Miten voi stressata näin hirveästi perheen kanssa olo?

välillä niin, että vanhemmilla menee hermot.

Nää täydelliset ja harmooniset äidit on taatusti parivuotiaiden tyttöjen äitejä.

Meillä on 4 eri-ikäistä poikaa ja he kyllä opettelevat poikien maailmaa ja sosiaalista elämää välillä aika railakkaasti. Kuuluu kehitykseen.

Ja taatusti en aio kasvattaa heistä ryppyvoiteita käyttäviä kitisijöitä vaan kasvaa normaaleiksi miehisiksi miehiksi.

Ja taatusti en aio kasvattaa heistä ryppyvoiteita käyttäviä kitisijöitä vaan kasvaa normaaleiksi miehisiksi miehiksi.

Teidän perheenne pojat taitavat olla tilastollinen poikkeus: kaikki samasta puusta veistetty? Meillä on viisi eri-ikäistä poikaa ja kaksi tyttöä, ja kaikki he ovat olleet omanlaisiaan persoonia jo vauvasta asti. En todellakaan ole kokenut mitään tarvetta muokata rauhallisemmasta ja herkemmästä esikoispojastamme " miehistä miestä" . Kummasti hän on silti löytänyt paikkansa nuorten joukossa, mukavan tyttöystävänkin. Vastaavasti kestän huumorilla vilkkaimman lapsemme (joka on btw tyttö) metkut, vaikka hermoja välillä on koeteltukin.

Kammottava asenne sulla, ei voi muuta sanoa. Toivon totisesti, ettei pojistanne kukaan kärsi asennevammastasi.

Kun esikoinen syntyi niin kaikki tehtiin kirjan mukaan ja niin myös kakkosen kohdalla. Kaikki oli niin viimosen päälle terveellistä, puhdasta, kehittävää ja täydellistä. Nyt kun syntyi tämä meidän iltatähti hieman yli vuosi sitten on häntä hoidettu ihan eri tavalla. Jos kahden ensimmäisen hoito oli mekaanista ja täydellistä niin kolmannen kanssa mennään kuin pellossa. Ja voi kuinka onnellinen hän onkaan. Oikea päivänpaiste. Ihmiset ihmettelee aina miten voi olla noin onnellinen lapsi. Usein iltaisin, öisin, päivisin, tuhat kertaa päivässä ihmettelen kuinka kaunis ja täydellinen hän onkaan.



Varmasti vanhemmat lapset tätä kiukuttelevatkin paitsi keskimmäinen on selvinnyt hyvin. Auttaa ahkerasti kotitöissä ja pitää siitä, että hänelle annetaan vastuuta ja vaatiikin sitä joskus todella tiukkaankin sävyyn.



Valitettavasti vain veljesten jatkuva tappelu on sitä joka risoo todella. On todella kuluttavaa kun kaikki huuto ja meteli talossa tulee siitä kun nämä kaksi tekevät idioottimaisuuksia. Yksinään ovat ihan mukavia, mutta yhteenlaitettuna sellaisia ettei heitä kestä kukaan. Se on juuri sitä uhoamista, kukkoilua ja äijäilyä joka tekee hulluksi. Edes he itse ei nauti siitä vaan ovat silminnähden tuskaisia ja ahdistuneita. Silti eivät halua olla erossa toisistaan. He eivät varmaan tajua lainkaan sitä kuinka hirveästi se minua rasittaa ja vie kaikki voimat. Vihaan huutamista ja haluaisin olla taas niin kuin ennen kun lapset oli pieniä. Kaikki asiat hoidettiin keskustelemalla eikä kukaan koskaan nostanut ääntään. Nykyään huuto on se keskustelu tyyli jolla mennään

ap

Kolme kouluikäistä poikaa marisevat koko ajan: " yäk, en syö!" (kaikesta jouluruuasta), " miksei saada karkkia?" " Ihan tylsää!" " Ei ole mitään tekemistä" " Minä haluan muuttaa johonkin toiseen perheeseen" " Olisin mieluummin vaikka koulussa" " En halua elää ollenkaan"



Ja mies tosiaan vaan makaa lukemassa kirjaa tai tuijottamassa videoita. Kukaan ei suostu auttamaan missään kotitöissä tai leikkimään meidän 3-vuotiaan kanssa. Minä sitten joudun päivät pitkät vaan lukemaan sille kirjoja ja tekemään sen kanssa palapelejä. Ja kun yritän tehdä ruokaa se roikkuu vieressä ja marisee ihan samoin kuin isotveljensä... BLLLLLLLLLLLLLAAAAAAAAAAAAAAAAAAAH!!!!!!!!!!!!!!

tytöt eivät todellakaan ole kaikki samanlaisia.

Teettekö ap poikien kanssa yhdessä mitään ? Kuulostaa nyt siltä, että keskitytte tytön ihasteluun ja kehuskeluun, ja pojat hakevat huomion tappelemalla ja reuhaamalla. Toisaalta tuo poikien käyttäytyminen on ihan normaalia, mutta ymmärrän että hermostuttaa. Pelailkaa, ulkoilkaa, käykää uimassa, tehkää jotakin missä saa purkaa energiaa. Kun menee tappeluksi, niin pojat omiin huoneisiin rauhoittumaan.



Ja käy ap, itseksesi lenkillä tai jossakin kylässä, niin pääset hetkeksi kotoa pois.

ukko mukaan töihin. Eikä meillä ainakaan koko ajan ole aikuisen homma viihdyttää kolmevuotiasta. Isommat lapset mukaan kotihommiin.

Minä taas luulen, että ollaan liikaakin yhdessä.



Meillä muuten kanssa vanhimman kohdalla tuota " yök mä en syö mitään" . Kun ollaan vieraina jossain niin on alkanut tehdä niin, että pyytää kaikkea ja sitten kieltäytyy syömästä ja sanoo ruokaa paskaksi.

Joulujuhlassakin olivat lavalla laulamassa. Kaikki muut lapset seisoi ihan normaalisti laulamassa yleisöä kohti, mutta meidän sälli seisoi selkä yleisöön päin ja tokaisi, että hänellä on tylsää. No onneksi paikalla ei ollut kuin 200 ihmistä. Kysyin, että ujostiko hän, vai miksi niin. Ei, hän ei vaan viitsinyt kuin ei kiinnostanut...



Mies enimmäkseen niiden kanssa leikkii, kun minä en kestä sitä reuhomista. Minä lähinnä sitten juttelen ja tehdään kotitöitä. Minulle ne surut tullaan kertomaan ja hakemaan lohtua.



Ei vaan tunnu löytyvän sitä erityistä voimaa mitä tarvittaisiin, että jaksaisi väitellä asioista 16 tuntia päivässä 365 päivänä vuodessa. Lomat on liian pitkiä. Vähemmälläkin pärjäisi. Yleensä heinäkuun lopussa on valmis vaikka kirjautumaan sisälle osastolle tai ainakin kaivaa terapeutin numeron taskusta ja käy siellä pitämässä tunnin puhemaratonin.

Jostain syystä sairastun joka loman alussa ja toisinaan olen viikonloput jatkuvasti kipeänä. Korvat tulehtuu, keuhkoputkentulehdus, erilaisia ihotulehduksia jne.. Paranen kuin taikaiskusta kun pääsen takaisin töihin tai kouluun. outoa.

ap

yhden lapsen....no meillä on tuo yksi poika, molemmat olemme 3-lapsisesta perheestä ja meillä oli kauheita tappeluita sisarusten kesken. Veljelläni on kaksi lasta ja heillä melutaso kova, samoin sisarellani on kaksi lasta (nykyään jo aikuisia) ja ne ovat kovia riitelemään. Meillä oli eilen ihanan rauhallinen päivä yhdessä käpertyneenä sohvalle kaikki kolme, söimme rauhassa ja katselimme tv:tä, saunoimme ja miehen kanssa seksiäkin oli, kun lapsi meni päikkäreille....ihanaa ja rauhallista. Nytkin lapsi leikkii itsekseen ja siivoaa huonettaan. Hän rakastaa järjestystä ja ilmoittaa aina, kun aloittaa siivoamisen, ettei häntä saa häiritä, on nyt 4-vuotias. Mies nukkuu vielä.

9 vuotias rassa kaikkia mutta jos on kunnolla niin 13-v ottaa murrosiän kapinaa ja marmatusta takaisin. Heitä ei huvita meidän kanssa tehdä juuri mitään.

meillä on kaksi poikaa 7 v ja 5 v. He ovat aloittaneet tappelemisen tänä syksynä. Esikoinen on aloittanut tuon marmattamisen, mistä moni yllä puhuu. (" mä heitän kaikki pehmeet paketit roskiin" ). Hän ei ole koskaan ennen sitä tehnyt.



Olemme olleet aivan ihmeissämme koko syksyn, että mikä sille on tullut... Ilmeisesti ei yhtään mikään kuin ikävuosia lisää.

Tätäkö se elämä on seuraavat kymmenen vuotta...? Ja pahenee vain?

Huolestuttavaa kun jo 5veet saavat sanoa esim. vieraita aikuisia tyhmäksi yms. päin naamaa vanhempien puuttumatta. Lapseni 5v ystävä huusi minulle " ole hiljaa jo!" ollessaan kylässä ilman vanhempia meillä. Sanoin aika tiukasti ettei meillä voi puhua aikuisille noin, onko selvä?. Lapsi ei ole toiste niin minulle puhunut.

Kuka muu sitä lapsen käytöstä rajoittaisi kuin omat vanhemmat? Tuntuu että oikeasti on vanhemmuuden perusasiat hakusessa monella ja on helpompi vain levitellä käsiään: Tuo on niin mahdoton.... OTTAKAA VASTUU LAPSENNE KÄYTÖKSESTÄ!

tietäisi vaikkapa peittää lapsen suun. Valitettavasti meillä ei kuitenkaan kukaan ole ajatustenlukija. Ei sellaista määrää arestia, keskusteluja, tavaroiden pois ottamista tai mitään olekaan mikä siihen vaikuttaisi. Todella naivia luulla niin. Neuvoja tietysti otetaan vastaan ihmisiltä joilla on oikeasti vaikeat lapset ja vaikea ikä menossa ja tietysti niiltä jotka ovat siitä ajasta selvinneet menettämättä mielenterveyttään.

ap

Vierailija:

Huolestuttavaa kun jo 5veet saavat sanoa esim. vieraita aikuisia tyhmäksi yms. päin naamaa vanhempien puuttumatta. Lapseni 5v ystävä huusi minulle " ole hiljaa jo!" ollessaan kylässä ilman vanhempia meillä. Sanoin aika tiukasti ettei meillä voi puhua aikuisille noin, onko selvä?. Lapsi ei ole toiste niin minulle puhunut.

Kuka muu sitä lapsen käytöstä rajoittaisi kuin omat vanhemmat? Tuntuu että oikeasti on vanhemmuuden perusasiat hakusessa monella ja on helpompi vain levitellä käsiään: Tuo on niin mahdoton.... OTTAKAA VASTUU LAPSENNE KÄYTÖKSESTÄ!

samalla tavalla kuin äidilleen.

Ärähdin, että minulle ei vieraat kakarat tuolla tavalla phu, ellei omatkaan. Että passaa pysyä pois ellei toimi meidän säännöillä.

Ei ole ollut ongelmia sen jälkeen ja tyttö käyttäytyy fiksusti meillä nykyään.

Kumma kun omat vanhemmat ei saa lapsilleen kuria, mutta muiden vanhemmat saa niihin heti otteen.

Ihan perus psykologiaa. Tietää jos on lukenut kasvatuksesta ja kehityksestä jotain. Mitä läheisempi ihminen sitä enemmän tämä joutuu lapsen kanssa kantamaan hänen tunteitaan. Naapurin täti ei kuulu tähän joukkoon.

Kyllä minäkin säikyttelen naapurin kakaroita komentamalla niin, että joskus ihan parkuen lähtevät, mutta omiin lapsiin sama komentaminen ei tehoa. Eikä tehoa naapurin lapsiinkaan kuin vain silloin kun minä olen näkemässä ne. Voit pitää ihmistä henkisessä otteessasi kun olet itse läsnä, mutta se ei ole kasvattamista vaan pelottelua. Tunnethan sanonnan " Pelätköön kunhan tottelevat" ? Eli kun opit itse kasvattamaan voit tulla neuvomaan muitakin siinä.

Vierailija:

samalla tavalla kuin äidilleen.

Ärähdin, että minulle ei vieraat kakarat tuolla tavalla phu, ellei omatkaan. Että passaa pysyä pois ellei toimi meidän säännöillä.

Ei ole ollut ongelmia sen jälkeen ja tyttö käyttäytyy fiksusti meillä nykyään.

Kumma kun omat vanhemmat ei saa lapsilleen kuria, mutta muiden vanhemmat saa niihin heti otteen.

tavalla?

Olisko kasvatuksella jotain tekemistä asian kanssa. Kiukutella saa ja purkaa tunteita, mutta se on vanhempien tehtävät ohjata, miten niitä tehdään. Vanhempien repiminen, pureminen, sylkeminen, haukkuminen ja kiroaminen ei ole niitä oikeita keinoja.

Vierailija:

välillä niin, että vanhemmilla menee hermot.

Nää täydelliset ja harmooniset äidit on taatusti parivuotiaiden tyttöjen äitejä.

Meillä on 4 eri-ikäistä poikaa ja he kyllä opettelevat poikien maailmaa ja sosiaalista elämää välillä aika railakkaasti. Kuuluu kehitykseen.

Ja taatusti en aio kasvattaa heistä ryppyvoiteita käyttäviä kitisijöitä vaan kasvaa normaaleiksi miehisiksi miehiksi.

Aina ei pitäisi jättää lapsia selvittämään itse konfliktejaan, vaan lapsia tulisi myös kasvattaa.

t. yläkoulun ope, joka on tavannut liian monta kasvattamatta jätettyä kusipäätä

Tunteiden säätelyä ei opita vielä kokonaan lapsena ja varmasti nämä joilla on tulinen ja itsepäinen luonne joutuvat tekemään moninkertaisesti enemmän töitä voittaakseen luonteensa haasteet.

Sinusta saa sellaisen kuvan, että pidät tällaisia vaikeita lapsia ja heidän vanhempiaan jotenkin huonompina ihmisinä. Luultavasti kuitenkin nämä vaikeiden lasten vanhemmat tekee huomattavasti parempaa työtä kasvattajina omilla metodeillaan kuin sinä tekisit täysin eri ihmistyypille tarkoitetuilla kasvatusmetodeillasi näiden lasten kohdalla.

Vierailija:

tavalla?

Olisko kasvatuksella jotain tekemistä asian kanssa. Kiukutella saa ja purkaa tunteita, mutta se on vanhempien tehtävät ohjata, miten niitä tehdään. Vanhempien repiminen, pureminen, sylkeminen, haukkuminen ja kiroaminen ei ole niitä oikeita keinoja.

on kuitenkin aika harvinaista herkkua meidän perheessä.

Ja toisaalta onneksi pari päivää enää ;)

Oliskin niin kuin tuo taapero, mutta ei.. Se meteli tuntuu ihan konkreettisena kipuna korvissa ja sitten muutenkin niiden " haista paska" asenne kaikkeen risoo. Miten niiden elämä voikin olla noin surkeaa jatkuvaa määkymistä ja tappelua. Ei ihmekään, että jotkut alkoholisoituu kun hankkivat lapsia ja lopettavat viinan kittaamisen kun ne muuttaa pois kotoa.