Lue keskustelun säännöt.
kutsutteko enää vieraita, joilla ylivilkas lapsi?
22.01.2014 |
Mikäli teillä on ystäväpiirissä perhe, jolla ylivilkas/adhd lapsi, kutsutteko kylään, mikäli aiempien kokemusten perusteella lapsi ollut agressiivinen, hajoittanut paikkoja, käyttäytynyt huonosti ruokapöydässä ja huutaa suoraa huutoa. Kyseessä siis kohta 5v lapsi.Me emme kutsu. Tällainen adhd ei enää meille tule. Meillä lapsetkaan eivät enää halua häntä meille. Vanhempien mielestä adhd tapausta pitää ymmärtää, vaikka toisella omalla lapsellamme on hampaanjäljet päässä, kun hullu puri yhtäkkiä.
Kommentit (62)
Miksi ylivilkkaita lapsia ei saa kieltää? Monelta olen kuullut ettei saa sanoa mitään tai siirtää pois rikkomasta paikkoja kun se kuulema vain pahentaa asiaa? Pitäisi vain antaa rikkoa/lyödä kunnes innostus sen hetkiseen tekemiseen päättyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 23:13"]
Jos lapsella on kunnon vanhemmat, ovat tervetulleita. Jos vanhemmat antavat sen elää kuin sika pellossa, niin ei asiaa.
[/quote]
Tähän, ymmärrän jos lapsi ei ole ihan terve. Mutta se, että vanhemmat antavat adhd:n rymistellä, riehua, huutaa, rikkoa, hakata muita lapsia ja hymistelevät vieressä, että Nico-Pietarin erilaisuutta pitää ymmärtää niin EI KIITOS.
Joo, kyllä, jos vanhemmat tunnistavat sanan EI sekä kunnioittavat muita ihmsiiä ja heidän omaisuutta.
Pätee diagnosoituihin ja muihinkin.
Me ei mennä kylään. Ylivlkkaan lapsen äitinä en tykkää olla kylässä kun etukäteen olen pyytänyt että otetaan särkyvät pois käden ulottuvilta. Sitten kun tullaa, nostan rikkimenevät pois, alkaa marmatus kyllä meidän Luca ja Nico jättävät nämä rauhaan, kun ollaan asiasta puhuttu.
Hitto, jos kerran pyysin etukäteen ota pois, miksei voi sen vertaa kuunnella.
Joku muki saatiin kerran, vuosia vuosia sitten rikki, kun pyysin että jättää kahvikupin seinää vasten, kun lapsella oli silloi taipumus huitasta värikkäitä esineitä. Eipä jättänyt ja kuppi kuumaa kahvia kaatui samalla, onneksi ei kenenkään päälle, jota kovasti ihmettelen.
Tällöin räjähdin äidille ja kysyin etkö yhtään kuunnellut kun vaan 30 sek sanoin laita kuppi seinää vasten.Ja kyllä, aikaa kului alle minuutti tässä välissä.
Ja taas se sama, meidän lapset eivät, ei niin, mutta minä sanoin sinulle tee näin ja sinä et tee, mieti sitä ja lähdimme pois.
Seuraavan kerran kun meidät kutsuttiin, miksi ihmeessä, sanoin ei kiitos. Kerroin meidän elämä lapsemme kanssa on aivan erilaista kun kilttien lasten, jotka tottelevat. Ja koska siinä huushollissa on täysin mahdotonta ymmärtää hyvin yksinkertaisia asioita esim särkyvät esineet pois, ei me voida siellä käydä. Esineet ovat vaan esineitä mutta jos joku lasiesine menee rikki, on liikaa vaaratekijöitä.
Ja samoin, lopetettiin meille kutsuminen tiettyjen osalta, ihan samasta syystä. Ai, ei teidän lapsi osaa vieläkään tehdä sitä, meidän osasi jo kauan aikaa sitten jne. Kyllä teillä on varmaan rankkaa, kun ei lapsi yhtään tottele. Oletko kokeillut jos vaan katsoisit silmiin ja sanoisit teepä näin, kyllä se meillä toimii... ARG !!!
Kyllä, ystäväpiiri on kutistunut entisestään. Onneksi erityislapsia on jo aika paljon, joten heidän vanhemmista olen saanut paljon uusia ystäviä. Voidaan yhdessä nauraa mitä hassua lapset ovat tehneet. Ja näissä kodeissa ymmärretään yksinkertaiset asiat, esim ota särkyvä pois käden ulottuvilta vaikka lapsi onkin jo 4.
26 oikein suuttui kun joku kehtasi laskea kahvikupin pöydälle vaikka tiesi että hänen erityisluova lapsensa on paikalla. Miten joku kehtaakin yrittää elää normaalia elämää vaikka tietää pikkukeisarin olevan paikalla..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 08:39"]
Me ei mennä kylään. Ylivlkkaan lapsen äitinä en tykkää olla kylässä kun etukäteen olen pyytänyt että otetaan särkyvät pois käden ulottuvilta. Sitten kun tullaa, nostan rikkimenevät pois, alkaa marmatus kyllä meidän Luca ja Nico jättävät nämä rauhaan, kun ollaan asiasta puhuttu.
Hitto, jos kerran pyysin etukäteen ota pois, miksei voi sen vertaa kuunnella.
Joku muki saatiin kerran, vuosia vuosia sitten rikki, kun pyysin että jättää kahvikupin seinää vasten, kun lapsella oli silloi taipumus huitasta värikkäitä esineitä. Eipä jättänyt ja kuppi kuumaa kahvia kaatui samalla, onneksi ei kenenkään päälle, jota kovasti ihmettelen.
Tällöin räjähdin äidille ja kysyin etkö yhtään kuunnellut kun vaan 30 sek sanoin laita kuppi seinää vasten.Ja kyllä, aikaa kului alle minuutti tässä välissä.
Ja taas se sama, meidän lapset eivät, ei niin, mutta minä sanoin sinulle tee näin ja sinä et tee, mieti sitä ja lähdimme pois.
Seuraavan kerran kun meidät kutsuttiin, miksi ihmeessä, sanoin ei kiitos. Kerroin meidän elämä lapsemme kanssa on aivan erilaista kun kilttien lasten, jotka tottelevat. Ja koska siinä huushollissa on täysin mahdotonta ymmärtää hyvin yksinkertaisia asioita esim särkyvät esineet pois, ei me voida siellä käydä. Esineet ovat vaan esineitä mutta jos joku lasiesine menee rikki, on liikaa vaaratekijöitä.
Ja samoin, lopetettiin meille kutsuminen tiettyjen osalta, ihan samasta syystä. Ai, ei teidän lapsi osaa vieläkään tehdä sitä, meidän osasi jo kauan aikaa sitten jne. Kyllä teillä on varmaan rankkaa, kun ei lapsi yhtään tottele. Oletko kokeillut jos vaan katsoisit silmiin ja sanoisit teepä näin, kyllä se meillä toimii... ARG !!!
Kyllä, ystäväpiiri on kutistunut entisestään. Onneksi erityislapsia on jo aika paljon, joten heidän vanhemmista olen saanut paljon uusia ystäviä. Voidaan yhdessä nauraa mitä hassua lapset ovat tehneet. Ja näissä kodeissa ymmärretään yksinkertaiset asiat, esim ota särkyvä pois käden ulottuvilta vaikka lapsi onkin jo 4.
[/quote]
Hmmmm. No itse en ole koskaan kuulunut noihin äiteihin jotka miettivät mitä lapsi osaa ja missä iässä. En kertaakaan maininnut omieni taitoja, aivan sama mulle vaikka oppisi pyöräilemään ja puhumaan 10-vuotiaana, ihmisarvo on kaikilla sama riippumatta taidoista tai suorituksista tai materiasta mitä omistaa.
Mutta ei se kyläpaikan emäntäkään varmaan toimi kuin kone, että ei mitää muuta tekemistä kuin 30 sekunnin sisään nostaa kuppeja ja tavaroita kun käsky käy.
Ja en muutenkaan ymmärrä että jos on 1 lapsi niin kyllähän sen pitää koko ajan kiinni jos kaiken hajottaa. Eihän kaikkia tavaroita voi nostaa pois.
Kutsun, mutta ennen siivouspäivää ja lapsia komennan kyllä itekkin, jos ei mun kamoja tai lemmikkejä osata kunnioittaa. Ei oo vanhemmat narissu vastaan komentelusta, koska ovat mun tontilla ja järkkään kuitenkin aina ruuan kahveineen ja jälkkäreineen..ja olen ollut päiväkodissa töissä, joten komentaminen on aina johdonmukaista, ei pelkän ei:n sanomista.
Lapsiperhevisiitin jälkeen on hyvä siivotakkin, kun sen tuloksen todellakin näkee ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 08:50"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 08:39"]
Me ei mennä kylään. Ylivlkkaan lapsen äitinä en tykkää olla kylässä kun etukäteen olen pyytänyt että otetaan särkyvät pois käden ulottuvilta. Sitten kun tullaa, nostan rikkimenevät pois, alkaa marmatus kyllä meidän Luca ja Nico jättävät nämä rauhaan, kun ollaan asiasta puhuttu.
Hitto, jos kerran pyysin etukäteen ota pois, miksei voi sen vertaa kuunnella.
Joku muki saatiin kerran, vuosia vuosia sitten rikki, kun pyysin että jättää kahvikupin seinää vasten, kun lapsella oli silloi taipumus huitasta värikkäitä esineitä. Eipä jättänyt ja kuppi kuumaa kahvia kaatui samalla, onneksi ei kenenkään päälle, jota kovasti ihmettelen.
Tällöin räjähdin äidille ja kysyin etkö yhtään kuunnellut kun vaan 30 sek sanoin laita kuppi seinää vasten.Ja kyllä, aikaa kului alle minuutti tässä välissä.
Ja taas se sama, meidän lapset eivät, ei niin, mutta minä sanoin sinulle tee näin ja sinä et tee, mieti sitä ja lähdimme pois.
Seuraavan kerran kun meidät kutsuttiin, miksi ihmeessä, sanoin ei kiitos. Kerroin meidän elämä lapsemme kanssa on aivan erilaista kun kilttien lasten, jotka tottelevat. Ja koska siinä huushollissa on täysin mahdotonta ymmärtää hyvin yksinkertaisia asioita esim särkyvät esineet pois, ei me voida siellä käydä. Esineet ovat vaan esineitä mutta jos joku lasiesine menee rikki, on liikaa vaaratekijöitä.
Ja samoin, lopetettiin meille kutsuminen tiettyjen osalta, ihan samasta syystä. Ai, ei teidän lapsi osaa vieläkään tehdä sitä, meidän osasi jo kauan aikaa sitten jne. Kyllä teillä on varmaan rankkaa, kun ei lapsi yhtään tottele. Oletko kokeillut jos vaan katsoisit silmiin ja sanoisit teepä näin, kyllä se meillä toimii... ARG !!!
Kyllä, ystäväpiiri on kutistunut entisestään. Onneksi erityislapsia on jo aika paljon, joten heidän vanhemmista olen saanut paljon uusia ystäviä. Voidaan yhdessä nauraa mitä hassua lapset ovat tehneet. Ja näissä kodeissa ymmärretään yksinkertaiset asiat, esim ota särkyvä pois käden ulottuvilta vaikka lapsi onkin jo 4.
[/quote]
Hmmmm. No itse en ole koskaan kuulunut noihin äiteihin jotka miettivät mitä lapsi osaa ja missä iässä. En kertaakaan maininnut omieni taitoja, aivan sama mulle vaikka oppisi pyöräilemään ja puhumaan 10-vuotiaana, ihmisarvo on kaikilla sama riippumatta taidoista tai suorituksista tai materiasta mitä omistaa.
Mutta ei se kyläpaikan emäntäkään varmaan toimi kuin kone, että ei mitää muuta tekemistä kuin 30 sekunnin sisään nostaa kuppeja ja tavaroita kun käsky käy.
Ja en muutenkaan ymmärrä että jos on 1 lapsi niin kyllähän sen pitää koko ajan kiinni jos kaiken hajottaa. Eihän kaikkia tavaroita voi nostaa pois.
[/quote]
Niin, mietin että pitäisiköhän sinun nostaa PALJON painetta ja vaatimusta sinuun ja lapseesi ja vähentää sitä mitä kohdistat muihin.
Minulla on ylivilkas lapsi, alle kouluikäinen. Puhekaan ei oikein suju kunnolla. Kyllä meitä kylään kutsutaan ja usein :) tosin, säännöt on samat kuin kotona, enkä pelkää vierailla ollessa istuttaa lasta syliin rauhoittumaan. Vaikka potkii, huutaa ja lyö ja minua katsotaan pahasti, kun pidän sylissä rauhoittumassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ota kyllään riehujia. En todellakaan ala siirtelemään tavaroita jonkun kasvattamattoman kakaran vuoksi.
Kutsun silloin, kun omat voimavarat riittävät ts. ei ole esim. työstressiä. Tietenkin ylivilkkaiden lasten tullessas laitan arvokkaat tai muuten vain tärkeät esineet ulottumattomiin.
Minusta on ala-arvoista, että ap käyttää adhd-lapsesta sanaa hullu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En päästä meille ketään, joka ei osa käyttäytyä. Oli kyseessä lapsi tai aikuinen.
Meillä ei käy muutenkaan vieraita, niin ei myöskään riehujia. Rauhassa saadaan olla. Liiankin rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähisukulaista emme kutsu kuin pakollisille synttäreille. Kaksoset käyttäytyvät todella kamalasti, ja vanhemmat ovat hukassa näiden lasten kanssa. Äärimmäisen ikävä tilanne: emme näe vanhempia, koska kukaan ei kestä niitä lapsia. Kukaan ei myöskään uskalla sanoa, että a) lapset tarvii jotain apua ja b) talossa tarvittaisiin supernannya tms. Lapsille piipitetään, että älkää nyt ja kunnolla nyt. Sen sijaan että pysäytettäisiin lapsi ja sanottaisiin, sinä et juokse, ammu leikkipyssyllä, potki tms.
Huokaus.
Miksi kutsuisin kotiimme vieraita, joita omat lapseni pelkäävät?
Voimme tavata heidän kotonaan tai leikkipuistossa, mutta kotiimme en enää hakkaavia ja tavarat tuhoavia lapsia päästä.
Meidän ystäväpariskunnalla on tällainen lapsi, en ole varma onko hänellä mitään diagnoosia mutta on todella vilkas ja hankala, juoksee ympäriinsä, huutaa, paiskoo esineitä. Heillä on toinenkin lapsi, joka on paljon rauhallisempi. Tätä perhettä emme koskaan kutsu kylään, koska olemme lapsettomia ja asumme pienessä kaksiossa, jossa on vaikeaa/mahdotonta siirtää kaikkea särkyvää pois tieltä. Muita lapsiperheitä joiden lapset ovat rauhallisempia, olemme kyllä kutsuneet.
Emme kuitenkaan ole "hylänneet" näitä vilkkaan lapsen vanhempia vaan näemme kyllä mielellämme heidän kotonaan tai jossain muualla. Luulen, että vanhemmatkin ovat hieman rentoutuneempia, kun ei tarvitse koko ajan pelätä mitä se piltti on oikein tekemässä.
Minusta tämä kysymys koskee kaikkea, mitä erityislapsi edustaa tässä maailmassa.
lapsella ei voi olla lappua kädessä, jossa kerrotaan, millä keinoin hän selviää tilanteissa. kukaan ei voi kohdella häntä erityispiirteiden vaatimalla tavalla, koska hän on lopulta vain osa massaa.
kuitenkaan hän ei voi "parantua" vaan hän erilainen, hänet pitäisi hyväksyä. huono käytös ei ole hyväksyttävää tietenkään ja ne vanhemmat, jotka esim. järjestävät lapsen arjen siten, että siinä pystyy opettelemaan toimimista toisten kanssa lapsen tarpeet huomioiden, ovat viisaita. eihän ne erityislapset opi samoin tai pysty jo pienenä toimimaan samoin kuin muut. eihän ne muuten olisi poikkeavia?!
mutta kun kotona ja koulussa opetetaan lasta tukien, on edessä joka tapauksessa ongelmia ns. tavallisessa porukassa. tämä siedätys ja tähän oppiminen on lapsille tärkeää.
harmittaakin, jos se kaatuu siihen, että muut eivät jaksa nähdä vaivaa eli "kylä kasvattaa" ei toteudu. ja vaivan näkö on eri asia kuin huonon käytöksen tukeminen.
Varmaan meitäkään ei enää haluta mihinkään kylään kun lapsella diagnosoitu kehitysvamma ja käytös on vähän erilaista kuin "tavis" lapsilla, sitä ylivilkkauttakin. Siitä se syrjäytyminen ja syrjintä sitten alkaa... päiväkodissa on ollut ei kivaa-käytöstä muita lapsia kohtaan ja oma kokoaikainen avustaja tarvittaisiin sinne, mutta eipä olekaan itsestäänselvää että saadaan.
Enn kutsu eikä mennä käymään. Ylivilkkaus on liian usein seurausta vanhempien välinpitämättömyydestä.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 22:32"]
Mikäli teillä on ystäväpiirissä perhe, jolla ylivilkas/adhd lapsi, kutsutteko kylään, mikäli aiempien kokemusten perusteella lapsi ollut agressiivinen, hajoittanut paikkoja, käyttäytynyt huonosti ruokapöydässä ja huutaa suoraa huutoa.
[/quote]
En tietenkään. Meillä eivät öykkäröi lapset eivätkä aikuiset.