Soitin tänään isälleni ensimmäistä kertaa

Varmaankin aikamoinen tunnekuohu, molemmille? Toivottavasti jäi positiivinen mieli.

oli iso kokemus. En osaa yhtään sanoa miten suhtautui, sanoi vain, ettei osaa sanoa mitään. Eikö täällä kellään ole edes tuttua, joka olisi etsinyt isänsä aikuisena?

Meni 17-vuotiaana isänsä oven taakse. Isä oli kännissä ja ajoi tytön pois. Valtava järkytys, ei ole sen koommin ottanut " isäänsä" yhteyttä. Taustoista en tiedä sen tarkemmin, mutta ymmärsin, ettei tämä isä kuitenkaan ole mikään juoppo eli huonoa tuuriakin oli matkassa juuri tuona iltana. Vaikka se ei tietenkään missään nimessä ole mikään puolustus idiootille käytökselle.

Oli tuntenut hänet kun oli aivan pieni, sitten isä oli lähtenyt.



Alussa oli ollut molemmilla itku herkässä ja oli ollut tosi tunteikasta, sitten vähitellen oli alkanut kaverilleni paljastua ikäviä puolia. Heiltä meni uudestaan välit vuosiksi poikki. Kun kaveristani tuli äiti muutama vuosi sitten, oli isä puolestaan häneen ottanut yhteyttä ja nykyään ukilla ja lapsenlapsella on hyvät välit, mutta kaverillani ja isällään etäiset, mutta välit kuitenkin.

etkö koskaan ole nähnyt isääsi? miten vanha olet? tapaatteko vielä?

ei tullut edes mieleen, että jotain ikävää voisi paljastua. Muita kokemuksia, tuttujen kokemuksia yms? t.ap

näin isäni viimeksi niin pienenä etten muista häntä. Kun soitin palautui jotain mieleen, esim ääni. Isä lupasi tavata myöhemmin asia jäi siis ilmaan. Toivottavasti tapaamme!

Vinkiksi voisin sanoa että " hiljaa hyvä tulee" eli älä kiirehdi. Ota vastaan se mikä tulee tai mitä hänellä nyt sattuukin olemaan sinulle annettavanaan -enemmän tai vähemmän. Minulla meni soitot ja myöhemmin tapaamiset hyvin, mutta kovin paljoa emme ole yhteyksissä vieläkään.

Osaat odottaa mitä tuleman ehkä pitää.

Luulin, etten tiedä sitä kortteja kirjoittaessani. En osannut edes käydä katsomaan että olihan se siellä.

<minkä takia teillä isät sitten jäi, ettekä pitäneet enää yhteyttä? Täytyy varautua siihenkin! t.ap