Nyt tarvii pikaisesti järkipuhetta.. =)
Näitä keskusteluja on varmaan miljoona, mutta tuntui siltä että pitää itse päästä purkaamaan.. :D
Elikkäs, ollaan nuori pariskunta ja esikoinen täyttää 23.11. 2-vuotta, nyt vaan on käynyt niin että ihan kamala vauvakuume on iskenyt.. Mieheni ei ole asiasta oikeen mitään mieltä, eikä kyllä kauheesti olla asiasta keskusteltu.. itse kuitenki jo pitkään oon yrittäny pitää vauvahimot kurissa, mutta joka tuutista tulee hyviä uutisia ja telkkari pullollaan raskaus/synnytys ohjelmia..
Kuitenkin pelotttaa että kuinka tuleva n.3-4 vuotias ottaa pikkusiskon/veljen vastaan ?:| Entäs jos arki onkin liian raskasta? ..tälläset asiat askarruttavat, vaikka kuitenkin sisimmissäni tiedän kaiken menevän omalla painollaan... Esikoisemme on ollut aina ns. "helppo lapsi" jos tämä sitten periytyis kuopukselle =)
Miten ihmeessä aloitan keskustelun miheni kanssa? en voi vaan heittää ilmoille "mä haluun vauvan" ..muuten sieltä tulee jyrkkä "EI" ..pitää kierrellä ja kaarrella, hieroo hartioita, tehä lempiruokaa ja sit "mä haluun vauvan" :)
Mutta kiitos niille jotak jaksaa lukea vuodatusta ja "suuria ongelmia" :D
Hauskaa joulun osottelua kaikille! ;)
3-4 vuotias on jo aika itsenäinen, joten sikäli voisi olla helpompaa. Tosin, 3-4v on myös mukavasti uhmassa, ja osaa jo olla mustasukkainen.
Meillä ikäeroa on vajaa 1,5v. Esikoinen oli helppo, kuopus sitten ei sitä todellakaan ole ollut (huuli-suulakihalkion kera syntyi).
Minun ekat 2v 2 lapsen kanssa oli raskas, kuopuksen 30 korvatulehduksen,4 kerran putkitusten, 2 leikkauksen, erikoissyöttövälineiden, yöheräämisten ja miehen ollessa merillä kerrallaan 4-6vkoa oli usko välillä lopussa. Mutta. Päivääkään en kadu.
Nyt meille on tulossa kolmas, ikäeroa on tulossa kuopukseen n. 3,5v, mikäli kaikki menee hyvin. Ainakin nyt esikoinen (4v7kk) on todella innoissaan, ja kuopuskin (3v2kk) odottaa uutta vauvaa.
Molemmat syövät itse, ovat olleet pois vaipoista jo ikuisuuden, pukevat, leikkivät.. arki tuntuu nyt todella helpolle :)
Katsotaan miten sitten tuon mustasukkaisuuden kanssa käy ;)
Mä aina välillä mainitsin miehelle, että toinen olisi ihana.. en jankannut, vaan mainitsin, ja kerroin et sitten leikkivät yhdessä jne kun ikäeroa on vähemmän....
No, se uskoi minua sitten melkein heti :D
2 lasta oli miehelle ehdoton raja kuulemma, mutta kun nyt kesällä puhelin miehelle että mieti miten ihanasti tytöt osais jo auttaa vauvan kanssa jne niin mieskin sitten heltyi kyllä melkein heti :D ja on nyt täpinöissään mainostanut jo kaikille et lisää tulee :D
T:Neiti