Kuinka moni täällä on selvinnyt yli miehensä pettämisestä?
Minä sain selville että miehelläni oli 2 kuukautta jatkunut suhde erääseen naiseen. Oli ostellut tälle koruja ja muita lahjoja, olivat jutelleen paljon ja tanssineet hitaita. Sitä mies vakuutti kirkkain silmin että eivät ole sänkyyn menneet. Jotenkin tuntuu että uskon häntä siinä, mutta myönsi että sellainen henkinen suhde heillä on nyt pari kuukautta ollut ja mieheni on ollut ihastunut/rakastunut tähän naiseen.
Tämä ei tullut tyhjästä vaan meillä on jo pidempään mennyt huonosti. Meillä on kolme pientä lasta joista nuorin vauvaikäinen. Talonrakentaminen alkaa pikkuhiljaa olla lopuillaan, kestettyään useamman vuoden. Olen ollut väsynyt ja pirun kiukkuinen miehelleni. Mies olisi kaivannut hellyyttä ja rakkautta ja on yrittänyt sitä antaakin minulle mutta minä olen ollut torjuva. On väsyttänyt ja olen ollut kaiken aikaa pahalla päällä ja myönnän että olen purkanut mieheeni paljon kaikenlaista mikä mieltäni on rasittanut.
Onko muilla ollut vastaavaa? Yhdessä olemme olleet yli 10 vuotta eikä kumpikaan tahdo että suhde loppuu tähän mutta muutos on tapahduttava ja siitä juttelimmekin. Olo on tosi itkuinen. Jos lapsia ei olisi niin olisin koko päivän itkenyt. Nyt on pitänyt vaan sinnitellä.
Kommentit (56)
En tiedä mitä tulee tapahtumaan..yritämme kuitenkin vielä. Tai mies yrittää. Itse aika vihainen, väsynyt ja luottamus meni. Mussa oli paljon vikaa, että mies moiseen touhuun lähti. Enhän mä muuta tehnyt kun tiuskin..mutta miestäkään ei pahemmin kotona näkyt. Kai se oli molemmissa syytä. 15-vuotta yhdessä on aika pitkä aika..ja mä luotin tätä ennen 100%
Miten te jotka olette vastaavassa tilanteessa olleet, olette käsitelleet asiaa? Ja miten pitkään asian käsittely kesti?
Tänään olen rakastanut miestäni enemmän kuin pitkään aikaan. Oikein perhosia mahassa. Päässyt jotenkin lähemmälle kuin pitkään aikaan. Ollut valmis antamaan anteeksi mitä vaan ja tekemään mitä vaan. Ehkä tämä on joku vaihe tässä asiassa. Samalla pilkahtelee esiin suru, loukkaantuneisuus, menettämisen pelko, syyllisyys.
Silti kesti kauan päästä yli.
Ihastumisia on varmaan ollut molemmilla, se nyt on vaan normaalia. Ei nyt lahjojenostoasteelle ole päässyt (tai itse asiassa eräs minuun ihastunut on ostanut lahjojakin, se ei ollut molemminpuolista), mutta toki hitaita tanssitaan jne. Sänkyyn ei mennä.
Etsi oma mies joka on arvoisesi ja ikiomasi niin näet miten hyväkin parisuhde voi olla!
Vierailija:
Ei minulta haluta muuta kuin seksiä. Minusta ihmisenä ei ole kiinnostunut kukaan. En ole masentunut. Totesinpa vaan sellaisen asian jonka olen todennut omasta elämästäni. Onnittelut kaikille niille jotka saavat aitoa rakkautta : )
Vierailija:
Etsi oma mies joka on arvoisesi ja ikiomasi niin näet miten hyväkin parisuhde voi olla!
Joulu on mennyt sekavissa tunnelmissa.
Toisaalta olen rakastanut miestäni syvempään kuin pitkään aikaan. Meillä on ollut loistavaa kiihkeää seksiä. Toisaalta tuntuu että me olemme ihan hukassa.
Jotain pitäisi tehdä jotta arki saataisiin sellaiseksi että molemmat kestävät tätä paremmin. Minä kestin aiemmin koska purin mieheeni kaiken kitisemällä ja valittamalla ja mies kesti sen etärakkautensa avulla. Nyt pitäisi löytää uusia tapoja jaksaa ja se tuntuu vaikealta. Yhteinen seksi ja hellyys on yksi apu, siitä pitäisi pitää kiinni. Muutakin ehkä tarvitaan, molemmille... Ehkä se tästä helpottuu viimeistään kun lapset kasvaa isommiksi. Toivotaan ainakin näin ja uskotaan ja tahdotaan molemmat kovasti yrittää yhdessä oloa ja eloa.
ap
Hienoa lukea, että yritätte ratkoa solmuja suhteessanne. Ja varsinkin kun olet huomannut, että suhteeseen tarvitaan aina kaksi eikä syy aina ole yksin siinä toisessa. Uskon, että onnistutte varsinkin kun sinä tunnut olevan rehellinen itsellesi.
Lykkyä tykö ja hyviä vointeja teille molemmille!
Vaikka välillä menisi huonosti, ei se oikeuta syrjähyppyä.
Minunkin mieheni väitti, että eivät ole menneet sänkyyn, myönsi vasta kun löysin vedenpitävät todisteet.
En olisi itse enää jaksanut luottaa ja yrittää. Suhde oli kestänyt 2-3 kk, työkaveri.
Onhan se niinkin että me ihmiset ollaan vaan ihmisiä. Puolet miehistä pettää. On myös olemassa alkoholismia, perheväkivaltaa, laiskuutta. Jos on valmis aina eroamaan ja aloittamaan uudestaan niin mikäs siinä. Mutta jos tahtoo kehittyvän pitkän parisuhteen niin pitää pystyä myös antamaan anteeksi ja kestämään ne vastoinkäymiset. Jos vaan kummallakin tahtoa riittää niin uskon että selviätte tuosta! Voimia! Käy rauhassa surutyötä läpi.
Vieläkö löytyy mielipiteitä?
Kuulin mieheni ja tämän naisn keskustelua ja siitä sain selville että heillä on peliä. Mieheni mm haukkui minua. Venyttää kuulemma työpäiviä tahallaan kun ei tee mieli tulla kotiin kuuntelemaan vaimon huutoa. Sitten kertoi tuolle naiselle että seksiäkin on niin harvoin. Tämä nainen sitten kertoi löytäneensä jonkun vakipanon, johon mieheni että no onhan hänkin tällä hetkellä varattu. Ja sitten että no koska vakipano jo on niin hänen ei auta kuin mustistella vierestä ja toivoa että ehkä joskus tulevaisuudessa tilanteet voisi muuttua.
Tuosta keskustelusta sain siis suhteen selville ja mies sitten myönsi nuo jutut jotka ap-viestissä kerroin.
Lisäksi epäilen että miehelläni noin vuosi sitten on ollut vastaavaa peliä jonkun muun naisen kanssa. On silloin mm saunonut alastoman naisen kanssa. Aiemmin ihan suhteen alkuaikoina harrasti aika voimakasta flirttiä muiden naisten kanssa, kielsin sen ja se jäi silloin siihen...
ap
Ehkä huumorimielellä, ehkä ei...
ap
Mutta olipa kuitenkin, ja se selvisi minulle vasta suhteen loputtua. Suhdetta kesti kolmisen kuukautta. Annoin anteeksi ja meillä meni vuosia hyvin sen jälkeen. Nyt on paska vaihe menossa enkä tiedä, miten meidän käy. Sen mies on sanonut, että osasi ottaa opikseen, eikä pettämistielle lähde. En tiedä, uskonko, ja juuri nyt tuntuu, ettei ole niin väliäkään.
Minä en kuuntelisi edes poikaporukan vitseinä tuollaista, että ei halua kotiin kun vaimo haukkuu! EN hyväksyisi edes tuollaista vitsailtavan!
Arvostus on aivan nollissa! Aivan sama onko mennyt sänkyyn vai ei.. Ei arvosta eikä varmasti sinua rakasta, joten mitä syitä olla yhdessä?
olisin ehkä selvinnyt mutta kun se pettäminen ei jäänyt siihen yhteen kertaan, harvoin jää. Tuosta henkisestä suhteesta sen verran että minunkin mieheni (ex) väitti pitkään etteivät olleet naineet. Loppujen lopuksi kuukausien tenttauksen jälkeen myönsi että olivat naineet.
suhde oli kestänyt 5kk ja sisältänyt myös seksiä. Joka kännireissulla oli päätynyt naisen luo. Meillä on nyt 1,5v lapsi ja olen raskaana. Alkushokki oli hirveä ja olimme jo eroamassa. Olimme juuri hankkineet isomman asunnon, muutto edessä ja kaikki oli sekavaa. Olemme edelleen yhdessä, jollain tasolla olen antanut anteeksi, mutta suhde kummittelee mielessä enkä luota mieheen. Ero käy edelleen usein mielessä, mutta olen päättänyt antaa miehelle mahdollisuuden.
Jatketaan silti. Olen vihdoinkin tajunnut olevani vain niin vastenmielinen ihminen että ei kukaan voi rakastaa minua aidosti. Täytyy sitten ottaa se edes mitä saa.
tai minä mietin.
Tässä on nyt tsempattu pari viikkoa. Ollaan panostettu parisuhteeseen täysin. Mutta nyt on paljon ongelmia. Minuun sattuu ja luottamus on hukassa. Tahtoisin vaan pois tästä tilanteesta. Omalta kannaltani helpoiten se kävisi eron myötä. Jos lapsia ei olisi niin eroaisin varmasti. Lasten takia pähkäilen.
Ajattelin alkuun että tahdon jatkaa ja annan anteeksi. Mutta ei se käy niin helposti. Ahdistus ja pelko ja hylätyksi tulemisen tunne ja arvottomuuden tunne ovat sisälläni suurena ahdistuksen möykkynä. Ja kun olen sitä möykkyä yrittänyt purkaa siedettävämmäksi niin olen huomannut että ero ajatuksena tuntuisi hyvältä.
Riski rakastaa täysin luottaen on pelottava. Olen niin haavoittunut ja pelkään että taas jo olen heikoilla niin mieheni loukkaa minua. Olen varuillani enkä pysty kunnolla rakastaakaan koska suojaan itseäni. Onko järkeä jatkaa niin että minuun sattuu ja olen niin haavoittunut ja haavoittuva. Miten paljon tuo mies on minua satuttanut.
Voisin muuttaa lasten kanssa vuokralle tähän lähelle ja isä osallistuisi myös perheen elämään lasten kautta. Vain se suhde puuttuisi. Se toimisi varmaan ihan hyvin ja tuntuisi todellakin minun kannaltani parhaalta vaihtoehdolta. Mies ei tahtoisi erota, sanoo että ajatus siitä tuntuu pahalta.
En todellakaan tiedä mitä tehdä!
Tälläinen tilanne tällä hetkellä.
ap
Itse olen ollut miehesi asemassa (nainen). Toki miehenikin on joskus aikaisemmin pettänyt useita kertoja ja minä vain 1 krt, mutta se opetti sen mitä toinen ajattelee silloisella hetkellä ja kokemus auttoi ainakin minua pääsemään eteenpäin ja ymmärtämään kuinka joku voi tehdä näin. Rankkaahan se on kieltämättä, me olemme ongelman yli päässeet, toki se joskus käy mielessä ja onhan se luottamus hukassa puolin ja toisin mutta sen kanssa on vain opittava elämään. Ja täten meillä " yksinäiset" reissut on laitettu aikalailla puihin, ainakin mieheni reissut. Sinun täytyy nyt vain selvittää miten paljon miehesi välittää toisesta naisesta, jos haluaa jatkaa kanssasi, on siihen tehtävä pelisäännöt, joita on noudatettava. (kaverit on jäätävä kakkoseksi tässä vaiheessa). On se jännä kuinka ihmiset käyttäytyvät erilailla pettäessään, meillä miehestä tuli yli ihana kun oli käynyt pettämässä (känni-ilta, joten ei pitkiä suhteita), ilmeisemmin poti huonoa omaatuntoa. Tuon pettämisen voi käyttää myös hyödyksi , meillä mm. seksi parani huomattavasti ja se perhe tuntuu vielä tärkeämmältä kun aikaisemmin kun sen on voinut menettää. Viettäkkää rauhallinen ja rakkautta täynnä oleva joulu! Eikä se sinun syysi ole jos mies pettää nalkutat sitten kuinka paljon tahansa, me kaikki naiset nalkutamme tavalla tai toisella.... Unohda jouluksi kaikki ongelmat ja koittakaa nauttia lapsistanne ja antaa heille hyvä joulu!