Milloin lopetit "sitten kun"-elämisen ja aloit oikeasti elämään?
Teininä: hitto mä vihaan teitä! Sitkun mä oon aikuinen niin teen just mitä haluun!
18v: Ääh sitkun mä käyn töissä niin ostan just sen mitä haluun.
Opiskelijana: Sitkun nää opiskelut loppuu niin mä kyllä teen oikeesti mitä haluun. Reissaan ja kaikkea..
Aikuisena: Sitkun nää lapset on vähän vanhempii niin otan kyllä aikaa itelleni ja laitan itteni kuntoon./Sitkun nää lapset muuttaa pois niin laitan tään asunnon just niinku haluun. / Sitkun ei tarvii ton urpon kanssa elää vaan lasten takia niin otan jonkun ihanan miehen, joka arvostaa just mua.. / Sitkun pääsen eläkkeelle teen vaan sitä mitä haluan. / Sitkun noi lapsenlapset lähtee tuosta pyörimästä sitten mä vaan lepään. / Sitkun mä oon eläkkeellä sitten on aikaa kaikkeen. Sit mä vaan olen..
Elätkö siis hetkessä vai sitkunmä-elämää? Odotatko viikonloppua/lomaa/kesää vai nautitko myös arjesta?
Kommentit (56)
Kun erosin JEHOVANTODISTAJISTA! Aloin elämään omaa elämääni enkä vain järjestön eli vartiotorniseuran uskontoa julistaen päivittäin. Ajatukseni vapautuivat näkemään ja rakastamaan itseäni.
Ei ollut rakkautta minusta tuo systeemi että aina usko ja julistaminen kaiken edelle... Paljon kokouksia viikoittain ja kentällä käyntiä sekä muut ystävät vain seurakunnassa. Yhdessä hymisteltiin :
SITTEN kun pahamaailma lopouu ja alkaa paratiisi,...
Kun päätin opiskeluni, sain ensimmäisen vakituisen työpaikan ja aloin elää ns. aikuisen keskiluokkaista elämää. Onneksi ymmärsin olla hankkimatta lapsia unelmieni tielle. Tuntuu todellakin hyvältä tehdä juuri niitä asioita, joista opiskelijana haaveili.
[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 14:49"]
Ihana. Tämä "elä nykyhetkessä" hömppeli on kyllä pikkuisen myöhempää perua kuin kasari! Buddhalaisuudessa/zenbuddhalaisuudessahan tätä korostetaan paljon. Menneisyys on tapahtunut ja jo vääristynyttä - miki jauhaa sitä. Tulevaisuus on vain mielen luomia kauhukuvia tai ihannekuvia. Joten jää vain nykyhetki, jota on vaikea asuttaa.
[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 14:32"]
Niin retroa, niin retroa! Aloittajan tekstistä muistuu mieleeni 1980-luku. 1980-luvulla naispuolisten opetus-. kasvatus- ja hoiva-alan ihmisten keskuudessa keksittiin alkaa puhua sitku-elämästä.
Siitä tuli oikein muotivillitys siihen aikaan. Televisiossa psykologittaret puhuivat sitku-elämästä, kirkoissa siitä puhuivat papittaret ja nuorisonohjaajattaret, ja lehdissä kysymys-ja-vastaus -palstoilla oli trendikästä puhua sitku-elämästä. Ap. ei ole keksinyt mitään uutta. Hän kierrättää.
[/quote]
[/quote]
Sekavahkoa. "Tämä `elä nykyhetkessä´ hömppeli on kyllä pikkuisen myöhempää perua kuin kasari!" Haluat siis sanoa, että ap:n hömppeli on myöhempää perua kuin 80-luku? Se ei ole myöhempää eli siis uudempaa. Se keksittiin nimittäin jo 80-luvulla.
Vai oliko vastaksesi vain zen-buddhalaisuudelle tavanomaista irrationaalisuutta, pakoa järjestä?
[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 14:56"]
[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 14:49"]
Ihana. Tämä "elä nykyhetkessä" hömppeli on kyllä pikkuisen myöhempää perua kuin kasari! Buddhalaisuudessa/zenbuddhalaisuudessahan tätä korostetaan paljon. Menneisyys on tapahtunut ja jo vääristynyttä - miki jauhaa sitä. Tulevaisuus on vain mielen luomia kauhukuvia tai ihannekuvia. Joten jää vain nykyhetki, jota on vaikea asuttaa.
[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 14:32"]
Niin retroa, niin retroa! Aloittajan tekstistä muistuu mieleeni 1980-luku. 1980-luvulla naispuolisten opetus-. kasvatus- ja hoiva-alan ihmisten keskuudessa keksittiin alkaa puhua sitku-elämästä.
Siitä tuli oikein muotivillitys siihen aikaan. Televisiossa psykologittaret puhuivat sitku-elämästä, kirkoissa siitä puhuivat papittaret ja nuorisonohjaajattaret, ja lehdissä kysymys-ja-vastaus -palstoilla oli trendikästä puhua sitku-elämästä. Ap. ei ole keksinyt mitään uutta. Hän kierrättää.
[/quote]
[/quote]
Sekavahkoa. "Tämä `elä nykyhetkessä´ hömppeli on kyllä pikkuisen myöhempää perua kuin kasari!" Haluat siis sanoa, että ap:n hömppeli on myöhempää perua kuin 80-luku? Se ei ole myöhempää eli siis uudempaa. Se keksittiin nimittäin jo 80-luvulla.
Vai oliko vastaksesi vain zen-buddhalaisuudelle tavanomaista irrationaalisuutta, pakoa järjestä?
[/quote]
Ja tuo oli siis kohdistettu sille, joka puhui buddhalaisuudesta. Jostain syystä hänen tekstinsä ei vain tarttunut lainaukseen mukaan.
[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 14:53"]
Kun päätin opiskeluni, sain ensimmäisen vakituisen työpaikan ja aloin elää ns. aikuisen keskiluokkaista elämää. Onneksi ymmärsin olla hankkimatta lapsia unelmieni tielle. Tuntuu todellakin hyvältä tehdä juuri niitä asioita, joista opiskelijana haaveili.
[/quote]
Alapeukutin sinua vahingossa, anteeksi! Tykkään!
On aika vaikeaa elää tässä ja nyt elämää kun on työtön ja rahat vähissä. Moniin niihin asioihin mitä mä haluaisin tarvitsen rahaa ja nyt en voi muuta kuin sanoa, että sit kun saan työpaikan ja rahaa ......
Mutta kyllä mun mielestä elämä sittenkin on hyvin paljon sitku-juttuja. Kaikkea ei vaan voi tehdä heti samantien. Tai ainakin mulla on unelmat ja aikomukset enimmäkseen sellaisia, ettei niiden toteutuminen riipu pelkästään mun tahdostani.
[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 14:34"]
Kaikkia asioita ei vaan voi tehdä kun on pienet lapset, asuntolainaa jne.
Sitten kun lapset on isoja ja talo maksettu, on mun elämän aika.
Minusta olis typerää elää kaikki-mulle-heti-nyt.
[/quote] Mitä asioita ei voi tehdä kun lapset ovat pieniä? Miksi tyytyväinen sitkuton elämä olisi heti-mulle-kaikki-nyt-elämää?
Mä olen elänyt sitkuttellen melkein koko elämäni, ja tulen elämään vielä vähintään kymmenen vuotta, luultavasti pitempäänkin (jos siis en kuole ennen sitä), sillä lapseni ovat vielä suht pieniä.
Sitku lapset ovat isompia, eroan ja alan elää sitkuttomasti.
[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 15:07"]
[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 14:34"]
Kaikkia asioita ei vaan voi tehdä kun on pienet lapset, asuntolainaa jne.
Sitten kun lapset on isoja ja talo maksettu, on mun elämän aika.
Minusta olis typerää elää kaikki-mulle-heti-nyt.
[/quote] Mitä asioita ei voi tehdä kun lapset ovat pieniä? Miksi tyytyväinen sitkuton elämä olisi heti-mulle-kaikki-nyt-elämää?
[/quote]
En ole tuo kirjoittaja, mutta minun elämistäni sitkuttaa se etten halua erota kun lapset ovat näin pieniä. Säälittää heidän puolestaan, mieluummin jatkan sitkuttamista.
[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 15:01"]
Alapeukutin sinua vahingossa, anteeksi! Tykkään!
[/quote]
Saat anteeksi. :) -24
En ole lopettanut kun en ole koskaan aloittanutkaan. Tai no siis "Sitten kun saan ajokortin (ikäraja)" tyylisiä on tietty jotain ollut, eli jonkin asian tekeminen ei ole ollut mahdollista, koska on pitänyt ensin hankkia joku lupa tai täyttää jonkin ikäraja.
Muuten ei tulisi mieleenikään :)
Jätin miehen ja nyt ei tarvitse kotona pelätä:)
Vierailija kirjoitti:
On aika vaikeaa elää tässä ja nyt elämää kun on työtön ja rahat vähissä. Moniin niihin asioihin mitä mä haluaisin tarvitsen rahaa ja nyt en voi muuta kuin sanoa, että sit kun saan työpaikan ja rahaa ......
Mutta kyllä mun mielestä elämä sittenkin on hyvin paljon sitku-juttuja. Kaikkea ei vaan voi tehdä heti samantien. Tai ainakin mulla on unelmat ja aikomukset enimmäkseen sellaisia, ettei niiden toteutuminen riipu pelkästään mun tahdostani.
Myyn tutulle miehelle tiedätte mitä ja saan vähän lisää rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Kympille tiedoksi, en ole tietoinen tuosta 80-luvun retroilu sitkuttelusta. Olen syntynyt 90-luvun alussa. Varmasti olen jostain joskus kuullut toki "sitkuttelusta". Lähinnä tämä aloitus tuli mieleen siitä kun katselin teiniaikojen kuvia jossa kroppa oli sorja, enää ei niinkään. Eihän tuosta kauaa toki ole, mutta pitäis ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä asialle jotain eikä voivotella. Viimeksi tätä sitkuttelua kävin avokin kanssa läpi kun hän aloitti työt toisella paikkakunnalla, jonka johdosta hän ei ole enää niin paljoa kotona. Hän puhui että nähäänhän me lomalla tms, sanoin että niin vaan ei me voida elää kaukosuhteessa niin että odotetaan kokoajan jotain, sitä kun nähään, sitä kun alkaa kesälomat tms. Vaan pitää rakastaa ja pitää parisuhdetta yllä joka päivä, eli ei "sitten kun". Sitten se ois varmasti myöhästä. Myös ystäville huomauttelen joskus sitkuttelusta, että tee asialle jotain nainen tms. :) Mutta kiva lukea näit
Siis mä olin tästä silleen, että haloo olet syntynyt 90-luvun alussa ja nyt jo voivottelet jotain kropan sorjuutta? Mutta tämä olikin VIESTI VUODELTA 2014 XD
Ei saaaatana........... No, saa ainakin itse olla saman ikäluokan ihmisenä tyytyväinen... 2014 oli oikein huippuaikoja ysärin alussa syntyneille, fysiikka HUIPUSSA.
Kun erosin JEHOVANTODISTAJISTA! Aloin elämään omaa elämääni enkä vain järjestön eli vartiotorniseuran uskontoa julistaen päivittäin. Ajatukseni vapautuivat näkemään ja rakastamaan itseäni.
Ei ollut rakkautta minusta tuo systeemi että aina usko ja julistaminen kaiken edelle... Paljon kokouksia viikoittain ja kentällä käyntiä sekä muut ystävät vain seurakunnassa. Yhdessä hymisteltiin :
SITTEN kun pahamaailma lopouu ja alkaa paratiisi,...