Miten lapsen valehtelusta eroon?

En osaa tuohon tarkasti vastata, mutta meillä aivan samanikäinen lapsi, jolla muutamia kavereita, jotka kovastikin " valehtelevat" . Mielestäni myös kyseisten lasten vanhemmat ovat täysin tasapainoisia, eivätkä pidä mitään liian ankaraa kuria tms.



Kuuntelin juuri muutama päivä sitten yhden äidin vuodatusta aiheesta, mutten osannut ollenkaan neuvoa, koska oma lapsemme ei (ainakaan vielä) ole oikeastaan koskaan valehdellut meille.



Ehkä joku kehitysvaihe? Kiinnostavaa olisi myös tietää, kuinka sitten toimia...

Joko kieltää tehneensä jotain tai sitten sanoo, että oli vahinko, vaikka teko olisi tahallinen.

Se vaan jatkuu ja jatkuu. Kurjaa kun joululomasta osa ajasta menee siihen että joutuu rankaisemaan lasta jollain tavalla :( Lähinnä on käytetty sitä rankaisua, ettei saa jälkiruokaa tms herkkua tai sitten passitettu omaan huoneeseen mietiskelemään.



Mielestäni ollaan hyviä vanhempia. Tartutaan heti pahantekoon, mutta toisaalta myös kannustetaan monessa hyvässä asiassa. Touhutaan paljon lapsen kanssa jne. Muutoin ollaankin kasvatuksessa onnistuttu, mutta nyt tuo valehtelu tullut jostain. Mistä se sen on edes oppinut???



Tänään nukuttiin pitkään ja lapsi oli tuolin avulla kiivennyt keittiön kaapille, jossa suklaakarkkeja. Oli syönyt sieltä aika monta ja kun herättiin kysyin mistä on suklaata saanut ja miksi on ilman lupaa käynyt suklaata ottamassa? Suun ympärys oli täysin suklaassa, kädet oli käynyt nähtävästi pesemässä. Lapsi väitti monta kertaa taas, ettei hän ole suklaata syönyt.

eli kun selvästi tiedän että valehtelee (en rikkonut, en ottanut, en nipistänyt tms) eli on tehnyt pahaa eikä myönnä, pidän häntä edessäni niin kauan että myöntää tehneensä, saatan johdatella totuuteen (eli selvä tapaus tyyliin suklaat suunympärillä tai itse näin mitä teki),



korostan siinä puhutellessa että ei olla nyt niinkään vihaisia siitä itse teosta enää, vaan että valehtelu on niin rumaa ja huonoa käytöstä että siitä ollaan nyt vihaisia.

Sanon että lisärangaistusta tms ei tule kun nyt kerrot rehellisesti itse mitä teit, miksi sisko itkee tms, halutaan vaan että ei valehtele meille



siinä se mököttää itkuisena ja koittaa vältellä katsekontaktia, mutta en anna vältellä vaan sanon vaan että no niin kerrohan nyt niin päästään takaisin jatkamaan mitä oltiinkaan tekemässä. Ollaan joskus jouduttu pysäyttämään auto ja kökötetty tiensivussa odottamassa totuutta ja leikit jne touhut on loppuneet monta kertaa valehteluun.



Menee vaihtelevan pitkä aika (minuuteissa kuitenkin, ei tunteja), että myöntää lopulta tehneensä, sitten kun on itse myöntänyt, kerron että se oli väärin tehty ja sitten korostetaan että valehtelu varsinkin omille vanhemmille on todella rumaa loukkaavaa ja huonoa käytöstä, josta jää vielä kiinnikin eli ei edes hyödytä vaan tulee aina sitten pahaamieltä kaikille kuten nytkin kun isä on vihainen, äiti on vihainen ja pikkusisko ja 4v itsekin vääntää jo itkua kun kivat puuhat on jäissä ja kaikki odottaa totuutta.



Kerrotaan että itse pilasit nyt kun ensiksikin teit pahaa ja lisäksi lisäpilasit ja pahensit tilannetta valehtelemalla siitä.



Ei valehtele kovin usein mutta silloin tällöin yrittää, " luulot pois vaan" eli aina kiinnijääminen ja totuudenmyöntäminen itse sekä perään vanhemmilta selittäminen miksi valehtelu on suututtava asia.



Ei tuo varmaan valehtelua lopeta mutta ainakin huomaa että valheella on lyhyet jäljet kun posahtaa aina ja joutuu vielä myöntämään valheensa itse. Ehkä muistaa kohta joskus ja ei valehtelekaan, en halua että tulee valehteleva ihminen hänestä, ja omille vanhemmille valehtelu on todella tökeröä, ja suututtaa niin saakutisti kyllä kun toinen valehtelee niin päivänselvää asiaa kirkkain silmin. Ei sen rikkeen tarvitse edes olla vakava, kun valehtelee niin alkuperäinen " pikkurike" menettää rangaistusarvoaan ja valehtelusta tulee " kunnon show" .