Kuinka moni täällä on selvinnyt yli miehensä pettämisestä?

Olen miettinyt näitä asioita koko yönkin. Painaa mieltä. Epäilen että mieheni on ehkä pettänyt pahemmin kuin antaa ymmärtää, mutta sitä en varmaan koskaan saa selville jos niin on. Todella ahdistavaa. Enkä voi olla varma.



Keskusteltiin mieheni kanssa. Meillä oli ilmeisesti tullut jonkinlainen kierre. Minä olen ollut väsynyt ja vaatinut miestä osallistumaan enemmän, mies on ahdistunut jatkuvista vaatimuksistani ja tyytymättömyydestäni, minä olen nalkuttanut ja ollut etäinen ja väsynyt, mies on tehnyt entistä enemmän töitä ja sitten ainakin jossain mielessä pettänyt minua.



Todettiin yhdessä että tämä lapsiperhearki on meidän molempien mielestä todella rankkaa. Mutta koska lapset tässä nyt on niin meidän velvollisuus on vaan kestää ja jaksaa.



Sovittiin että minä yritän olla nalkuttamatta vaikka mikä olisi. Kun sitä kuulemma saa mitä tilaa.



Miehen piti lähteä ensi viikonloppuna viroon. Nyt tuntuu tosi pahalta sekin ajatus. Miespuolisen sinkkukaverinsa kanssa olisi ollut lähdössä.



Mä olen antanut miehelleni tähän saakka paljon vapautta siksi että olen ajatellut että siten se kestää paremmin kotona mutta niin ei taida olla? Nyt on käynyt selville että lähiaikoina kun mies on parina iltana viikossa ollut ravintolassa tms niin tuo toinen nainenkin on ollut samassa paikassa. Aiemmin on myös tehnyt pidempiä reissuja kavereiden kanssa ja nyt mietityttää mitä sielläkin on tapahtunut. Minä olen aiemmin ajatellut että mies vaan rentoutuu ja pitää lystiä kavereiden kanssa, ja ajatellut että jaksaa sitten taas paremmin kotoa. Ehkä hetken on sen jälkeen jaksanutkin. Nyt vaan epäilen että on jauhanut minusta paskaa kavereilleen ja vieraille naisille ja hakenut lämpöä niistä vieraista naisista.



Syytän itseäni todella paljon tästä. Ajattelen nyt että syy on suurimmaksi osaksi minun. Sitä itkin yöllä, kun mietin, että millainen minun pitää olla että mieheni kestää minua? Ja osaanko olla sellainen. Ja loppuuko noi pettämis ym jutut kuitenkaan siihenkään. Onko syy kuitenkaan pohjimmiltaan siinä. Niin paljon tietämättömyyttä ja mies väittää omaa kantaansa jota en pysty kokonaan uskomaan. Se saattaa tietysti tottakin olla. En viitsisi loputtomiin asiaa jankatakaan, jos mies puhui totta niin ahdistavaahan moinen olisi. Ja muutenkaan tuskin mitään parantaa.



Saa nähdä mihin tämä vielä minut vie. Nyt on mielessä että tekisi mieli hakea minunkin lohtua jostain muusta " henkisestä suhteesta" . Koskaan en ole ajatellut alentuvani pettämään mutta nyt tuntuu että siihen olisi tavallaan lupa kun mieskin on sitä tehnyt. Mutta en taida sitä tehdä koska tahdon vaan ryhdistäytyä ja yrittää. Mutta ahdistaa kun en voi olla varma muuttuuko asiat sittenkään vaikka yli voimavarojeni yrittäisin.



Kertoiko mies kaiken kuten asiat oli? Voinko luottaa häneen? Jaksanko olla niin hyvä vaimo kaiken tämän keskellä että mies voi olla tyytyväinen eikä tarvitse minun huonouteni takia enää pettää ja puhua paskaa kavereille ja muille naisille? Mitä jos minä masennun, väsyn, en kykene olemaan tarpeeksi hyvä vaimo, sittenkö kaikki on taas edessä? Kysyin mieheltäni ja hän vaan hymähti ja sanoi että eiköhän tämä ole nyt ohi. Eiköhän?



Mies vielä totesi että niin myötä kuin vastoinkäymisissä luvattiin jo kauan sitten rakastaa. On meillä niitä myötäkäymisiäkin ollut.



Yrittää aion edelleen. Mieltä vaan kaihertaa pelko että miten tässä oikein käy. Mutta sen kait vain aika voi näyttää.



Meillä on kolme pientä lasta ja yhteinen talo joka alkaa pitkän uurastuksen jälkeen vihdoin valmistua. Enempää ei lapsia tule ja nämä kasvaa koko ajan. Ei olisi järkeä luovuttaa nyt. Jos lapsia ei olisi niin luovuttaisin kyllä.



Kiitos kun sain taas purkaa tunteitani.



Se on kohta joulu. Ei vaan yhtään tunnu siltä. Musta joulu.

ap/17

Tahdon kuitenkin sen sanoa, että miehesi on siinä väärässä, että pettäminen olisi joku mystinen vastoinkäyminen. Ei se ole. Se on tietoinen valinta ja olisi hyvä, että miehesikin sen ymmärtäisi, jotta voisi asialle tehdäkin jotain. Tunteilleenhan ei mitään voi, mutta sille voi hankkiutuuko samoihin tiloihin (vapaa-ajallaan), tunteiden kohteen kanssa.



Sitä taas ei kukaan meistä voi varmaksi sanoa, puhuuko miehesi nyt totta vai ei. Toivon, että puhuu.



Kaikesta huolimatta hyvää joulua! *halaus*

Voimia!

Miehet ei ostele koruja ja lahjoja rakastajattarilleen hyvää hyvyyttään. Nyt ei eletä mitään kauniita ja rohkeita. Jos mies ostelee lahjuksia, hän haluaa pillua palkaksi.

ap

Mies on tosiaan itse valinnut pettämisen tien. Hänen olisi pitänyt jutella kanssasi mieltään painavista asioista sen sijaan että olisi yrittänyt korjata pahaa oloaan pettämällä. Olisitte yhdessä voineet yrittää tehdä asioille jotakin. Myöhäistä se ei ole vieläkään, mutta pettämisen jälkeen suhteen korjaaminen on vain sata kertaa vaikeampaa. Sillä ei ole loppujen lopuksi väliä, oliko kyseessä seksisuhde vai ei. Mies on kuitenkin loukannut sinua syvästi.

itseäsi tapahtuneesta. Totta on, että meidän naisten olisi helpompi tulla miestemme kanssa toimeen, jos emme koko ajan vaatisi ja vaatisi, mutta mitenkäs sinun jaksamisesti sitten. Hoidat teidän yhteisiä lapsiasi ja miehesi pitää jatkuvasti vaan päästä rentoutumaan. Nyt olisi oikeus ja kohtuus, että sinä saisit kunnon hemmottelupäivän jonkun ystävättäresi kanssa, että saisit jutella ja valittaa ja voida hyvin, esim. mennä kylpylään, ottaa rentouttavia hoitoja, juoda ehkä pari lasia viiniä....jne.



Hyvää joulua ja muista, että miehesi on pettänyt sinua, etkä sinä häntä.

Mutta koska on ollut minulle lähiaikoina tosi etäinen ja tylykin niin ajattelin että ehkä hän tahtoo selkeän eron ensin. Mutta nyt puhuttiin asioista siis ja sen jälkeen mieheni on ollut erilainen. Sanoikin että mieli keveni. Nyt on pussaileva, katsoo taas silmiin jne. Ja sanoi lähettäneensä tuolle naiselle viestin että ei tahdo enää nähdä, vaimon kanssa asiat sovittu ja sitä rataa. Itsekin olen yrittänyt ryhdistäytyä vaikka nielenkin koko ajan kyyneleitäni pala kurkussa (ainakin eilen näin oli, ehkä tänään jo paremmin).



Tuli tuosta korusta ihan mieleen kun mieheni minulle ihan meidän suhteen alussa kauan sitten osti korun ja se oli tavallaan sitoutumisen merkki =(



Tuossa keskustelussa minkä kuulin, nainen kiitteli koruista ja sanoi ettei olisi tarvinnut, kuulosti siinä kohtaa oikeasti vähän torjuvalta. Ja mieheni sanoi että hän tahtoi ostaa juuri tälle naiselle korun vaikka olikin päätöstä miettinyt pitkään kun ei tiennyt olisiko se liian tungettelevaa " tässä vaiheessa" :(



Yritin jankata mieheltäni enemmän tästä asiasta mutta hän totesi että " eiköhän me jo puhuttu tämä asia selväksi" .



ap

Älä luule, että olet vastuussa miehesi teoista millään tavalla. Kantakoon yksin vastuunsa.

...eli miehesi käy töissä ja rakentaa taloa, sinä olet kotona ja vaadit ja vaadit ja vaadit, niin kyllä minulta heruu vähän ymmärrystä myös miehellesi. Pettäminen on toki väärin ja hänen oma valintansa, mutta kerroit itsekin että olet ollut kylmä, etäinen nalkuttaja ja mies on yrittänyt antaa läheisyyttä ja rakkautta. Näitä palstoja kun lukee niin läpi paistaa ajatus (en tarkoita sinua ap) että parisuhdekin on jokin miehen naiselle toimittava palvelu, ja jos se ei naista miellytä niin reklamoidaan jatkuvasti, mutta vastuu toimivuudesta on aina miehellä, nainen sellaisenaan on täydellinen eikä häneltä voi odottaa enempää, hänhän tekee aina riittävästi.



Toivottavasti saatte asiat selvitettyä. Teidän molempien on nyt katsottava peiliin ja muututtava.

Minä olen ollut etäinen nalkuttaja. Mies on yrittänyt antaa huomiota. Kunnes nyt sitten lähiviikkoina, kuukausina muuttui kylmemmäksi. Siitä arvasinkin epäillä jotain pettämistä tms ja siihen vasta havahduin.



En tiedä miten oikeasti ajoin itseni sellaiseksi nalkuttavaksi matamiksi. Mies yritti puhaltaa yhteen hiileen mutta minä vain märisin. Purin kaikki patoutumani mieheeni.



Kyllä minä tiedän että taustalla on tämä ja olen itse sitä mieltä että syytä on molemmissa tosiaan. Vielä jokin aika sitten mietin että varmaan enemmän minussa on syytä. Nyt ehkä että molemmissa. Ehkä näin piti vaan käydä jotta silmäni avautuivat...



Mieheni vielä sanoi monta kertaa että häntä harmittaa kun seksiä on niin vähän ja rasittaa se että olen aina niin kiukkuinen mutta minä vaan jatkoin samaa rataa. Meinasin ehkä alitajuisesti että kiukuttelemalla saisin mieheni tukemaan minua enemmän ja auttamaan mutta eihän se niin mene.



Jossain vaiheessa muistan ajatelleeni että jos mieheni nyt minua pettäisi niin se olis ihan ok ja ihan sama. Pettäkööt. Ihan rehellisesti ajattelin jokin aikaa sitten näin. Miksikö? En kait vaan välittänyt. Olin kait vain väsynyt ja koin miehenikin jo taakaksi.



Aion nyt oikeasti tsempata! Ja toivon todella että miehenikin!



ap

en perhe-elämää, en lapsiani, en miestäni, ajattelin että pettäis vaikka niin saisin olla rauhassa siltä seksin vonkaukselta. Tietenkään en näitä ajatuksia miehelleni kertonut enkä varmaan oikeasti tuota mieltä ollut, se oli vaan pintaa ajatuksissani.



Mutta nyt siis ajatus siitä että olisi pettänyt tuntuu todella, todella pahalta.



Äh mikä tilanne.



ap

Mutta asiaan! Olet varmasti oikeassa että syytä on molemmissa. Mikään ei periaatteessa oikeuta pettämiseen, mutta mikäli toinen osapuoli on kylmä, nalkuttava ja tunteeton niin ei ole mikään ihme että omaa pahaa oloa lähtee helposti purkamaan ymmärtävään syliin. Voi olla juurikin niin että te tarvitsitte tämän herätyksen osataksenne arvostaa taas toisianne ja parisuhdettanne. Älkää lähtekö enää syyttelylinjalle vaan alkakaa rakentaa parisuhdetta ja luottamusta uudelleen. Selkeästi teillä on siihen " aineksia" , koska osaatte noin fiksusti keskustella ja pohtia myös omaa käytöstä kriittisesti. Oikein hyvää joulua teidän perheelle! Nauttikaa toisistanne ja kiireettömyydestä.

Ihminen joka ajattelee itsestään noin kuin sinä, on yleensä pahasti masentunut. Älä jää kuuntelemaan ja sietämään mieheltäsi mitä vaan, varmasti joku muu mies pitää sua kaikkea muuta kuin vastenmielisenä!

Ja kaikille muillekin!



Tämä auttoi todella minua että sain purkaa ajatuksiani ja oloani tänne ja sain teidän avulla ajatuksiani selkeämmiksi!



ap

Nyt on pakko tunnustaa että olen siis itsekin pettänyt ja vasta myöhemmin tajusin että se johtui juurikin siitä että koin saavani mieheltäni liian vähän huomiota silloin. Pettämisen aikaan kuvittelin suunnilleen rakastavani sitä kolmatta osapuolta, mutta kun " heräsin" tilanteeseen tajusin miten ihana mies minulla onkaan rinnalla. Ihanuudesta kertoo sekin että mies antoi minulle anteeksi ja luottamuskin on löytynyt takaisin. Varmasti siis miehesi välittää myös sinusta, kunhan vaan löytää sinusta uudelleen sen puolen johon alunperin rakastui. Ainakin meillätämä kokemus vain lujitti suhdetta sitten loppujen lopuksi.



T: 30

Me olimme olleet mieheni kanssa 12 vuotta yhdessä, kun mieheni paljastui. Hänellä oli kihkeä suhde ulkomaalaisen naisen kanssa. Lopulta ttuota seurustelua kesti puolisen vuotta. Kova kriisihän se oli, mutta yhdessä päätimme jatkaa. Mieheni oli toki kovin rakastunut ja ihastunut tähän toiseen naiseen, mutta suhde kaatui omaan mahdottomuuteensa. Vuoden siinä räpistelimme ja nyt elämä hymyilee ja kanssamme hymyilee myös vuoden vanha tyttölapsi=)



Tsemppiä, älkää tehkö hätiköityjä johtopäätöksiä vaan miettikää rauhassa elämäänne. Ja loppujenlopuksi, sillä, onko miehesi ollut sen naisen kanssa sängyssä vai ei, ei ole niin kauhean suurta merkitystä. Kyllä se siitä!

Ei minulta haluta muuta kuin seksiä. Minusta ihmisenä ei ole kiinnostunut kukaan. En ole masentunut. Totesinpa vaan sellaisen asian jonka olen todennut omasta elämästäni. Onnittelut kaikille niille jotka saavat aitoa rakkautta : )

Vierailija:

Ihminen joka ajattelee itsestään noin kuin sinä, on yleensä pahasti masentunut. Älä jää kuuntelemaan ja sietämään mieheltäsi mitä vaan, varmasti joku muu mies pitää sua kaikkea muuta kuin vastenmielisenä!

Vierailija:

Ei minulta haluta muuta kuin seksiä. Minusta ihmisenä ei ole kiinnostunut kukaan. En ole masentunut. Totesinpa vaan sellaisen asian jonka olen todennut omasta elämästäni. Onnittelut kaikille niille jotka saavat aitoa rakkautta : )

Ajattelin vähän aikaa sitten juuri noin omasta elämästäni, mies on muuttunut kylmäksi ja etäiseksi ja itse olen muuttunut kireäksi ja nalkuttavaksi. Sitten tapasin miehen joka todellakin sai silmäni aukeamaan. Ymmärsin että olen ollut vaan hyväksikäytettynä avioliitossani, itse olin vaan sokean rakastunut ja pelkästään miellytin miestäni. Kun lapsiarjessa en enää panostanutkaan häneen täysillä, mies muuttui jäätyään toiseksi.

Tämä toinen mies arvostaa ja on kiinnostunut minusta ja asioistani, haluaa olla hyvä minulle ihan vain siksi kuka olen.

Mieti nyt tarkkaan suhteenne laatua jos noin ajattelet. Elämä on liian lyhyt jotta se pitäisi käyttää velvollisuusavioliiton kannattelemiseen jossa et ole niin onnellinen kuin ansaitsisit.