vauva nousee pinnasängyssä seisomaan " sata kertaa" - mikä avuksi?

esikoisen kohdalla ja ei siihen oikein mitään " parannuskeinoa" ole. Aika parantaa eli kun oppii itse laskeutumaan alas ja tavallaan uutuuden veihätys seisomaan nousemisesta loppuu. Hermoja se kyllä koettelee, mutta loppuu ajallaan. Harmillisista siinä itsessä tuntui olevan se, että vauva väsyneenä huusi kurkku suorana pinnoja vasten seisten....



Jaksamista teille!



t. huhtikuunvauva

Näin ajattelinkin...ja samalla mietin, kauanko vielä kestää. Juuri tuo kuulostaa tutulta, että väsyneenä huudetaan pinnoja vasten ja kun äiti tulee paikalle, päästetään helpottuneena pinnoista irti...



miten olet huhtikuunvauva toiminut muuten tuossa seisomaanopettelussa - tuntuu, että kolhuja tulee väkisinkin, mutta olen huomannut, että kerran yhdessä paikassa kolhittuaan muistaa jo paremmin...eli kai sitä kolhujen kautta oppii....



Iloista joulua!!



-marilii

että vauvaa oli kapaloitu pienempänä (alle 4 kk. rutiinisti ja puolivuotiaana satunnaisesti). 8 kuisena meillä alettiin sitten nousta pinnoja vasten ja Uniliina-kapalo kaivettiin taas esiin. Vauva rauhoittui nukkumaan ilman kummempia temppuiluita. Viikon ajan taas kapaloitiin rutiinisti illalla ja sen aikana seisomaharjoitukset unohtuivatkin ja nukkumaan jäätiin vaakatasoon totutusti ilman kapaloakin.



Käytössä meillä siis oli puolivuotiaasta ylöspäin se isoin uniliina-koko.

marilii75:

Toistaiseksi ei osaa itse laskeutua alas, joten on mentävä noin sata kertaa laskemaan.

Sanoit, että " on mentävä" , joten tuli mieleen että onko vauvan sänky eri huoneessa? Omaan väsymykseen saattaisi auttaa se, että tilapäisesti siirtäisi vauvan sängyn mahdollisimman lähelle vanhempien sänkyä, mutta muuten noihin yöllisiin nousuharjoituksiin tosiaan auttaa aika. Pidetään peukkuja, ettei enää montaa yötä mene :)

Joo, vauva nukkuu omassa huoneessa, on nukkunut jo 5-viikkoisesta (kukin saa ähistä omassa huoneessaan rauhassa;=)



Kapalointi kuulostaa hyvältä. Aivan pienenä oli kapalo kyllä käytössä. Nyt tuntuu, että homma menee vaan pahemmaksi - yöuni lyhenee, nyt herätään jo viideltä, nukkumaanmeno myöhäistyy ja päiväunille nukahtaa tunnin shown jälkeen...mies on nyt joulunpyhinä keksinyt nukuttaa vauvan kantorepussa ja siitä sitten sänkyyn - mutta oppiiko ikinä rauhoittumaan omassa sängyssään?



-vielä väsyneempi marilii

Kuulin vasta vinkin tähän pulmaan, jonka kanssa aikoinaan taistelin esikon kanssa. Eli matkasängyssä vauva ei välttämättä pääse ylös, kun ei yllä yhtä helposti nappaamaan mistään kiinni. Jonkun vauva kuulemma aina nukahti, kun yritti ylös ähistellä, mutta ei päässyt.



Itsekin odotan teidän vaihetta kauhulla, kun se oli esikon kanssa niin kamala... Pahinta oli, kun tyttö alkoi kävellä unissaan sänkyä ympäri ja kaatui aina ja löi kerran suun niin pahasti, että verta tuli. Huh!



Ai niin, välillä nukutin esikoista tuossa vaiheessa muutaman yön (osan yöstä) rattaissa vöillä kiinni. Aamuvarhaisella syönnin yhteydessä vaihdoin takaisin pinnikseen syönnin yhteydessä, koska silloin ei enää niin pahasti " riehunut" kuin aamuyöllä.



Voimia! Väsyneet äidit ansaitsevat kunnon rutistuksen!

Joo, matkasänky on, mutta mummolassa - tyttö meneekin nyt uudenvuodenaatoksi sinne, joten saas nähdä...



hui, kuulostaa kaamealta tuo sängyssäkävely....eli helpotusta ei varmaan meillekään heti ole tulossa. Miten muuten esikkosi nukkuminen ja nukahtaminen nykyään?



Kiitos!



-marilii

Kiitos vinkistä matkasängyn suhteen! Ollaan lähdössä uudeksi vuodeksi iso-mummolaan ja sille reissulle on suunnitelmissa matkasängyn hankinta muutenkin. Toivotaan että toimii!

Meillä tyttö on nyt 10,5 kk ja on touhunnut sängyssä yöt pitkät siitä asti kun alkoi ryömimään (vajaa 7 kk, sitä ennen oli nukkunut aina yhdellä heräämisellä kaikki yöt - voi niitä aikoja ;-) ) ja kun oppi seisomaan homma on vaan pahentunut. Vasta reilu kuukausi sitten muutettiin tyttö omaan huoneeseensa ja siinä mielessä se auttoi meitä vanhempia, että ainakin meillä on mahdollisuus nukkua väliajat kun mimmi nukkuu mutta pyörii unissaan kovasti.

Nukkumaanmenossa ei ole ongelmia, mutta hiukan ennen tai jälkeen puolenyön alkaa jatkuva pystyyn nouseminen, osaa kyllä itse laskeutua istumaan mutta kun ei suostu :-) usein sitten herää seisomassa jo ollessaan ja alkaa itkemään. Maito/velli auttaa välillä, välillä nukahtaa sylissä muuten, välillä ei.

Unikoulua, sitä tassuttelukoulua ollaan kokeiltu. Ei minkäänlaista vaikutusta. Ja ongelmahan onkin varsinaisesti seisomaan nouseminen, ei esim. yömaidosta vierottaminen johon tassuttelu ehkä tehoaa paremmin. Sitä MLL:n oppaissa neuvottua unikoulua, jossa neuvotaan antamaan lapsen itkeä ensin 5 minuuttia ja sitten pitempään, ei meiltä onnistu, ollaan miehen kanssa niin " pehmoja" ettei kumpikaan pystytä kuuntelemaan lapsen itkua yhtään.



Mutta eikö kellään ole mitään tehokasta neuvoa tälle pystyyn nousemiselle..? Pliiisss :-) Nyt vuorotellaan miehen kanssa ja valvotaan aina joka toinen yö. Eipä sekään ihan herkkua ole, vaikka auttaakin vähän. Ja luulisi, ettei se lapsellekaan ihan parasta ole että kaikki yöt riekkuu puoliksi. Onneksi neiti on kyllä tosi iloinen ja pirteä kaiket päivät, ja siitä saa vanhemmatkin voimia jaksaa yöt :-)



Sorry, tuli pitkä vuodatus mutta olipa kerrankin niin läheltä liippaava aihe että oli ihan pakko kirjoittaa!

Stellar1:

Mutta eikö kellään ole mitään tehokasta neuvoa tälle pystyyn nousemiselle..? Pliiisss :-) Nyt vuorotellaan miehen kanssa ja valvotaan aina joka toinen yö. Eipä sekään ihan herkkua ole, vaikka auttaakin vähän. Ja luulisi, ettei se lapsellekaan ihan parasta ole että kaikki yöt riekkuu puoliksi.

Aika, aika... :)

Vauvan aivoissa synapsit paukkuvat ja hermoradat sihisevät (aivomyrsky ;) aina uusien taitojen myötä, ja etenkin nuo uudet motoriset taidot tuntuvat olevan sellaisia, että niitä treenataan muutaman viikon ajan unissaankin ;)

olimme joulukuun alussa juuri ulkomailla ja tyttö nukkui matkasängyssä ja siellä oppikin nousemaan laitaa vasten, joten uskalsi kai " kovassa" pinnasängyssä kotonakin kokeilla...



Tsemppiä ja jaksamista kohtalotovereille!



-marilii

poika on ny 8kk ja sen meno on ihan päätöntä joka paikkaan mihin ylttää niin pitää kiivetä.. kävi tossa pari väivää sit mummun kanssa kiipeämässä portaita kun ne niin kiinnosti toista.. nyt sit jouduttiin laittaa portti niihin kun oli het kun silmä välttää niin portaita kiipeämässä..



iltaisin kun pitää mennä nukkumaan niin pompitaan ihan pinna sängyssä ja kiljutaan ei itketä vaan kiljutaan.. ja kun mennään katsomaan niin sieltä tulee nauru ja sit on et " ota syliin" .. mä en kans kestä itkua eli olen kova paapomaan yksin kun olen niin en voi lähettää sinne ketään muuta katsomaan et mitä se touhuaa..



mä olen ny nukuttanu sen vieressä ja se änkee ihan kiinni ja nukahtaa ihan rauhassa ei mitään ilmettäkään et haluais kiipeämään sit kun on nukkunu semmoset 5min niin omaan sänkyyn ja huone ihan pimeeks.. nukkuu aamuun asti ja kun aamul herää niin sielt tulee semmone hymy et taas jaksaa painaa, ei arki paina..



mut jaksamisia kaikille se vaan vie aikaa.. =)