Lue keskustelun säännöt.
Milloin lopetit "sitten kun"-elämisen ja aloit oikeasti elämään?
08.01.2014 |
Teininä: hitto mä vihaan teitä! Sitkun mä oon aikuinen niin teen just mitä haluun!
18v: Ääh sitkun mä käyn töissä niin ostan just sen mitä haluun.
Opiskelijana: Sitkun nää opiskelut loppuu niin mä kyllä teen oikeesti mitä haluun. Reissaan ja kaikkea..
Aikuisena: Sitkun nää lapset on vähän vanhempii niin otan kyllä aikaa itelleni ja laitan itteni kuntoon./Sitkun nää lapset muuttaa pois niin laitan tään asunnon just niinku haluun. / Sitkun ei tarvii ton urpon kanssa elää vaan lasten takia niin otan jonkun ihanan miehen, joka arvostaa just mua.. / Sitkun pääsen eläkkeelle teen vaan sitä mitä haluan. / Sitkun noi lapsenlapset lähtee tuosta pyörimästä sitten mä vaan lepään. / Sitkun mä oon eläkkeellä sitten on aikaa kaikkeen. Sit mä vaan olen..
Elätkö siis hetkessä vai sitkunmä-elämää? Odotatko viikonloppua/lomaa/kesää vai nautitko myös arjesta?
Kommentit (56)
10 vuoden päästä. Eli sitten kun olen eläkkeellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaatteko että aika paljon "sitkuja" jäisi pois jos ei erehdy hankkimaan lapsia ;).
On kieliopillisesti väärin sanoa "aloit elämään". Pitää sanoa "aloit elää".
Halusin lapsia. Siinä sentään pidin oman pääni. Miehenikin halusi lapsia, että en minä niitä aivan yksin saanut.
3.
Siinä vaiheessa kun äitini alzheimerintauti oli edennyt niin pitkälle, että tajusin ettei hän tule ikinä tekemään sitkun-asioitaan. En halua samaa itselleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan edes aloittanut "sitten kun" -elämää enkä aio aloittaakaan. En ole, ainakaan vielä, tehnyt valintoja, jotka olisivat pois jostain muusta haluamastani.
Vanha ketju mutta nostetaan..
Silloin kun:
- tapasin uudelleen nuoruuden ihastuksen ja tajusin, että elämää ei voi kesyttää..
-ystävä sairastui samaan aikaan syöpään
-eräs työkaveri antoi positiivista palautetta siitä kun tein omalla tavallani työtä
Nämä kaikki tapahtui kuukauden sisällä, aloin tekemään sitä mistä olin haaveillut muun elämän ohella
Mutta elän kuitenkin sitkun elämää, mutta yksi sitkun asia on laitettu eteenpäin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin retroa, niin retroa! Aloittajan tekstistä muistuu mieleeni 1980-luku. 1980-luvulla naispuolisten opetus-. kasvatus- ja hoiva-alan ihmisten keskuudessa keksittiin alkaa puhua sitku-elämästä.
Siitä tuli oikein muotivillitys siihen aikaan. Televisiossa psykologittaret puhuivat sitku-elämästä, kirkoissa siitä puhuivat papittaret ja nuorisonohjaajattaret, ja lehdissä kysymys-ja-vastaus -palstoilla oli trendikästä puhua sitku-elämästä. Ap. ei ole keksinyt mitään uutta. Hän kierrättää.
Kaikkia asioita ei vaan voi tehdä kun on pienet lapset, asuntolainaa jne.
Sitten kun lapset on isoja ja talo maksettu, on mun elämän aika.
Minusta olis typerää elää kaikki-mulle-heti-nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 14:32"]
Niin retroa, niin retroa! Aloittajan tekstistä muistuu mieleeni 1980-luku. 1980-luvulla naispuolisten opetus-. kasvatus- ja hoiva-alan ihmisten keskuudessa keksittiin alkaa puhua sitku-elämästä.
Siitä tuli oikein muotivillitys siihen aikaan. Televisiossa psykologittaret puhuivat sitku-elämästä, kirkoissa siitä puhuivat papittaret ja nuorisonohjaajattaret, ja lehdissä kysymys-ja-vastaus -palstoilla oli trendikästä puhua sitku-elämästä. Ap. ei ole keksinyt mitään uutta. Hän kierrättää.
[/quote]
Ihan kiva kierrätys minusta. :)
En oikein osaa sanoa. En odottele kylläkään mitään eli tavallaan hetkessä elän. Liiaksi ehkä vatvon menneisyyttä ja sanomisiani ja tekemisiäni. Tuohon turhaan analysointiin menee nergiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1) Erosin kolme vuotta sitten pitkästä 7,5 vuoden suhteesta missä ei isommin vikaa mutta oli viemässä minua kohti tylsää ja luultavasti onnetonta avioliittoa ja elämää
2) Ulkomailla työskentely oli aina ollut unelmani "sitku". Olin ollut suhteessa 1,5v silloisen kumppanini kanssa mutta lähdin tästä huolimatta ulkomaille. En katunut hetkeäkään.
3) Nyt elän sitä "sitku"-elämää.
Silloin kun sairastuin vakavasti ja pelkäsin kuolemaa, tai siis sen jälkeen kun paranin ja se pelko väistyi taka-alalle. Se herätti ymmärtämään että sitä sitku-aikaa ei välttämättä tule ikinä, joten parempi nauttia tästä hetkestä. Toki pienet lapset ja taloudelliset tekijät huomioon ottaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunnista itseäni yhtään aloituksesta, joten ilmeisesti en ole koskaan elänyt sitku-elämää.
Silloin kun tapasin mieheni. Muutettiin yhteen, päätettiin perustaa perhe, mentiin naimisiin. Sen jälkeen olen tehnyt paljon muutakin sellaista mistä aiemmin vain haaveilin. :)
Ei ole mitään seuraavaa elämänvaihetta eikä ole mitään sellaista tulevaisuutta, josta voisi sanoa että sitten kun sitä tai tätä. On vain harmaa, tasapaksu arki joka kiertää kehää samanalaisena ja muuttumattomana vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Ollut siellä, nähnyt sen. Jo vuosikymmenien ajan.
Kun erosin. Jotenkin elämäni alkoi siitä. Olen mielettömän onnellinen nykyään ja paljon paremmassa suhteessa :)
[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 14:34"]
Kaikkia asioita ei vaan voi tehdä kun on pienet lapset, asuntolainaa jne.
Sitten kun lapset on isoja ja talo maksettu, on mun elämän aika.
Minusta olis typerää elää kaikki-mulle-heti-nyt.
[/quote]
Mitä asioita esimerkiksi asuntolaina estää sinua tekemästä nyt? Entä lapset?
Ihana. Tämä "elä nykyhetkessä" hömppeli on kyllä pikkuisen myöhempää perua kuin kasari! Buddhalaisuudessa/zenbuddhalaisuudessahan tätä korostetaan paljon. Menneisyys on tapahtunut ja jo vääristynyttä - miki jauhaa sitä. Tulevaisuus on vain mielen luomia kauhukuvia tai ihannekuvia. Joten jää vain nykyhetki, jota on vaikea asuttaa.
[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 14:32"]
Niin retroa, niin retroa! Aloittajan tekstistä muistuu mieleeni 1980-luku. 1980-luvulla naispuolisten opetus-. kasvatus- ja hoiva-alan ihmisten keskuudessa keksittiin alkaa puhua sitku-elämästä.
Siitä tuli oikein muotivillitys siihen aikaan. Televisiossa psykologittaret puhuivat sitku-elämästä, kirkoissa siitä puhuivat papittaret ja nuorisonohjaajattaret, ja lehdissä kysymys-ja-vastaus -palstoilla oli trendikästä puhua sitku-elämästä. Ap. ei ole keksinyt mitään uutta. Hän kierrättää.
[/quote]
Lopetin vai aloitin? Teininä ja nuorena aikuisena saatoin tehdä rohkeasti omat ratkaisuni. En välittänyt ympäristön painostuksesta. Uhkailun tosin koin hyvin raskaana. Se söi minua sisältä. Annoin periksi.
Elän nyt vanhempana lasteni parasta ajatellen. Oma aikani tulee sitku..., mutta nautin tästä matkasta sentään sen minkä voin. Ei ole täysin on tai off elämää.
Olisinpa pitänyt pääni ja saanut enemmän muutosta aikaiseksi nuorena! Olin oikeassa!