etukäteen. Yhden pojan saaneena odotin kovasti sitä, että saisin seuraavan kerran tytön pojan kaveriksi. Olisi ollut niin kiva saada molemmat. Toisaalta mulle tuli aika aikaisessa vaiheessa olo, että tulokas on poika ja pojaksihan se sitten 4D-ultrassakin varmistui. Täytyy rehellisesti myöntää, että vaikka olin jo aika varma pojasta itsekin niin tunsin haikeutta kun asia 100%:sti varmistui. Olin kuitenkin elätellyt pientä toivetta tytöstäkin.



Kaipa se on vain inhimillistä toivoa toista sukupuolta kuin toinen jo on. Olen nyt sinut asian kanssa, enkä asiaa enää sen enempää mieti. Olen erittäin iloinen siitä, että terve lapsi olisi ultran mukaan tulossa ja vieläpä suloinen sellainen. Tiedän myös kokemuksesta myös, että kun lapsi syntyy niin häneen rakastuu aivan täysillä sukupuoleen katsomatta. Itsekään en poikaani yhteenkään tyttöön vaihtaisi.



Ymmärrän kuitenkin sun ajatuksiasi hyvin sillä olen käynyt niitä samoja ajatuksia itsekin läpi. Mun mielestä ei ole mitään pahaa siinä, että toivoo tiettyä sukupuolta lapselleen. Varmasti jokaisella on jonkinlaiset odotukset, mutta kaikki eivät niistä ääneen puhu. Yleensä puhutaan vain toiveesta saada terve lapsi, mutta sukupuolesta vaietaan visusti. Kaipa monet pelkää toisten tuomitsevan sellaiset toiveet, vaikkei musta niissä ei mitään pahaa ole.



Itse uskon siihen, että meille annetaan ne lapset, jotka on meille tarkoitettu, olivatpa ne sitten pelkästään tyttöjä, poikia tai molempia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö saisi saisi surra sitä, että omat mielikuvat/unelmat tulevasta lapsesta eivät sitten toteudukaan. On hyvä käydä läpi ne tunteet ja todeta, että tältä musta nyt tuntuu, mutta että nämäkin tunteet menevät ohi ajan kanssa.



Viimeistään lapsen syntymän jälkeen tajuaa, että oma lapsi on aina rakas juuri sellaisena kuin on, tyttö tai poika; siinä vaiheessa sukupuoli menettää täysin merkityksensä.



Näihin ajatuksiin.



Pikkupapu ja poitsu rv 22+6

mutta toivottavasti saatte selvää. Pitäisi varmaan aina oikolukea miljoona kertaa ennenkuin lähettää...



Hyvää sunnuntaipäivää kaikille!

Meillä siis miehen lapset edellisestä liitosta (2 tyttöä), asuvat äitinsä kanssa, mutta tietysti myös meillä välillä " asustelevat" . Välimatka on aika pitkä, ja tytöt onkin meillä harvemmin mutta pidemmän aikaa kerralla. Ovat molemmat kouluikäisiä. Yhteinen lapsi 3-v myös tyttö.

Kyllä täytyy myöntää että se poika hiukan olisi haaveissa ollut, mies ainakin olisi toivonut poikaa kun ne 3 tyttöä jo on. Mutta tosiaan mitä pikkupapukin sanoi, lopulta SILLÄ EI OLE VÄLIÄ! Itse olen jo tytön nimeä miettinyt ja hellittelen masua ajattellen tytön siellä olevan. Siltikin joku kumma fiilis että on poika... sekavaa. 3 viikon päästä pitäis asia aika varmuudella selvitä kun mennään 4D ultraan. Sit vois niitä nimiäkin tosissaan miettiä. Tyttö jos tulee, niin ainakin löytyy paljon vaatteita!;)

Sain muös juuri tietää että hyvä ystäväni odottaa myös!!! :) :) :)

Plutuna rv 21+6

Pitipä minunkin vastata tuohon Rekkalepakon sukupuolikyselyyn.Meille kun on nyt tulossa jo neljäs tytöntylleröinen,vaikka ikäeroa isompiin neitokaisiin onkin melkoisesti(nuorin 14v.)...Miehen puolesta olen onnellinen,tämä vaavi kun on hänen ensimmäisensä ja hän toivoi alusta asti tyttöä ja voi sitä onnea kun selvisi että tyttöpä sieltä on tulossa vaikka monet veikkasi poikaa.Minä itse taas...olisin minä sen oman pienen pojankin mielihyvin ottanut:) Mutta onnellinen olen tytöstäkin,hypistelen taas vaaleanpunaisia pikkuisia vaatteita kaupassa ja ompa niitä kotonakin jo jonkin verran:) Tulevat isot siskot ovat kieltämättä auttaneet asiassa ;)...Eipä tässä muuta erikoisempaa,neuvola ensi viikolla hirvittää jo valmiiksi puntarille nousu jouluherkutteluiden jälkeen...Onneksi siellä sijainen eikä vakitäti jolle olen pyhästi luvannut painonnousun pysyvän aisoissa huh huh...Mitenköhän mamman käy?!! Mutta nyt toivottelen kaikille toukomammoille perheineen hyvää loppuvuotta ja entistä parempaa Uutta Vuotta 2008!!! Ja parempaa se onkin se on meidän vauvojen vuosi :))) !!

T. Miiu ja Tyyne-Tellervo rv 22+3

Rekkalepakko:

Sitten vielä pakko kysyä: kun tässäkin ketjussa on ainakin kaksi muuta odottajaa joille on tulossa kolmas vauva samaa sukupuolta kuin aiemmat, millaiset fiilikset?

Nämä ovat taas minulle sellaisia asioita, että en haluaisi ääneen sanoa mitään. Meillä on tuttava- ja kaveripiirissä vammaisia lapsia ja on tarinaa lapsettomuudesta ja kuolleesta lapsesta. Tämän vuoksi koen, että en voi ladata mitään muita odotuksia, kuin että saan syliini lapsen, joka elää ja voi hyvin.

Sanonpa tässä nyt " tuntemattomana" kuitenkin jotain. Meille on tulossa kolmas poika. Tietysti jo kolmatta yrittäessämme lähdin sillä fiiliksellä, että nyt tulee tyttö. Toisaalta ennen kuin teimme päätöksen antaa kolmannen lapsen tulla, katsoin poikiani siten, että olisi ihanaa, jos tässä olisi vielä yksi tällainen. Olen itse sellainen " poikatyttö" ja ajattelen, että on mahtavaa olla poikalauman äiti. En tiedä osaisinko edes leikkiä barbeilla tai nukkekodilla ;) Eipä silti, en jaksa keskittyä pikkuautoihinkaan... Käytännön syitä ajatellen, meillä on kaikki valmiina, mitä tuleva lapsi tarvitsee: on siniset toppapuvut, hokkareita ja junarataa. Minusta ajatus kolmannesta pojasta on tuttu ja turvallinen, vaikka tyttö olisi ollut myös yhtä tervetullut ja toivottu.

Se mikä minua hieman ärsyttää, on muiden kommentointi tästä raskaudesta. Olemme sopineet, että emme kerro muille tietävämme sukupuolta. Tutut ja tuntemattomat haluavat kommentoida, miten he ovat nyt täysin varmoja siitä, että meille tulee vihdoinkin tyttö. " Kyllä se nyt tulee" ja " pitäähän se yksi tyttökin olla" . Myötäilen vain kaikkien puheita tai vastaan " katsotaan nyt" . Mutta ihmiset ovat niin varmoja! Se ärsyttää todella.

Asiasta toiseen: Rekkalepakon sairaalakäynti kuulosti juuri siltä, mitä sairaanhoito tänä päivänä on. Itse on tiedettävä, mitä haluaa ja on osattava vaatia sitä. Ymmärrän sairaanhoitajien ym. kiirettä, mutta kyllä on varmempi katsoa ja tarkistaa, kuin jättää asiat luulojen varaan.

Terveisin HugoX3, joka on nyt viikoilla 21+, viimeeksi kirjoitin väärin :)

[color=crimson]Kommentoinpa ekaksi tuohon [b]sukupuolikeskusteluun[/b], että en ole uskaltanut esikoisen odotuksessa enkä kyllä tähän mennessä tässä toisessakaan, ladata odotuksia suuntaan tai toiseen. Pelkään varmaan jotenkin, että sitten jos vauva ei olisikaan sitä sukupuolta mitä ajattelin, niin jotenkin pettyisin ja se latistaisi niitä ihania ensihetkiä... Lisäksi kun sillä ei todellakaan ole merkitystä ja mulla ei ole ollut mitään aavisteluita, niin en lähde itse veikkailemaan, antaa toisten veikata. ;) Anoppi toivoo kovasti tyttöä, kuten varmaan on toivonut kaikista lapsistaankin (4 poikaa, 1 tyttö), meidän esikoinen on siis poika ja miehen veljellekin on poika tulossa ihan pian, ellei sitten paljastu yllättäen tytöksi syntyessään. Itse ajattelen, että olishan se kätevää, jos tulee toinen poika, kun kaikki on valmiina. Tosin värien suhteen en ole rajoittunut ja jos tyttö tulee, niin saa varmasti elämänsä alkutaipaleet viettää unisex väreissä ja sinisessä. ;) Ja kaikki muuthan ne tuntuu sen sukupuolen aina niin hyvin tietävän jo ennen lapsen syntymää. :D



Olipa kyllä jotenkin törkeää tuo [b]Rekkiksen[/b] kohtelu! Kyseessä kun ei ole mikään vähäpätöinen asia! Tuntuu kyllä, että nykyään ite täytyy osata kaikki vaatia, muuten jää ilman hoitoa ja tutkimuksia... :(



Moni käynyt ultrassa ja mukava aina lukea hyviä uutisia. :)



(.)Raskauden niin sanottu puolivälikin on sitten ohitettu tai ainakin lähenee hyvää vauhtia toivon mukaan! :D Rakenneultrassa käytiin perjantaina ja kaikki oli kohdussa hyvin. :) Istukka on takaseinässä, kuten arvelinkin, kun liikkeet tuntuneet jo niin pitkään. Täällä myös näkyy nuo rymistelyt jo vatsan päälle, aika velmun näköistä. Kivuttomia suppareita tulee päivittäin ja yleensä ihan levossa ollessa. Yöllä tuntuvat kyllä vähän hankalilta, mutta vessassa käynti kyllä yleensä auttaa. Vatsakin näkyy jo kunnolla ja jotenkin yhtäkkiä on tullut niin suureksi. Huomenna on neuvola ja ekan kerran otetaan sitten sf-mittakin. Odotus sujuu siinä sivussa ja välillä melkein unohtuu tämä raskaana olo! :)



Oikein hyvää alkavaa vuotta kaikille, alkaa se synnytyskin sitten lähenemään, kun on jo oikea vuosikin menossa!



t. cadavera 20+2[/color]