Lue keskustelun säännöt.
Mulla on juuri nyt turhauttava hetki elämässä, vauva, työ, talo....
25.12.2007 |
Olen ollut hoitamassa kahta lastamme kotona kohta 2 vuotta ja kolmas vauva haaveissa. Yrittäminen on alkanut ja 2 yrityskiertoa takana. Voi olla että plussa kestää, viimeksi kesti 14 kiertoa... saisi tulla jo, menisi tähän samaan putkeen ilman töissä piipahdusta, joka viimeksikin venyikin sitten pitemmäksi kuin oli tarkoitus.
Työpaikka pitäisi vaihtaa. En haluaisi palata samaan, josta lähdin ä-vapaalle. Saatan päästäkin kevään mittaan uusiin töihin, mutta mieluummin kait sen plussan tahtoisin, en tiedä. Toisaalta olisi kiva käydä tällättynä töissä kotiäiti elämän sijaan. Mutta se kolmas vauva... kun olisikin niin helppoa kun se tulisi kun sinnepäin sohaisisi mutta ei. Sitä ei tiedä milloin tulee jos silloinkaan.
Uusi talo pitäisi saada. Tämän rakensimme pari vuotta sitten, mutta olen muuttunut jotenkin niin ihmisenä, että tämä kiviluomus tuntuu kylmältä, haluaisin romattisen kartanotyylisen lämpöisen kodin, joka on täynnä elämää...
Kaikki on kunnossa mutta yhtä en saa, yksi jää aina puuttumaan... mikä se sitten liekään.
Kommentit (9)
mutta sitä ihmettelenkin miksi tuntuu tältä. Mulla on aina ollut päämääriä elämässä ja kaipa sitten kun ne alkaa olla saavutettu tulee tällainen hetki...???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitikin avata tämä ketju. Onko olemassa enää todellisia ihmisiä näitten ruikuttajien sijaan?
varmaan koskaan omista, asutaan vuokralla, työni on ihanaa mutta ihan naurettava palkka mutta olen niin tyytyväinen elämääni. Monien mielestä pitäis kokoajan hamuta omaa taloa tai muuten ei voi olla onnellinen mutta minä olen, elämässä on paljon nähtävää ja koettavaa ja kaikki ei suinkaan tule rahan kautta. Tsemppiä, katsele ympärillesi, mieti elämääsi ja kiitä!
mutta oikeasti tälläisiä ap:n kaltaisia ihmisiä on olemassa joille mikään ei riitä.
Kun on kokenut elämässään todellisia vastoinkäymisiä, tälläiset valitukset kuulostavat todella säälittäviltä.
Kannattaa opetella arvostamaan oikeista asioita elämässä.
Mulla on ihan samanlaiset aatokset. Aina kun jokin päämäärä on saavutettu, tulee tyhjyys ja aina vaan haluaisi jotakin lisää. Mutta mitä, sen kun tietäisi?
On talot, autot, 3 lasta, vakituiset työt, kaikki siis paremmin kuin hyvin.
Kai pitäisi sitten tulla jotain vastoinkäymisiä että ymmärtäisi arvostaa mitä on jo saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta mä ihmettelen, että tarvitsee täällä valittaa moisista olemattomista ongelmista, kun kuitenkin tietää, että monilla on paljon huonommin asiat oikeasti.
Mun mielestä noi on sellasia ajatuksia,joita itse pohditaan tai miehen kanssa.
Tai sitten voi täälläkin kysyä mielipiteitä, mutta ap:n viestistä jotenkin huokoui vaan vääränlainen tyyli. Moni nostaa karvat pystyyn, tyyli oli sellasta vaan, " mulla on kaikkea, mutta silti valitan"
Mun neuvoni on: älä suunnittele liian tarkasti. Anna elämän viedä. Jos plussa tulee, niin sitten suunnitelmat sen mukaan, mutta niinkauan kun ei ole plussaa elät niin. Milloin olet ilmoittanut palaavasi? Jos se on jo lähellä, mieti menetkö sinne vai pitääkö sun äkkiä etsiä uutta työpaikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täytyy myöntää ettei käynyt mielessäkään, ehkä siis ohimenevää... T:Ap
Jospa opettelisit nauttimaan tästä hetkestä, etkä vain janoaisi jotain uutta ja olematonta.