Lue keskustelun säännöt.
kutsutteko enää vieraita, joilla ylivilkas lapsi?
22.01.2014 |
Mikäli teillä on ystäväpiirissä perhe, jolla ylivilkas/adhd lapsi, kutsutteko kylään, mikäli aiempien kokemusten perusteella lapsi ollut agressiivinen, hajoittanut paikkoja, käyttäytynyt huonosti ruokapöydässä ja huutaa suoraa huutoa. Kyseessä siis kohta 5v lapsi.Me emme kutsu. Tällainen adhd ei enää meille tule. Meillä lapsetkaan eivät enää halua häntä meille. Vanhempien mielestä adhd tapausta pitää ymmärtää, vaikka toisella omalla lapsellamme on hampaanjäljet päässä, kun hullu puri yhtäkkiä.
Kommentit (62)
Kyllä kutsun. Neurologisesta vammasta kärsivällä lapsella on sama oikeus olla ihminen kuin muillakin. On hirveää, jos aletaan eristää lasta, jolla muutenkin on vaikeaa olla toisten ihmisten kanssa.
Juttelisin vanhempien kanssa ennakkoon, mitä voi tehdä helpottaakseen vierailua. Lisäksi on tärkeää sopia pelisäännöt. Ei lapsi varmasti omassa kodissaankaan saa tehdä mitä huvittaa, joten ei hänellä ole sitä oikeutta sinunkaan kodissasi.
Erityislapsen vanhemmilla on varmasti todella rankkaa jo pelkästään lapsensa kanssa, saati sitten vielä muiden ihmisten asenteet siihen päälle. Itse olisin ylpeä mahdollisuudesta saada olla tukena tällaiselle perheelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on nimenomaan vanhempien toiminta eivätkä lasten diagnoosit, jotka määrittävät voiko jotain lasta ottaa kotiinsa kyläilemään. Meillä on suvussa adhd-lapsi, joka ei haastavuudestaan huolimatta ole saanut tehdä mitä mieleen juolahtaa, vaan käyttäytymiseen on aina tarvittaessa puututtu, ja aina on voitu kyläillä puolin ja toisin ongelmitta, vaikka välillä lapsi olisikin kiukutellut vähän muita sitkeämmin. Sen sijaan sellaisten kaveriperheiden ihan ns. terveet lapset, joiden muihin kohdistamaa kiusaamista tai tavaroiden tuhoamista ei koskaan vanhempi huomaa, tai huomatessaan pitää huvittavana, ovat olleet paljon epämiellyttävämpää seuraa ja karsiutuneet kutsuttavien joukosta aina jossain vaiheessa. Oli lapsen ja perheen tilanne mikä hyvänsä, niin ymmärtäminen ei ole sama kuin kaiken salliminen.
Mun pojalla on AD/HD plus pari muuta diagnoosia alla. Kukaan ulkopuolinen ei pojasta psyty huomaamaan sitä, ei edes usko vaikka kerron. Poika on rauhallinen, kiltti, toiset huomioon ottava, äärimmäisen reipas ja kohtelias. Käyttäytyy paikassa kuin paikassa fiksusti eikä ole kotona eikä vieraissa koskaan hajottanut/pilannut kenekään omaisuutta, Siivoaa lelunsa pois, ottaa leikkiin kaverin pikkusisaret, ei ota omin luvin mitään leluja, pyytää kohteliaasti juomaa ja juo/syö vain pöydän ääressä, pyytää päästä käsien pesulle jne. Poika saa aina hyvää palautetta, varsinkin koulukaverien vanhemmilta. Koulu, päiväkoti (aikoinaan) harrastukset, joka paikasa tulee kehuja käytöksestä. Pojan ongelmat on toisaalla kuin käytöksessä. Pikkusisaret on erilaisia mutta myös niillä käytöstavat hallussa.
Meidän kotia on tuhonnut kyllä ihan tavislapset ja niiden kädettömät vanhemmat.
On minullakin ylimääräistä päänvaivaa AD/HD-lapsesta. Tälläinen kiusaa mun poikaa koulussa. Fyysistä väkivaltaa ilmenee joka päivä. Tämän lapsen äiti ei näe pojan käytöksessä mitään vikaa ja eihän sille mitään voisikaan kun sillä on se AD/HD, Että mun poika on sitten nyrkkeilysäkki tälläiselle.
Me ollaan kasvatettu lapset tottelemaan ja kantamaan seuraukset käytöksestään. Jos ei osata käyttäytyä. lähdetään välittömästi pois (Tapahtunut 2 kertaa), jäähypenkki on käytössä kuten palkontotaulu, pelikiellot yms. Hyvin harvoin näitä enää tarvitsee käyttää koska ollaan tehty se työ jo lasten ollessa pieniä. Nyt joku tulee huutelemaan että ollaan aiheutettu lapsille vähintään traumat tai jotain kun ollaan näin tiukkoja tai jotain. Mutta aika näyttää. Juuri nyt mulla on kiltit, reippaat, onnelliset lapset. Meillä ei tappele aikuiset eikä lapset, lapset tietää rajat ja osaavat olla sen mukaan, hyvin harvoin, ehkä kerran kuussa joudun komentamaan jostain.
Lapset on oppineet käisttelemään tunteitaan aika kivasti. Eilen illalla tyttö sanoi että häntä kiukuttaa kun alkaa jo olla univäsy ja mentiin jo 6 aikaan illalla pesulle ja siitä tyttö sitten nukkumaan. Aika hienosti sanottu ja toimittu 3,5 vuotiaalta. Poika aamulla teki aamutoimet nopeasti koska halusi maata sohvalla hetken ennen kouluun menoa, ei kuulemma saanut unta ihan tarpeeksi yöllä :) Olen pyrkinyt lapsille selittämään omaa käytöstäni, jos olen väsynyt ja kiukuttelen, kerron lapsille sen. Ja kipeänä pyydän aikaa levätä jne. Lapset on todella fiksuja!! Siis kaikkien lapset :) Mun motto on ollut aina yrittää puhua lapselle kuin aikuiselle, ei toki onnistu aina mutta asiat menee perille hyvin.
Kysehän ei ole diagnoosin vuoksi syrjimisestä vaan kasvattamattomuuden. Diagnoosista viis, jos lapsi käyttäytyy hyvin tai vanhemmat pystyvät pitämään kurissa, ettei lapsi tuhoa kaikkea tai kiusaa muita. Yrittäkää nyt ymmärtää tämä!
46 on asian ytimessä. Vaikka kuinka erityislapsella pitäisi olla oikeus toteuttaa itseään mätkimällä tai puremalla toisia niin toisilla on myös oikeus koskemattomuuteen. Joko se ratkaistaan kieltämällä erityislapsen huvit tai altistamalla toiset käsiksi käymiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
26, jos tiesit lapsesi taipumuksesta huitaista värikkäitä esineitä, miksi kätesi ei ollut välissä kun huitaisu tapahtui? Miksi et ollut jo siirtänyt kuppia itse - oman lapsesi toimintahan on sinun vastuullasi? Aivan käsittämätöntä röyhkeyttä huutaa toiselle aikuiselle, koska hän ei ottanut vastuuta sinun lapsesi riehumisesta toimimalla omassa kodissaan sinun komentosi mukaan. Molemmille osapuolille on varmasti paras ratkaisu, että ette käy kylässä - harmi vain, että sinä luulet edelleen muiden toimineen väärin, kun eivät mukauttaneet omaa toimintaansa sinun vaatimuksiisi.
Ja siinä olet oikeassa, että on varmasti ikävää ja asiatonta, jos erityislapsen vanhemmalle ehdotellaan perinteisiä lapsen ohjaus- ja kasvatuskeinoja silloin, jos tiedossa on, ettei niistä ole apua. Minä vain en saanut kirjoituksestasi minkäänlaista käsitystä, onko lapsesi kanssa edes kokeiltu ihan tavallista ohjausta ja puuttumista, vai kohdistuuko se teidän tapauksessa vain muihin ihmisiin.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 11:07"]
Kysehän ei ole diagnoosin vuoksi syrjimisestä vaan kasvattamattomuuden. Diagnoosista viis, jos lapsi käyttäytyy hyvin tai vanhemmat pystyvät pitämään kurissa, ettei lapsi tuhoa kaikkea tai kiusaa muita. Yrittäkää nyt ymmärtää tämä!
[/quote]
Pääsääntöisesti juurikin näin, kyllä! Mutta erityislapsen kohdalla on silti ymmärrettävä sekin, että hän ei aina käyttäydy samalla tavalla kuin muut lapset, säännöt voivat vaatia normaalilasta enemmän opettelua jne. Erityislapsi on tässä suhteessa tavallista lasta vaativampi. Vaikka vanhemmat tekevät parhaansa, jotain voi silti sattua, ja se olisi tärkeää pitää mielessä. Yhteistyössä lapsen omien vanhempien ja kyläpaikan vanhempien kanssa vierailut varmasti sujuvat, jos vain muistetaan myös joustavuus eli se, että yllätyksiä voi sattua. Sitten tietysti niihin reagoidaan, aivan kuten normaalinkin lapsen kohdalla, jos hän tekee jotain väärää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 11:14"]
46 on asian ytimessä. Vaikka kuinka erityislapsella pitäisi olla oikeus toteuttaa itseään mätkimällä tai puremalla toisia niin toisilla on myös oikeus koskemattomuuteen. Joko se ratkaistaan kieltämällä erityislapsen huvit tai altistamalla toiset käsiksi käymiselle.
[/quote]
Periaatteessa oikein, kirjoitit vain kovin ikävään sävyyn. Luuletko ihan oikeasti, että erityislapselle hänen käytöksensä olisi jotain huvia? Vääränlaiset reaktiot ovat usein seurausta juuri siitä, että lapsi ei neurologisten rajoitustensa vuoksi osaa esim. ottaa kontaktia muulla tavalla. Toki häntä voi ja pitääkin siihen opettaa, niin päiväkodissa/koulussa erityisen tuen avulla kuin vanhempienkin toimesta (ja kylässä isäntäperheen toimesta). Erityislapsen toimintaa ei kuitenkaan voi tarkastella tavislapsen hyvä/paha-akselilla, sillä hänen maailmassaan syyt ja seuraukset voivat olla jotain ihan muuta kuin ei-poikkeavilla.
Siinä olet oikeassa, että erityislapsellekin täytyy opettaa kuinka toisen ihmisten kanssa ollaan, aivan kuin tavallisellekin lapselle. Tavislapsikin oppii vain opettamalla, ettei saa lyödä jne. En kuitenkaan pitänyt kirjoituksessasi siitä, millä lailla arvotit neurologisesti poikkeavia väkivallasta nauttiviksi. Se kun ei pidä alkuunkaan paikkaansa.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 11:15"]
26, jos tiesit lapsesi taipumuksesta huitaista värikkäitä esineitä, miksi kätesi ei ollut välissä kun huitaisu tapahtui? Miksi et ollut jo siirtänyt kuppia itse - oman lapsesi toimintahan on sinun vastuullasi? Aivan käsittämätöntä röyhkeyttä huutaa toiselle aikuiselle, koska hän ei ottanut vastuuta sinun lapsesi riehumisesta toimimalla omassa kodissaan sinun komentosi mukaan. Molemmille osapuolille on varmasti paras ratkaisu, että ette käy kylässä - harmi vain, että sinä luulet edelleen muiden toimineen väärin, kun eivät mukauttaneet omaa toimintaansa sinun vaatimuksiisi.
Ja siinä olet oikeassa, että on varmasti ikävää ja asiatonta, jos erityislapsen vanhemmalle ehdotellaan perinteisiä lapsen ohjaus- ja kasvatuskeinoja silloin, jos tiedossa on, ettei niistä ole apua. Minä vain en saanut kirjoituksestasi minkäänlaista käsitystä, onko lapsesi kanssa edes kokeiltu ihan tavallista ohjausta ja puuttumista, vai kohdistuuko se teidän tapauksessa vain muihin ihmisiin.
[/quote]
Jep, aika härski emäntä kyllä, ei tulisi mieleenkään syytellä ketään muuta vaan itsehän sitä vedetään kupit oman lapsen käsistä pois.
Ja sitten vielä leuhkii kun on tekemisisisä vain samanlaisten ihmisten kanssa kuin itse on. Röyhkeiden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kuin yksi lapsi lähipiirissä joka on yli vilkas. Ei tee toisille lapsille mitään, mutta hetkeäkään ei ole paikallaan, raivoaa ja rikkoo leluja ja esineitä, kaivaa kaappeja ja laatikoita.
Vahinkoja sattuu mutta siinä vaiheessa kun aina tuhotaan jotain tahallaan niin johan Se rupee nyppimään.
Lapsen äiti vaan huutaa ja ei katso lapsen perään tarpeeksi, lisäksi ei ole koskaan edes tarjoutunut korvaamaan jotain rikki mennyttä.
En kutsu enää meille, yhdessä voidaan mennä ulos tai mä meen niille, omia lapsia en mielelläni mukaan ota koska ne on aina ihmeissään kaverin pojan käytöksestä, hiljaa silmät suurina katsovat sitä remuamista kun ei se poika malta leikkiä normaaliin tapaan.
En mä väitä että omat lapsetkaan ei virheitä tekisi, mutta mä kasvatan niitä oikeaan ja en tosiaan rupea ottamaan kasvatus vastuuta kaverin lapsesta jos sen äiti on paikalla. Olenhan mä poikaa kieltänyt, mut ei se usko!
En kutsuisi ollenkaan tuollaista perhettä, jonka ap kuvaili. Mutta kutsuisin normaalin perheen, jossa on adhd tapaus ja olen kutsunutkin, ovat käyneet kotona ja mökillä kylässä. Eikä lapsi ole koskaan aiheuttanut mitään tuhoa, ei edes pienempänä ennen lääkityksen aloittamista eikä nyt isompana koululaisena (ja sen adhd:n huomaa lapsesta vaikka on lääkitys käytössä jatkuvasti).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 23:18"]
valitettavasti älykkäät ja lahjakkaat joutuvat olemaan normaalien seurassa, esim. käymään näiden normaalien mukaan etenevää koulua (kommentti eksynyt väärään ketjuun? ylivilkkaasta lapsesta kirjoittelun keskelle joku kirjoittaa normaleista ja hulluista)
[/quote]
Mitä ihmettä? Lue uudestaan vaikka tämän kohdan ensimmäinen ap:n kirjoitus:
> Vanhempien mielestä adhd tapausta pitää ymmärtää, vaikka toisella omalla lapsellamme on hampaanjäljet päässä, kun hullu puri yhtäkkiä.
Miten sinä kutsuisit tuollaista väkivaltaista lapsipaskiaista?
Muuten, se, että älykkäät & lahjakkaat ovat koulussa normaalien keskellä, on ihan vaan poliittinen päätös. Minua ei haittaisi, että he olisivat älykkäiden & lahjakkaiden omissa kouluissa. Voi olla, että he silloin saisivat toteuttaa itseään, josta seuraisi, että he voisivat keksiä jotain todella kivaa aikuisiällä, joka parantaisi meidän normaalienkin elämää yms..
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 09:15"]
Kutsun silloin, kun omat voimavarat riittävät ts. ei ole esim. työstressiä. Tietenkin ylivilkkaiden lasten tullessas laitan arvokkaat tai muuten vain tärkeät esineet ulottumattomiin.
Minusta on ala-arvoista, että ap käyttää adhd-lapsesta sanaa hullu.
[/quote]
Ja mitä ap kirjoitti:
> Vanhempien mielestä adhd tapausta pitää ymmärtää, vaikka toisella omalla lapsellamme on hampaanjäljet päässä, kun hullu puri yhtäkkiä.
Miten sinä tuollaista lapsipaskiaista kutsuisit?
t. se toinen, joka kutsui hulluja hulluiksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 11:43"]
Miten sinä tuollaista lapsipaskiaista kutsuisit?
t. se toinen, joka kutsui hulluja hulluiksi
[/quote]
Tällaista kirjoitusta tulee niin surulliseksi. Sen kirjoittajakaan ei nyt kyllä ole ihan tavallinen tai normaali, oman pään sisäisistä rajoitteista kärsii hänkin.
Se "lapsipaskiainen", kuten kirjoitat, on PIENI IHMINEN, joka tarvitsee apua ja tukea. Syrjiminen ja haukkuminen eivät ole auttamista.
Meillä jokaisella on oikeus elämään, myös niillä, jotka ovat sattuneet syntymään vähän huonommat kortit käsissään. Toisten huonoa kohtelua ei tietenkään pidä sallia, ja näitä poikkeavia onkin autettava siinä, että he oppivat tulemaan toimeen toisten kanssa ja toimimaan yhteiskunnassa.
Mutta, ei sinullakaan ole oikeutta kohdella toisia huonosti - kuten juuri teit.
Olen itse haastavasti ja omaehtoisesti käytäytyvän adhd/asperger varhaisnuoren äiti. Olemme aina pitänneet kiinni rajoista ja saaneet monilta tahoilta kiitosta kasvatuksen jämäkkyydestä, mutta toisaalta kyvystä kuulla lasta ja huomioida hänen tunteensa.
Kyläilyreissumme ovat olleet todella vaihtelevia katastrofeista mallikelpoisiin.
Suurempia tuhoja ei ole tapahtunut, mutta joitain esineitä olemme toki korvanneet - lapsi itse on osallistunut korvaamiseen tai jälkien siivoamiseen ikätason ja tilanteen mukaan.
Muutaman kerran olemme lähteneet pois kesken kyläilyn, koska lapsen käytös on ollut niin levotonta ja uhmakasta, että sellaista ei kenenkään tarvitse kodissaan sietää.
Koittakaa ihmisen ymmärtää, että haastavien erityislasten kohdalla voimaroja, keinoja ja kärsivällisyyttä todellakin voidaan tarvita vähintään kymmenkertaisesti normilapseen verrattuna ja siltikin saat pitkiä katseita huonosti käyttäytyvästä lapsesta sellaisilta, jotka eivät tunne tapausta.Olisi "kiva" nähdä miten nämä haukkujat oikeasti selviäisivät tämän tyyppisen haastavan lapsen kanssa .
45 saisi olla onnellinen "helposta" adha lapsesta - mutta huomaatko nostavasi itseäsi jalustalle? Samoja keinoja meilläkin noudatetaan, laihoin tuloksin.
Lapsen adhd/asperger on rajoittanut sosiaalista elämää. Tykkään (periaatteessa) kyläillä ja meillä on ihme kyllä edelleenkin kyläpaikkoja ja vastaavasti kyläilyvieraita. Välillä se vaan on tosi rankkaa - helpommalla pääsisi kun jäisi kotiin. Tosin miten lapsi oppisi kyläilysääntöjä muuta kuin kyläilemällä. Muut lapset meillä osaavat käyttäytyä ja kärsivät kovastikin yhden lapsen erityispiirteistä/haastavasta käytöksestä.
Helpoista lapsista huomaan monesti olevani kateellinen, vaikka kateellisuus muuten ei ole minulle ominaista :( Siitä en pidä, että moni ei käsitä nostavansa itsensä hyväksi kasvattajaksi vai siksi, että hänen lapsensa
sattuu olemaan tyyppiä, joka uskoo heti kiltisti, kun vanhempi vain hoksaa sanoa ensimmäisen kerran napakasti "EI". Moni tuntuu kuvittelevan, että se riittää kaikille - ja jos ei riitä, niin vanhemmat eivät osaa kasvattaa lapsiaan.
En mitään täystuhoa ottaisi. Toivon että vanhemmilla on kykyä arvioida voiko lapsen kanssa liikkua ihmisissä.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 11:15"]26, jos tiesit lapsesi taipumuksesta huitaista värikkäitä esineitä, miksi kätesi ei ollut välissä kun huitaisu tapahtui? Miksi et ollut jo siirtänyt kuppia itse - oman lapsesi toimintahan on sinun vastuullasi? Aivan käsittämätöntä röyhkeyttä huutaa toiselle aikuiselle, koska hän ei ottanut vastuuta sinun lapsesi riehumisesta toimimalla omassa kodissaan sinun komentosi mukaan. Molemmille osapuolille on varmasti paras ratkaisu, että ette käy kylässä - harmi vain, että sinä luulet edelleen muiden toimineen väärin, kun eivät mukauttaneet omaa toimintaansa sinun vaatimuksiisi.
Ja siinä olet oikeassa, että on varmasti ikävää ja asiatonta, jos erityislapsen vanhemmalle ehdotellaan perinteisiä lapsen ohjaus- ja kasvatuskeinoja silloin, jos tiedossa on, ettei niistä ole apua. Minä vain en saanut kirjoituksestasi minkäänlaista käsitystä, onko lapsesi kanssa edes kokeiltu ihan tavallista ohjausta ja puuttumista, vai kohdistuuko se teidän tapauksessa vain muihin ihmisiin.
[/quote]
Huitaisutilanteessa pitelin kylässä verhoja. Sanoin emännälle kiitos, otan kahvia ja voitko laittaa sen perälle ettei lapseni huitase sitä ja 30 sek myöhemmin kahvikuppi oli maassa.
Perheen äiti tietää tilanteen ja kyllä, lapseni on erityisryhmässä ja hänellä on siellä oma ohjaaja. Eli sellaiset neuvot katso silmiin jne ovat yhtä tyhjän kanssa.
Ja nykyään käymme kyläpaikoissa jossa muutaman esineen siirtäminen ei vaadi liikaa. On ihmisiä, kuten yllä nähdään, joiden mielestä kodin muuttaminen astetta turvallisemmaksi on liikaa vaadittu ja tämä heille suodaan.
Jokainen tehköön kotonaan niin kuin parhaaksi näkee.
En kutsu lapsia kotiini, ihan sama ovatko ylivilkkaita tai fleguja.
40:sellaista se on, jouduin kysymään eskari-iässä, että eikö lapseni pääsisi edes yksille synttäreille, kun ei vielä siihen mennessä oltu mihinkään kutsuttu.
koulussa nelosella oli eka yökylävierailu ja se toistui eli hyvin oli mennyt. ja nyt vihdoin nelosella myös kaksi synttärikutsuakin.
lapsi ei ole ylivilkas, mutta muutoin erilainen diagnosoitu persoona, joka ei ryhmäydy ja myöskin liian suorapuheinen ollakseen sosiaalisesti taitava.