Lue keskustelun säännöt.
Epätasaarvoinen kohtelu perheen lasten välillä?
11.11.2008 |
Minulle on jo vuosine ajan tullut selväksi, että siskoni merkitsee vanhemmilleni enemmän kuin minä. Aikaisemmin yritin vaikka millä osoittaa, että olen vähintään yhtä hyvä, älykäs ja taitava jne. mutta huomasin sen turhaksi, koska ei ole siskoni voittanutta. Olemme siis kaksosia ja myös siksi meitä on aina ollut helppo verrata toisiimme.
Tämä ei ole minun kuvitelmaa, vaan tämä suosiminen on tullut jo niin monessa asiassa esille. Esim. siskolle ostettu autot, asunto ja kodinkneet ja kaikki mitä lapset tarvitsevat, minulle ei vaan minä olen kaiken säästänyt, käynyt töissä jo hyvin nuorena(Jakanut lehtiä, siivonnut toimistoja, aina kesätöissä jne. Lapsena ja nuorena se söi kovasti itsetuntoa, koska aina olin huonompi ja koskaan en kelvannut tein sitten vaikka mitä.
Mikä saa yleensä vanhemmat tekemään näin, sitä en ole koskaan tiennyt. Monesti ihmiset kysyvät todella kiinnostuneina, että minkälaista on olla kaksonen. Ensimmäiseksi tulee mieleen, että ei niin kovin kivaa. Harvoin muita sisaruksia niin paljon verrataan keskenään ja laitetaan kilpailemaan kaikesta keskenään kuin meitä. Koulussakin olin aina hiukan huonompi ja kun sain vaikka kokeesta 8 ja sisko 8+, niin se minun 8 oli todella huono vaikka taas toisessa perheessä olisi 8:ta oltu todella ylpeitä.
Tätä on vaikea selittää.
Loukkaavaa(ehkä loukkaavinta) oli myös, se kun kerran olimme minä sisko ja äiti samassa pöydässä. Äiti alkoi kertomaan kuinka lapsenlapset ovat heille tärkeitä ja luetteli sitten, että siskoni poika on isällemme kaikki kaikessa ja taas siskoni toinen poika on hänelle kaikki kaikessa. Minun lapsistani ei mainittu mitään, ihan kuin heitä ei olisi ollutkaan. Siskonikaan ei sanonut mitään vaan hymisteli innoissaan ja ymmärtäväisenä. Itse en osannut sanoa mitään tyrmistyksen tunteeltani. Ajattelin vain, että onneksi lapset eivät olleet kuulemassa.
Itse pidän vähän liiankin tarkasti 3 lapseni kanssa huolta siitä, että kohtelen kaikkia täysin samalla tavalla ja kaikille samalla tavalla asioita saman ikäisenä.
Siis ihan mielenkiinnosta, onko muilla tällaista? Siis sitä, että joku lapsista on ihan selvästi vanhempien suosikkilapsi tai oletteko huomanneet, että omista lapsista joku olisi noussut yli muiden?
Kommentit (29)
aluksi ajattelin, että asia on vain mielikuvituksen tuotetta (niinkuin sisarusten välillä usein on), mutta antamasi esimerkit puhuvat omaa karua kieltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä tosin pikkuveli oli kaikki kaikessa. Eli tällaista voi olla.
Silti väärin laittaa lapsia "riviin" ja täysin käsittämätöntä käytöstä vanhemmilta.
ja siitä että vanhempasi jatkavat samaa linjaa lastenlasten kanssa.
Omat vanhempani ovat hysteerisen tarkkoja että meitä kahta lasta kohdellaan samalla tavalla.
Toisaalta sen hysteerisyys osoittaa että tunteet molempia kohtaan eivät ole samat .... mutta mitäs kukaan tunteilleen voi.
Ajattelin tuota ensin lukiessani, että kenties vanhempasi pitävät sinua vahvempana ja parempana, hyvin pärjäävänä ja itsenäisenä, kun taas siskosi kaipaa jatkuvaa tukea (sekä taloudellista, että tuollaista "sun lapset on niin ihania" itsetunnon pönkitystä)... Voisko tuo olla mahdollista?
Olen itse joutunut aina säästämään ja tienaamaan, jotta voisin laittaa jotain, kun taas lähipiirissäni on paljon ihmisiä, jotka ovat saaneet kaiken kultatarjottimella eteensä kannettuna.
Voisiko olla mahdollista, että kyse on siskosi itsetunnon ja omanarvontunnon pönkittämisestä? Monia kaksosia tuntevana minusta tuntuu, että usein kaksosissa on se vahvempi ja heikompi puolisko, oletkohan sinä nyt se vahvempi ja sisko kenties jo syntymästään asti heikompi ressukka?
Törkeää vertailla toisten lapsia kuitenkin, voimia kestää tilannetta.
Kannattaisi ottaa asia joskus puheeksi avoimesti.
En pystyisi ikinä patoamaan sisälläni tuollaisia tunteita saatika kestämään noin törkeää kohtelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miestäni aika paljon.
Mutta törkeää käytöstähän tuo on vanhemmilta, eikä sitä millään voi puolustella. Itse olisin tuossa jo lasten puolesta raivostunut.
Noista raha-asioista, niissäkin täytyy vanhempien olla tarkkoja. Kaikki tälläkään palstalla eivät tunnu tajuavan, että jos sisarus saa vanhemmilta huomattavasti enemmän rahallista tukea, se ei niinkään tunnu pahalta sen rahan takia, vaan ihan sen takia, että kokee, etteivät vanhemmat rakasta yhtä paljon kuin tuota toista.
Voisin myös kuvitella, että sanoisi, että tuollaista käytöstä ei minun tarvitse sietää, mutta sitten se on vaikea paikka, kun kyseessä on omat vanhemmat.
Olen varmaankin tähän ns. tottunut ja oppinut olemaan välittämättä. Joskus muutamia vuosia sitten avauduin tästä hyvälle ystävälleni, joka tuntee minut ja siskoni. Hänen sanansa toisaalta lohduttivat, koska hän myös sanoi, että mitäs, jos se onkin niin, että vanhempasi tietävät sinun pärjäävän.
Toisaalta en ole koskaan konenut sitä niin, vaan enemmänkin niin, että minusta ei vain pidetä. Tosin en ole koskaan (ihan oikeasti - koskaan) kuullut vanhempieni sanovat seuraavia sanoja:
- rakastan/rakastamme sinua
- olemme ylpeitä sinusta
- HYVÄ!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perinnönjaossa muistat ainakin pitää huolen siitä, että muistutat siskosi saamasta ennakkoperinnöstä
Tosin äitini kyllä sanoi, että onhan se siskoni koti.
No tiedänpä, että siitä on turha lähteä riitelemään sitten joskus.
Ei minua niinkään loukkaa tuo rahallinen menetys vaan se, että ei kelpaa eikä ole koskaan kelvannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisin todennäköisesti viimeistään siinä ruokapöydässä noussut pöydästä ja sanonut vanhemmilleni että minulla ei tästä lähtien ole vanhempia. anoppi tulee olemaan minun lapsilleni ainoa mummo, hänelle kun ne minun lapseni kelpaavat... mitähän olis sun äitis tuohon sanonut...
muistan että se päättyi sellaisiin pidätettyihin naurun pyrähdyksiin ja sanottiin, että mistä tuollaista keksin. Etenkin sisko oli todella hämmästynyt, että mietn voin tuollaista edes väittää, että hän olisi jotenkin etuoikeutetumpi.
Nykyään en edes yritä "kilpailla" lapseni vastaan siskoni lapset. En yleensä kehu mitään heidän tekemisiään tms.
Ei kyllä itse asiassa puhuta mistään ihmeellisestä...en edes nyt muista, mistä yleensä puhutaan. Sen kuitenkin muistan, että kuinka monesti olen lähtenyt sieltä kotiini pala kurkussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tasan tarkkaan mistä se johtuu. Minä olen se vahinkolapsi, joka vei äitini ja isäni huonoon avioliittoon. Pian jälkeeni syntyi kuitenkin veljeni, jota täytyi suojella maailmalta, ja siitä lahtien sekä isäni että äitini ovat kaataneet roskaa päälleni. Minuun ei luoteta ja teen kaiken väärin. Veljeäni taas ymmärretään töppäys töppäyksen jälkeen.
Kun vanhemmat saavat tietää odottavansa kaksosia, se on monelle kriisi. Sitten kun se toinen käärö kitisee hieman enemmän kuin toinen, niin se saattaa riittää siihen, että lapsesta löydetään vikoja koko loppu elämä.
Vanhempiani otta päähän suunnattomasti, että lähdin (hyvällä) keskiarvolla lukioon. En minä kuitenkaan mitään sieltä kostuisi. Kostuinpa opit yliopisto-opintoihin kuitenkin. Veljeni taas kannustettiin opintoihin, jotka eivät juuri kiinnostaneet.
Sillä että lapsi kokee olevansa vihattu, on usein ihan vankka syy.
Tosin ikävää, että ap on joutunut kokemaan moista :(
Mulla itselläni on kaksoset ja olen totta puhuakseni vienyt melkein jo hysteeriseksi sen, että molempia kohdellaan samalla tavalla ja molemmat saavat samalla tavalla "etuja" ja huomiota.
Esim. kun neuvolassa/päiväkodissa aina puhutaan, kuinka heitä pitäisi välillä erottaakin että oppivat olevansa yksilöitä, mutta ei mulla ole sydäntä ottaa toista mukaan innolla odotetulle kauppareissulle jos toinen joutuu jäämään kotiin piirrettyjä kattoon. Tai jos veisin eri harrastuksiin; molemmat tytöt tykkäävät samoista asioista joten pitäisikö toinen pakottaa pois tykkäämästään bailatiinosta ja viedä jonnekin muualle, koska pienellä paikkakunnalla ei ole kun yksi harrastusryhmä.. joten samoihin paikkoihin mennään just samoihin aikoihin ja samantyylisiää vaatteita ostetaan (nyt on paljetit ja glitterit kova sana).
AP:n tapauksessa ottaisin kyllä asian puheeksi. Ei välttämättä niin että alkaisi riitaa vääntämään, mutta mainitsisi nuo tosiasiat ja kysyisi, mikä on homman nimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun vanhemmat saavat tietää odottavansa kaksosia, se on monelle kriisi. Sitten kun se toinen käärö kitisee hieman enemmän kuin toinen, niin se saattaa riittää siihen, että lapsesta löydetään vikoja koko loppu elämä.
Niin tai kuten meillä, että toinen vauva vaati pienestä pitäen enemmän hoitoa ja huolenpitoa - tuleeko siinä sitten erilainen suhde kaksosiin tulevaisuudessakin..?
että noin voi olla, vaikka kyllä minunkin mieheni veljeä on hyysätty, samoin sisko. Mies on itse maksanut autokoulunsa, autonsa ja kohta asuntonsakin, nää sisarukset ovat saaneet kaikki vanhemmiltaan. Mutta kumma kyllä miehelläni on kaikista tervein suhde vanhempiinsa, ei siis ole mitenkään kiitollisuuden velassa heille. Ja miehen isä avoimesti ihailee meidän lapsia, kun meillä sentään on jonkinlainen kasvatuskin lapsille (toisin kuin miehen veljen perheessä). Mutta kyllä tuo rahallinen hyysääminenkin miestäni satuttaa, vaikka ei sitä myönnäkään. No me ei ainakaan rahan vuoksi lapsia viedä isovanhempiaan tapaamaan:)
Ei se omassa lapsuuden perheessäkään ihan tasan mene, ainakaan tuo rahallinen avunanto, ainakaan isäni puolelta. Äitini on aina ollut tasa-arvoinen lapsiaan kohtaan, vaikka isosiskoni onkin toista mieltä (sitä pikkusiskoni kanssa ihmetellään).
Ihan täysin tasa-arvoiseen kohteluun tuskin kukaan pystyy,mutta voisi sitä vanhemmat edes hyväksyä kaikki lapsensa sellaisena kuin he ovat.
toki on tiettyjä asioita.
Minä olin paljon pienempi syntyessäni ja siksi "hankala" hoitaa. Olen usein kuullut, kuinka olen vauvana vatsavaivoillani valvottanut vanhempiani. Ja tosiaan oltiin ihan yllätyskaksoset, siis laitoksella saivat tietää kaksosista ja minä olen se, joka syntyi toisena.
Lisäksi lapsena olen kait ollut "hankala", mutta luulen, että olen juuri tätä epätasa-arvoisuutta vastaan silloin kiukutellut.
Syytä on varmaan minussakin, mutta minä olen kuitenkin ollut se tunnollinen, kiltti ja ahkerampi. En tehnyt typeryyksiä ja joutunut vaikeuksiin kuten siskoni. Ja koska halusin omaa rahaa aloin 5.luokalla jakamaan lehtiä, jolloin siskoni aloitti minun kanssa, mutta lopetti pian, koska ei jaksanutkaan. Samoin kävi toimistosiivous-työn kanssa. Minä sitten ostin omilla rahoilla äänilevyjä ym. joita kovasti halusin ja siskoni ruinasi ne vanhemmiltani. Silloin muistan, että vanhempani perustelivat sen niin, että täytyyhän siskonikin saada äänilevy kun sinäkin sait. Erona oli se, että minä maksoin omani, siskoni ei.
siis omien lapsien epätasa-arvoinen kohtelu, mutta myös lastenlasten. Tämä ilmenee kaikenlaisena panostuksena suosikille. Kalliit harrastukset, kuljettaminen, ylipäätään huomio. Muut sisaret saavat seurata osattomina sivusta, kukaan ei kysy perheessä, että miten päivä meni.
siskosi maksaa vuokraa ja todistukset siitä tai sitten mätkähtää verot kaikilta asutuilta vuosilta. Vanhempiesi myös pitäisi ilmoittaa verotusta varten saamansa vuokratulot.
Tosin äitini kyllä sanoi, että onhan se siskoni koti.
No tiedänpä, että siitä on turha lähteä riitelemään sitten joskus.
Ei minua niinkään loukkaa tuo rahallinen menetys vaan se, että ei kelpaa eikä ole koskaan kelvannut.
laki näytä heidän järjestelyjensä epätasa-arvoa. Sinun tunteillesi nauraminen on jo törkeää.
Itse olen ainut lapsi ja miehelläni on sisar. Hänen, siis mieheni äiti on aina suosinut tyrärtään vaikkei myönnä. Inhoan noita ihmisiä, jotka suosivat toisten kustannuksella ja varsinkin lastenlasten epätasa-arvoinen kohtelu on törkeää!