Miten synnyttäisin vai jättäisinkö haaveet?
Mulla on tilanne että kärsin atonisesta vuodosta synnytyksen jälkeen.
Eka syntyi alateitse ja vuosin kuin eläin. Eivät tehneet mitään asialle kuitenkaan. Toinen syntyi pelkosektiolla ja meni varmaan 3 litraa verta yhteensä, kohtu supistui hitaasti ja sain vahvat cytotecit (5kpl). Varoittelivat, että mull on näköjään sitä atonista vuototaipumusta ja laiska kohtu, ja se vaan huononee kerta kerralta.
Tavallaan vielä tekis mieli yhtä " iltatähteä" tässä parin vuoden päästä, mutta synnytys pelottaa. Olisin valmis synnyttämään alakautta jos vaan henki säilyisi paremmin sillä lailla ton vuodon takia, ettei tarvi alkaa poistaa kohtua (no miksei sterilisaation kannalta sekin, mut ei hengen säilyttämiseksi). En halua maata heräämössä vuotaen kuin seula, peläten.
Sanoivat, että kannattaa tulla samaan sairaalaan jos vielä kolmas tulee, kun heillä on tiedot ja taustat siellä koneella tarkasti ja mahdollisesti sama henkilökuntakin vielä. Mut tilanne olis se, että pitäsi ulkomailla synnyttää luultavasti, USA:ssa. Uskaltaako, pyydänkö vaan paperit käännätettynä enkuks mukaan?
Kommentit (3)
Musta tuntuu, että sun kannattaisi mennä jonkun tosi asiantuntijalääkärin luokse juttelemaan näistä kokemuksista, ajatuksista ja peloista jotta saisit konkreettisemman kuvan. Suosittelen, että otat yhteyttä jonkun suuremman (yksityisen) lääkäriaseman vastaanottoon yhteyttä ja kysyt heiltä ketä lääkäriä he suosittelisivat tässä tapauksessa. Miksei tietty ihan neuvolaankin ja he antavat lähetteen sairaalaan. Olen itse käyttänyt kumpaakin tapaa hyväkseni ja nyt sitten ollaan -peloista huolimatta- raskaana ja ihan vain sen takia että mulle on todellakin luavttu tiettyjä toimenpiteitä synnytyksessä ja että tällä kertaa mun paperitkin luetaan. Menin siis keskustelemaan ihan periaatteella " miten ratkaisisitte tämän ongelman mikäli tulisin raskaaksi, vai kannattaako tulla ollenkaan..." Hyvä lääkäri mahdollisesti ottaa kantaa myös USA:ssa synnyttämiseen jos sattuu olemaan yhteyksiä/kokemuksia.
Joka siis oli alatiesynnytys. Mietin vain, että olisikohan omalla kohdallani kyse samasta taipumuksesta, lievempänä tosin. Eka synnytys oli alakautta, verta meni 1,7 litraa johtuen kuulemma siitä, ettei kohtu supistunut kunnolla. Supistukset heikkenivät jo ponnistusvaiheen aikana niin, että tuskin tunsin niitä. Minulle sanottiin, että seuraavassa synnytyksessä tuosta vuodosta pitää ehdottomasti mainita, jotta osaavat laittaa jonkun tipan ajoissa eli ilmeisesti olettavat, että tilanne voi uusiutua. Juttelin gynekologini kanssa myöhemmin asiasta, kun se oli jäänyt askarruttamaan, ja hänkin sanoi, että on todennäköistä, että verta menee seuraavassakin synnytyksessä reilusti.
Nyt odotan toista lasta. Sektiota en kyllä haluaisi muutenkaan, mutta vielä vähemmän, jos verenmeno on siinä mahdollisesti vielä suurempi. Mutta tietysti voi pakkotilanne tulla eteen.
Vaikuttaakohan kohdun supistumiseen synnytyksessä käytettävä kivunlievitys millään tavalla? Synnytin esikoisen ilokaasun voimalla ja ponnistusvaiheessa sitä ei enää annettu ymmärtääkseni juuri tuon supistusten heikkenemisen takia.
Ja samaten paha repeäminen uudelleen. Mut ei se sentäs niin pelota kuin se vuoto. Repeäminen on myös hel..iä mutta siitä säilyy hengissä sentäs.