Millä tästä katkeruudesta, jopa vihasta, pääsisi eroon?
Näiden vähemmän mairittelevien tunteiden kohteena on anoppi ja miehen veljen vaimo.
Meillä on yksi lapsi, 3-vuotias tyttö, jonka saimme 3v kestäneiden lapsettomuushoitojen jälkeen. Nyt olemme yrittäneet toista lasta kohta vuoden, toki ehkäisyä ei ole käytettykään syntymän jälkeen. Mutta siis hormoneja, keinohedelmöityksiä jne. Lauantaina alkoi menkat, eli viideskin hoitoyritys epäonnistui.
Miehen veljen perheeseen odotetaan kolmatta lasta syntyväksi parin viikon päästä. Heillä on jo poika ja tyttö, nyt tulossa poika. Anoppi vouhkaa koko ajan, kuinka mahtavaa on, että he saavat toisen pojanpojan ja että ihanaa, kun tulee suvunjatkajia. Yhtä usein kuulen miehen veljen vaimon harmittelevan sitä, kun ei saanut toista tyttöä, ois niiiiiiin halunnut tytön ja kuinka ihan HARMITTAA, kun tuleeki poika.
Molemmat tietävät meidän lapsettomuustaustan, tosin tästä toisen lapsen "tekemisestä" emme ole kertoneet.
Mulla sattuu NIIN paljon kuunnella nuita puheita. Mitä helvetin väliä sillä on, kumpaa sukupuolta lapsi on ?? Ja miksei tytöt jatka sukuaan ihan siinä kuin pojatkin?? Tänään kuuntelin vartin valitusta siitä, että ei saakaan ostaa ihania pikkutytön vaatteita vaan täytyy kaivaa ne pojan vanhat rytkyt vaatekomerosta käyttöön ja nyt on oma olo niin masentunut, ärtynyt ja VIHAINEN, ettei tosikaan.
Tiedän, ettei toisen onni ole minulta pois, mutta...
Kommentit (15)
kumpikaan ei välttämättä jatka sukua/ tai ottavat tulevaisuudessa vaimonsa sukunimen.
.... että kohdellaan silkkihansikkain eikä puhuta asioista "normaalisti". Eli he, vaikka loukkaavatkin, ovat tavallaan tasa-arvoisia teitä kohtaan.
siihen, että sulla on yksi ihana tyttö! Ja olet iloinen siitä. Jäträ muiden puheet omaan arvoonsa. Ja muista: Kaikilla ei ole yhtään lasta tai edes miestä!
Mieti myös, että sun tyttös ansaitsee muutakin kuin katkeroituneen äidin.
että sun mielestä sukupuolella ei todella ole väliä, koska itse kärsit lapsettomuudesta monien muiden tapaan.
Jos he vetävät herneet neniin mielipiteistäsi, niin vetäkööt.
Tai sitten annat heidän puhua, ja päästät toisesta korvasta ulos. Tiedän itse kuinka paljon tuollaiset puheet loukkaavat, minäkin olen sen kokenut, ja menettänyt myös ystäviä asian vuoksi (eivät kuulemma voineet teeskennellä seurassasi, kun eivät voi olla kysymättä "montako lasta aiotte hankkia". meillä oli silloin vasta ensimmäinen tuloillaan usean keskenmenon ja vuosien yrityksen jälkeen).
mut tää on elämää.
niin eivät he välttämättä tiedä edes loukkaavansa sinua.
vaikka nkin lapseton. Tiedän kyllä, mitä tuskaa lapsettomuus voi olla. On sitä itselläkin takana hoitoja ja epäonnistuneita yrityksiä. SILTI
Mielestäni on todella keskenkasvuista ja itsekeskeistä loukkaantua siitä, että perheenjäsenet OVAT ONNELLISIA OMISTA LAPSISTAAN. Koska sitähän tuo sukupuolesta kouhkaaminen itse asiassa heille on. On sitten kyse siitä, että jee tulee poika tai siitä että no voi kun olisi se tyttökin ollut niin kiva. Lisäksi näissä vauvan harmitteluissa on aina kyse myös vanhasta suomalais-slaavilaisesta tavasta, jonka mukaan "lapsesta ei saa näyttää olevansa liian iloinen" koska silloin pahat henget tulevat kateellisiksi ja pilaavat koko jutun.Ehkä näillä kateellisilla pahoilla hengillä tarkoitetaankin ap:n kaltaisia kanssaihmisiä. Hänelle ole hyvä, jos vauvasta ollaan tyytyväisiä eikä jos onnea vähätellään. Paljosta vetoa ap:n mielestä koko vauvasta ei saisi puhua yhtään mitään eikä varusteitakaan hankkia ollenkaan. Ap haluaisi onnen vain itselleen.
Ja mä sanon tämän siis ihmisenä, joka on itsekin toivonut, pettynyt,m itkenyt ja tuskaillut. Ja tullut sitten siihen tulokseen, että jos en yritä pilata muiden onnea, voin päästä sentään siitä osalliseksi, vaikken ihan omaa saisikaan. Mun sisaren lapset on mulle nykyään tärkeitä ja minä heille. Jos olisin käyttäytynyt kuten ap nyt, mulla ei olisi sitäkään...
Sano jossain sopivassa välissä miten sinua oikein HARMITTAA kun toista lasta ei vain kuulu vaikka miten olette yrittäneet... Ja että mielelläsi kaivaisit kaapista ihan kumpaa vaan sukupuolta olevan vauvan vanhat vaatteet jos vaan toisen lapsen saisitte.
Ehkä tuon jälkeen tajuavat itsekin miten moukkia ovat.
Hehkuttakoot keskenään niitä vauvajuttuja!
kun toiset odottavat lastaan syntyväksi oikein kolmatta ja poikaa kun sinulla on "vain" se tyttö...Otat ihan turhaan nyt stressin ja vihan tästä ketään kohtaan.
Olisit onnellinen että olet saanut terveen lapsen ja toivon mukaan katkeruudesta huolimatta toivot myös sukulaislapsille kaikkea hyvää!
Tunnut tuntevan huonommuutta koska sinulla on tyttö ja toisilla tyttö ja poika!!!!!
Lapsettomuusasia ei ole koskaan helppoa mutta ihan totta muille pitää suoda nauttia omista onnellisista hetkistä milloin se pieni on tulossa tai vaikka se olisi viides tai kymmenes lapsi ja itsellä ei lainkaan.
Itse juuri keskenmenon saaneena olen kyynelissä toisen onnen puolesta joka kertoo odottavansa tai jos nään masukkaan. Suvussa meilläkin odottaa yksi juuri vauvaa ja odotan innolla vailla katkeruutta tuota ihmettä syntyväksi.
Kirjoituksesi perusteella olet todellakin lapsellisen katkera että toisilla on jotain mitä sinulla ei ole. Nyt on kyse lapsesta. Olisit onnellinen vaan nyt lapsestasi ja lopeta tuo katkeruus, pahoitat vaan lisää omaa mieltäsi ja teet itsestäsi miehesi ja muiden silmissä typerän. Jotain arvokkuutta kehiin!!!
Varmaan ajattelet että onpa ilkeä ja tyhmä kirjoittaja mutta olen menetyksiä kokenut ja oppinut että toisen onni ei ole itseltä pois kuitenkaan. Kadehtimisella saat vaan itselle pahan olon!
Ymmärrän kyllä ja oikein näen mielessäni miten joku intoa puhkuva anoppi kouhkaa jatkuvasti ja miniä siinä säestää vauvamahansa kanssa.
Tiedä vaikka anoppi kouhkais ihan pahansuopuuttaan tyyliin "katsokaa nyt kun heiltä me saadaan lapsenlapsia!".
kuin että jotkut siitä vouhkaa koko ajan ja joka käänteessä, varsinkin kun tiedetään että toinen kärsii sekundäärisestä lapsettomuudesta.
Mikä muuten tekee ap:sta huonomman ettei hänen tunteitaan tarvitse ottaa huomioon?
mutta niin kauan kuin on elämää, syntyy lapsia ja niin kauan niistä on lähipiiri onnellinen ja vouhottaa. sinunkin vuorosi voi olla vouhotuksen kohteena piankin=).
Ei ole kivaa joo jos itsellä ongelma mutta toisella ei..silti kateus pistää oman elämäsi vaan pahemmaksi. Mene itseesi, onnittele aidosti vauvasta ja sano että minusta tuntuu pahalta kun vouhuatte vauvasta ja itsellä yritys, olen kyllä iloinen teidän puolesta mutta surettaa oma tilanne..tuohon tyyliin eli saa kertoa omista tunteista mutta kerrot avoimesti että sinua "v..tuttaa" ja tunnet vihaa anoppia ja toista miniää kohtaa ja vainko siksi että ovat iloisia vauvasta, olivat varmaan sinunkin vauvastasi iloisia aikoinaan`?
Lohdutukseksi voin kertoa, että yhdelle ystävälleni lääkäri sanoi vuosia sitten että tämä hyvin epätodennäköisesti tulee koskaan saamaan lapsia. Niitä kun oli kaikkien hoitojen avulla yritetty. Sitten yhtäkkiä, ilman mitään lääkityksiä hän oli raskaana! Nykyään hänellä yksi poika ja yksi tyttö.
Sinulla on muutenkin rankka hetki, koska viiden yritys ei tuottanut toivottua tulosta, siksi ehkä tuollainen tahaton ajattelemattomuus loukkaa vielä enemmän kuin normaalisti.
Luulen myös, että veljesi vaimo myös yrittää vain vietsiä sinulle, että on kiva kun on tyttö, kun sille voi ostaa kaikkea kaunista ja kivaa. Ja sanoo tämän sinulle, koska sinullakin on tyttö. Tai sitten yrittää peitellä "huonoa" omaatuntoa siitä, etteä heille tulee poia tai yleensä lapsi, vaikka teillä ei ole kuin yksi. Ehkä hän kuitenkin aavistaa teidän halun saada lisää lapsia.
Tosin tuo anopin kommentti on taas ihan mauton, mutta silti nin vanhanaikainen. Vain poiak on se, joka sukuu jatkaa ja jolla on jotain merkitystä. Kysy seuraavalla kerralla kun asiaa mainitsee, että eikö hänen mielestään nämä tyttö-lapsenlapset ole yhtä tärkeitä kuin pojat? Ehkä sitten itsekin miettii, että mitäs sitä tulikaan sanottua.
Älä silti tuhlaa energiaasi tämän pohtimiseen. Sano seuraavalla kerralla suoraan, mitä ajattelet tai kerro, että jos vain näistä hoidoista saisi vielä yhden ihmisalun aikaiseksi, niin olisit siitä ihan yhtä onnellinen, on se sitten tyttö tai poika.
Voimia.
Olen pahoillani jos sanon jotain mitä et halua kuulla. Mutta tällaisen lapsettoman ja miehettömän (vastoin omaa haluani, HALUAISIN yli kaiken miehen ja lapsia!!!) mielestä olis tärkeää, että miehesi puhuisi äidilleen ja kälylleen. Ehkä mieluiten niin, että yhdessä pyytäisitte saada puhua heille ja kertoisitte, kuinka paljon heidän puheensa satuttaa. On vaikea uskoa, että läheiset tahallaan noin loukkaisivat! Ennemminkin uskon, että jos he tietäisivät, että olette yrittäneet toista jo kauan, niin eivät varmasti teidän kuullen aukoisi ajattelemattomuuksia.
Luulen, että sellainen ihminen, joka ei ole joko itse kokenut tai läheltä seurannut (kuten minä) lapsettomuushoitoja ja sitä syvää tuskaa, jota lapsettomuus, primäärinen tai sekundäärinen, aiheuttaa, ei voi ymmärtää sitä tuskan määrää.
On aika lapsellista sekä anopilta että kälyltäsi vouhkata siitä mitä sukupuolta lapsi on. Ehkä anoppi yrittää juuri siksi hehkuttaa sitä toista poikaa, että lapselle tule sitten sellainen olo, että äiti ainakaan ei häntä halunnut? Ja taas, kälysi voi olla poikkeuksellisen rohkea sanoessaan mitä todella ajattelee? Aniharvoin kukaan sanoo, kumman haluaisi, vaikka varmaan aika monella se on mielessä kuitenkin. Eikä kukaan sitten syntymän hetkellä lastaan jätä sairaalaan kuitenkaan, kun sitten kun hän on maailmassa hän on tietysti se maailman ihanin.
Tsemppiä sinulle ja tosiaan, puhu miehellesi ja sitten puhukaa sukulaisille. Uskoisin, että avoimuus auttaa.