7-10 -v tyttöjen äidit, paljonko panostatte tyttöjenne ulkonäköön, vaatteet yms.?

aletaan harrastamaan kahestaan tyttöjen juttuja heti kun niistä lapsi itse saa jotain irti!

Oma tytär vasta täyttää 6 vuotta, mutta kyllä me kampaajalla käydään ja pukeudutaan hyvin. Tuo tyttöjen shoppailupäivä kuulostaa oikein hyvältä idealta. Taidanpa aloittaa tuollaisen käytännön :)

että kynnet siistit, samoin tukka puhdas ja ponihännällä. Ei paljon kauniit vaatteet auta, jos tukka on kuin tarhapöllöllä ja kynnenaluset pikimustat :-(

Toki nätit vaatteet voi olla ja tukan laittaa kiinni. Välillä hiuksia pitää tietysti leikatakin.



Mutta itse en kyllä osaisi tehdä siitä tuollaista tyttömäisyys/naisellisuusnumeroa. Tuntuu jotenkin liian kapean roolin tarjoamiselta. Eikö lapsi voisi olla ihan vain lapsi niin että "pikkunaisena" olemiseen liittyvät jutut tulisi lapsen omasta aloitteesta ja tarpeesta?



Tulee etsimättä mieleen jotkut amerikan lapsimissimeiningit, vaikket varmaan sellaista lainkaan tarkoittanutkaan.

Itsellä 9 v. tyttö ja katson kouluun lähtiessä ja pienempänä tarhaan tms. lähtiessä että hampaat harjattu, tukka kammattu, siistit, puhtaat vaatteet.



Tyttöä käytetty kampaajalla, tykkää kyllä että äiti vaan tasottaa välillä eli ei kovin usein enää käydä kampaajalla. Itse tykkään pukeutua, laittautua hyvin ja niin tykkää tyttökin. Opetan hänelle siististi laitetut kynnet ja hillityn meikin kun on sen aika. Vielä en anna meikkailla kun "leikeissä" eli ei kouluun meikkiä, no kynsilakkaa kyllä :)



Käymme shoppailemassa yhdessäkin mutta ostan monesti hänelle ihan itsekseni kun tiedän mistä hän pitää. Perheessä kun on muitakin lapsia niin aikaa noille ihanille "tyttöjen" reissulle ei ole niin paljon :(



Jos saan hieman oudoksua ap:tä niin kerran kuukaudessa on aika usein uusille vaatteille!



Itse ostan toki aina kun tarvitaan tai uupuu jotain mutta tarkoitus opettaa lapselle myös että ei kannata ihan hulluna kaappeja täyttää.. meillä kun esim. 3 kk välein hankitaan uutta paitaa, farkkua ym sesongin/tarpeen mukaan niin silti tursuaa vaatekaapit että jos ostan kerran kk jotain uutta niin ei ehdi likka käyttääkään kaikkea.

Niin ja meillä isikin käy kyllä lasten kanssa shoppailemassa. Ostaminen ei kuitenkaan ole se tärkein asia vaan yhdessä oleminen ja tekeminen

että olen itse kai aika perinteinen "epänaisellinen" nainen, mutta en ole ikinä pitänyt sitä ongelmana.



Toki jos lapsi toivoo yhteisiä kampaajakäyntejä ja shoppailureissuja ja nauttii niistä, niin mikäs siinä. Kyllä mekin niitä tehdään, mutta vain tarpeen mukaan eikä minään naisten hemmottelujuttuna. En voi sille mitään, mutta pidän sellaisten asioiden korostamista aika pinnallisena.



Meidän äiti-tytär-spessujuttu on mieluummin vaikka uimahallikäynti.

mun äiti ei myöskään "huolehtinut" mun tyttömäisyydestä,koulussakin sain pitää 2v vanhemman veljen farkkuja jne,korvakorut oli äitini mielestä turhake vaikka itse olisin halunnut ne n 10v iässä ja otin viimein 15v iässä itsenäisesti jne jne



Kampaajalla käynnistä nyt en tiedä :D jos on tavalliset suorat pitkät hiukset (mikä lasten hiuksille kuitenkin "terveellisempää" kuin erikoiset vuolemiset jne...) niin miksi niitä pitäisi noinkaan usein leikata? SIt jos lapsi tykkää pitää nättejä,tyttömäisiä lyhyitä hiuksia niin ymmärrän. Itse sain onneksi sentään kampaajalla käydä ja mulla oli sellainen siihen aikaan muodikas "kleopatratukka" josta olin ylpeä :D siihen sit pinniä yms



Itse en myöskään aio viedä tyttöäni (nyt 5v) shoppaileen noin usein,mutta haaveilen,että jos esim kerran kuussa pitäisimme kunnon tyttöjen illan jolloin tehtäis pieni jalkahoito (jalkakylpy,joku kiva elokuva ikätason mukaan ja vaikka varpaan kynsien lakkaus ja karkkia hih)



Ja ostoksilla aion todellakin antaa tyttöni vaikuttaa (järkevässä mitassa) omiin valintoihinsa!

hirveästi jaksaneet vaatteet kiinnostaa. Joskus joku uusi vaate oli hetken kiva, mutta lähinnä halusin vaatekaupasta ulos ja äkkiä. Noihin aikoihin välitunneilla tuli lähinnä pelattua jalkapalloa, kiipeiltyä telineissä ja hypittyä narua. Kotona juostiin lähimetsissä ja leikkikentällä. Ei siinä vaatteissa kiinnostanut muuta kuin ne olivat ihan ok ja olivat puuhailuun sopivat. Joskus juhliin oli kiva "laittautua", mutta muuten shoppailu- ja kampaajareissut olisivat olleet lähinnä rangaistus.

Ihan kuin tyttönä/naisena oleminen tarkottaisi vain ulkoisia asioita.



Kyllä meilläkin käydään vaateostoksilla ja laitetaan tukkaa, kampaajalla käydään. Mutta järjen rajoissa, meillä on myös muuta elämää.

Mutta kuulostaa liian materialismin opettamiselta shoppailla kerran kuussa lapsen kanssa! Itse käyn tytön kanssa ostoksilla keväisin ja syksyisin, jolloin saa valita mieleisiään vaatteita. Käymme silloin syömässä ja jäätelöllä.

Murrosikäisen tytön äitinä voin sanoa, että shoppailut ei ole mitään herkkua.

Mikään ei ole hyvä, ei istu, väärä väri jne jne.

Mielelläni teen jotain muuta yhdessä. Kauppaan lähden vain kun on pakko:-)

Mieluummin vaikka yhdessä lenkille.

Kyllä mä näteistä vaatteista tykkäsin, mutta äiti ne mulle suurimmaksi osaksi valitsi se oli ihan jees. Kampaajalla oli minusta tylsää, äiti leikkasi tukkani kotona. Äitini on hyvin naisellinen, mutta sillä tavalla perinteinen että paheksui esim. muutamien meidän luokan tyttöjen meikkausta ala-asteella. Itse olen kyllä imenyt vaikutteita äidiltä sillä tavoin, että tykkään laittautua laittaa omankin tyttöni nätisti - mikä tarhaikäisellä tarkoittaa lähinnä sieviä ja yhteensopivia vaatteita, harjattuja hampaita ja kammattua tukkaa (ponnari ja pinnejä lapsen valinnan mukaan) :) Tyttö ei ole vielä hirveästi osoittanut kiinnostusta vaatteiden valintaan, joskus haluaa kotona jonkun tietyn mekon tmv.

Kun pikku tyttäreni (vielä vauva) kasvaa, aion käydä hänen kanssaan paitsi shoppailemassa, myös teatterissa ja konserteissa, matkustella ym...ylipäänsä opettaa, mistä saa hyvän mielen ja mitä kaikkea kivaa maailmassa voi tehdä.

Oma äitini ei tehnyt kanssani mitään, ja olen joutunut opettelemaan naisena olemisen "kantapään kautta" - nuorempana luulin, että naisella täytyy olla mies, jotta hän voi olla onnellinen ja tuntea itsensä arvokkaaksi. Nyt tajuan, miten omituinen tuo ajattelutapa oli. Kai se juontui siitä, että äitini oli pyhittänyt elämänsä isäni palvelemiseen.

Siis siistit kivan näköiset vaatteet, puhtaat siististi leikatut hiukset jne. Tytölle lisänä ponnari päähän aamulla. Tyttö 9v poika 7v. Mutta se, että kerran kuussa aletaan shoppailla vaatteita, vaikkei niitä edes tarvisi, tai aletaan alle 10-vuotiaana värjäämään hiuksia jne, menee vähän yli.

jota ei voisi vähempää kiinnostaa pukeutuminen yms. minun harmikseni :(



Tyttö sanookin itse olevansa ns. poikatyttö (kiipeilee puissa jne.) Mieleisiä vaatteita ei tahdo oikein kaupoista löytyä, tyttö pitääkin lähes aina niitä samoja vaatteita koulussa ja pestäväksi ei antaisi millään. Eli vaatteet pitää pestä illalla, jotta ne ovat taas seuraavaksi päiväksi valmiit päälle puettavaksi. Tällä hetkellä uudet housut ostetaan, kun entiset lempparit ovat kuluneet puhki tms. ja kyse ei todellakana ole siitä ettenkö ostaisi hänelle vaatteita. (vaatteita en enää osta kaappiin seisomaan ) Haluaisin kyllä että tyttäreni panostaisi enemmän pukeutumiseen, mutta toisaalta hän on aika pieni kuiteskin ja mielenkiinnon kohteet leikeissä. Pidän vain huolta siis että tytöllä on vaatteet puhtaat. Hiukset hänellä on pitkät, jotka hän pääasiassa pitää ponnarilla.



Uskon, että jonain päivänä (teininä) kiinnostuu ulkonäköasioista enemmän ja silloin voi olla että olen taas helisemässä, että taasko pitää saada uusia vatteita :D Mutta huolehdin vain nyt että tyttö on siis puhdas ja puhtaissa vaatteissa.

ja vasta nyt tuota 10-vuotiasta on alkanut vähän shoppailu kiinnostamaan. Hänen kanssaan on ihan kiva käydä ostelemassa hänelle uusia vaatteita. Mutta esim. kampaajalla käynti on vieläkin pakkopullaa... Tuota 7-vuotiasta en kauppaan mukaan saa...

juuri tuohon muodikkuuteen ja nätteyteen.



Toisaalta hänellä on otsatukka ja muuten pitkä tukka, joten olen leikannut sen aina itse, kun se on niin helppoa. Koulun alkaessa vein kampaajan leikattavaksi lähinnä siksi, että saisi erikoispotkua koulun alkuun.



Vaatteita olen ostellut lähinnä itsekseni. En raaski kouluun laittaa hienoja vaatteita, kun tyttö kumminkin voi sutata ne vesiväreillä ja leikkii rajuja leikkejä ulkona ja ei aina malta laittaa ulkovaatteita, eli menisivät pilalla. Tulisi pysyviä tahroja.

Tyttärelläsi on varmasti myös barbeja, tulee ehkä halvemmaksi pukea niitä ja antaa tyttäresi olla lapsi.

Meillä on käynyt niin, että minä olen ollut se innokas, mutta 3 tyttöä ovat olleet aika vähän kiinnostuneita itsensä laittamisesta. Vaatteetkin olen saanut pitkälti valita minä, mutta tytöt ovat edellyttäneet, että ne ovat mukavia, niissä voi juosta, hyppiä ja kiipeillä l. niitä minun mielestäni sievimpiä on käytetty vain juhlissa eikä murrosiässä enää silloinkaan. Yhdessä shoppailu ei ole neitejä kiinnostanut, eikä shoppailu ylipäänsä - jos ei eläimiä ja niiden tarvikkeita lasketa !



Nuorin tytöistä on 10 vuotias, hiukset käydään kampaajalla leikkaamassa, pitkät housut ovat ainoa kouluun kelpaava vaate jne.

Korvakorut on kaikille laitettu 8-10 vuotiaina, meikata eivät ole 23- ja 18-vuotiaat juurikaan halunneet - häihinsä sentään vanhempi meikkautti itsensä.

Kosmetologilla ovat sentään suostuneet käymään, kun ihossa alkoi olla epäpuhtauksia - siinä on sitten samalla värjätty kulmia ja ripsiä.