Lue keskustelun säännöt.
Epätasaarvoinen kohtelu perheen lasten välillä?
11.11.2008 |
Minulle on jo vuosine ajan tullut selväksi, että siskoni merkitsee vanhemmilleni enemmän kuin minä. Aikaisemmin yritin vaikka millä osoittaa, että olen vähintään yhtä hyvä, älykäs ja taitava jne. mutta huomasin sen turhaksi, koska ei ole siskoni voittanutta. Olemme siis kaksosia ja myös siksi meitä on aina ollut helppo verrata toisiimme.
Tämä ei ole minun kuvitelmaa, vaan tämä suosiminen on tullut jo niin monessa asiassa esille. Esim. siskolle ostettu autot, asunto ja kodinkneet ja kaikki mitä lapset tarvitsevat, minulle ei vaan minä olen kaiken säästänyt, käynyt töissä jo hyvin nuorena(Jakanut lehtiä, siivonnut toimistoja, aina kesätöissä jne. Lapsena ja nuorena se söi kovasti itsetuntoa, koska aina olin huonompi ja koskaan en kelvannut tein sitten vaikka mitä.
Mikä saa yleensä vanhemmat tekemään näin, sitä en ole koskaan tiennyt. Monesti ihmiset kysyvät todella kiinnostuneina, että minkälaista on olla kaksonen. Ensimmäiseksi tulee mieleen, että ei niin kovin kivaa. Harvoin muita sisaruksia niin paljon verrataan keskenään ja laitetaan kilpailemaan kaikesta keskenään kuin meitä. Koulussakin olin aina hiukan huonompi ja kun sain vaikka kokeesta 8 ja sisko 8+, niin se minun 8 oli todella huono vaikka taas toisessa perheessä olisi 8:ta oltu todella ylpeitä.
Tätä on vaikea selittää.
Loukkaavaa(ehkä loukkaavinta) oli myös, se kun kerran olimme minä sisko ja äiti samassa pöydässä. Äiti alkoi kertomaan kuinka lapsenlapset ovat heille tärkeitä ja luetteli sitten, että siskoni poika on isällemme kaikki kaikessa ja taas siskoni toinen poika on hänelle kaikki kaikessa. Minun lapsistani ei mainittu mitään, ihan kuin heitä ei olisi ollutkaan. Siskonikaan ei sanonut mitään vaan hymisteli innoissaan ja ymmärtäväisenä. Itse en osannut sanoa mitään tyrmistyksen tunteeltani. Ajattelin vain, että onneksi lapset eivät olleet kuulemassa.
Itse pidän vähän liiankin tarkasti 3 lapseni kanssa huolta siitä, että kohtelen kaikkia täysin samalla tavalla ja kaikille samalla tavalla asioita saman ikäisenä.
Siis ihan mielenkiinnosta, onko muilla tällaista? Siis sitä, että joku lapsista on ihan selvästi vanhempien suosikkilapsi tai oletteko huomanneet, että omista lapsista joku olisi noussut yli muiden?
Kommentit (29)
Mua niin ärsyttää tällainen epätasa-arvoinen kohtelu.
Minäkin olen perheen lapsista se kenellä "opeteltiin" eli esikoinen. Nuoremmat sisarukseni ovat saaneet kaiken paljon aikaisemmin, paljon enemmän ja muutenkin ovat päässeet helpommalla kuin minä.
Minä sain rangaistuken pienestäkin virheestä mutta nuorempi sisarukseni ei saanut suunnilleen mistään ja jos sai niin se annettiin anteeksi!
Minä olin meistä se joka teko omasta halustaan kotitöitä ja muutenkin olin ns. kiltimpi, mutta silti minua kohdeltiin paljon ankarammin.
Onneksi vanhemmat oli sen verran köyhiä että rahallisesti eivät pystyneet sentään suosimaan nuorempia.
Jännää oli myös se että muut sai harrastaa mitä halusivat, minut pakotettiin harrastukseen josta en pitänyt.
Paljon oli vääryyttä meidänkin perheessä ja itse olen sitä näin äitinä ihmetellyt että miten se voi olla mahdollista että jotakuta voi kohdella huonommin kuin toista koska itse en voisi sitä tehdä.
Olen pohtinut tätä asiaa monesti koska mielestäni on niin helppoa olla tasa-arvoinen ja ihan yrittämättä. Se tulee ihan luonnostaan koska koen että jokainen neljästä lapsestani on niin ainutlaatuinen ja yhtä arvokas.
Ap.lle neuvo: Ota puheeksi asia vanhempiesi kanssa. Ja siskosi myös.
Jos on vaikea puhua niin kirjoita heille kirje ja kerro kaikki vuosien aikana kokemasi vääryys.
Älä syytä äläkä alennu, kerro vain suoraan mitä olet kokenut ja tuntenut.
Jos kieltäävät kaiken , olet sentään tehnyt asian eteen jotain etkä voi harmitella joskus tulevaisuudessa sitä ettet tullut avanneeksi suutasi.
Ja muista : Olet ihan yhtä arvokas ihminen kuin siskosi ja lapsesi ovat tasan samanarvoisia kuin siskosi lapset. Joskus se seinä niille lellikeillekin vastaan tulee.
Jaksamisia siullle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
verovapaasti. Toinen juttu on se, että eihän tuo reilua ole, mutta ei tuossa mitään verottajan kannalta epäselvää ole. Eikä tarvitse vanhempien ilmoittaa mitään vuokratuloja, jos ei niitä ole.
siskosi maksaa vuokraa ja todistukset siitä tai sitten mätkähtää verot kaikilta asutuilta vuosilta. Vanhempiesi myös pitäisi ilmoittaa verotusta varten saamansa vuokratulot.
Tosin äitini kyllä sanoi, että onhan se siskoni koti.
No tiedänpä, että siitä on turha lähteä riitelemään sitten joskus.
Ei minua niinkään loukkaa tuo rahallinen menetys vaan se, että ei kelpaa eikä ole koskaan kelvannut.
Mikä ennakkoperintö on?
Ennakkoperintö on saantona lahja, oma saantotyyppinsä se ei ole. Ennakkoperintö on perittävän tai tietyissä tilanteissa perittävän puolison elinaikanaan perilliselle antama lahja, joka perittävän jälkeisessä perinnönjaossa otetaan ennakkoperintönä huomioon. Ennakkoperintö on siis eräänlainen perinnön etukäteismaksu, joka siksi vähentää perittävän kuoleman jälkeen erääntyväksi tulevaa 'maksua'.
Ennakkoperinnöksi saatetaan periaatteessa katsoa mikä tahansa osittain tai kokonaan vastikkeeton varallisuusjärjestely, jossa perillinen tosiasiassa saa lahjanluonteista etua perittävältä. Lahja voi olla esim. ilmainen käyttöoikeus, velan anteeksianto tai ylisuuren vastikkeen maksaminen. Sen lisäksi, että kyse on perittävän perillisen hyväksi määräämästä varallisuusedusta, edellytetään, että perittävän voidaan katsoa tarkoittaneen suorituksen ennakkoperintönä vähennettäväksi saajansa perintöosuudesta.
Perittävän tarkoitus voidaan todeta joko nimenomaisesta tahdonilmaisusta, olosuhteista tehtävistä päätelmistä tai laissa asetetuista oletussäännöistä. Ennakkoperintösäännöstö on pääosin tahdonvaltaista oikeutta. Perittävä voi siis aina määrätä, otetaanko hänen antamansa lahja ennakkoperintönä perinnönjaossa huomioon. Ja vaikka perittävä olisi toisin määrännyt, ennakkoperintöä ei perinnönjaossa välttämättä vähennetä, jos kukaan perillisistä ei sitä vaadi.
Vierailija kirjoitti:
siis omien lapsien epätasa-arvoinen kohtelu, mutta myös lastenlasten. Tämä ilmenee kaikenlaisena panostuksena suosikille. Kalliit harrastukset, kuljettaminen, ylipäätään huomio. Muut sisaret saavat seurata osattomina sivusta, kukaan ei kysy perheessä, että miten päivä meni.
Tosi reilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä siinä taloudellisen tukemisen ja huolen osalla voi olla eroja. Ei se rakkauden määrään vaikuta. Jos perheessä on hyvin pärjääviä lapsia ja vähän heikommin pärjääviä niin se on ihan luonnollista, että sitä heikompaan on pakko tukea enemmän.
Usein se on raskas taakka vanhemmille ja kova huoli. Ei mikään ihana asia. Mutta eihän voi jättää heitteille tämmöstä. Se jos arvostetaan lapsenlapset,niin.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin tuota ensin lukiessani, että kenties vanhempasi pitävät sinua vahvempana ja parempana, hyvin pärjäävänä ja itsenäisenä, kun taas siskosi kaipaa jatkuvaa tukea (sekä taloudellista, että tuollaista "sun lapset on niin ihania" itsetunnon pönkitystä)... Voisko tuo olla mahdollista?
Olen itse joutunut aina säästämään ja tienaamaan, jotta voisin laittaa jotain, kun taas lähipiirissäni on paljon ihmisiä, jotka ovat saaneet kaiken kultatarjottimella eteensä kannettuna.
Voisiko olla mahdollista, että kyse on siskosi itsetunnon ja omanarvontunnon pönkittämisestä? Monia kaksosia tuntevana minusta tuntuu, että usein kaksosissa on se vahvempi ja heikompi puolisko, oletkohan sinä nyt se vahvempi ja sisko kenties jo syntymästään asti heikompi ressukka?
Törkeää vertailla toisten lapsia kuitenkin, voimia kestää tilannetta.
Kannattaisi ottaa asia joskus puheeksi avoimesti.
Toisaalta aloittajalle ei ole annettu muuta vaihtoehtoa kuin olla vahva ja pärjäävä.
Tai voihan se olla, että maksavatkin ja siitä ilmoittavat verottajalle. En ole tullut kysyneeksi.